Menu

A mate with a bombilla!

Suurin osa suomalaisista nauttii kesäjuomanaan kylmää olutta tai siideriä. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voi juoda olutta. En ole koskaan tykännyt oluen mausta, mutta syy nirsoiluuni ei ole pelkästään maussa vaan siinä, että käymistuotteet eivät sovi elimistölleni ollenkaan. Hiiva tekee minulle saman kuin pullataikinalle: turpoan. Veikkaan, että moni teistä kärsii samasta asiasta, mutta kaikki eivät välttämättä tiedosta sitä – kuvitellaan, että juomisen tai syömisen jälkeen on aina “vähän turvonnut” olo. Ei kuulu olla! Osa ehkä tietää, ettei hiiva sovi itselle, mutta vaaleasta leivästä, pullasta ja oluesta luopuminen tuntuu liian vaikealta ja tylsältä.

Veikkaan, että jo nuorempana vierastin olutta(ja siidereitä) nimenomaan kiusallisen turpoamisen ja ähkyntunteen takia, mutta tulkitsin sen jopa itse makuasiana, etten vaan pidä oluesta. Elimistömme antaa todella signaaleja kun jokin ruoka-aine ei sille sovi. Se ettei tykkää jostakin, että kokee tietyn maun pahana voi olla osittain kiinni siitä, että kyseinen ruoka-aine ei vaikkapa sula elimistössä. Turun yliopistossa tutkitaan mielenkiintoista ilmiötä: makujen aistimisen perinnöllisyyttä. Eikö olisikin aika villiä saada kuulla, että ei tykkää parsasta, koska oman suvun geeneissä esiintyy ei-parsasta-tykkäämistä?!

Tosin ei se bisse alussa kai kenenkään suussa varsinaisesti hyvää ole… Mutta edes reilu parikymppisenä bänditreeneissä ja keikoilla, muiden juodessaan keikkapalkkansa oluena tai siiderinä, olin aina ärsyyntynyt, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Silloin en tiennyt, että syy on hiivasyndrooma (jota tosin länsimainen lääketiede ei vieläkään tunnusta olemassaolevaksi asiaksi).

Nykyisin oluen tuoksu ei enää ällötä yhtä paljon kuin teinivuosina, mutta on se vieläkin hieman, no, inhottava. Asiaa ei helpota se, että äitini ja S ovat suuria oluiden ystäviä. Joskus maistan ihan pikkiriikkisen kun S juo jotain eksoottista tummaa luomuolutta, mutta siihen se jää. Maku on toisinaan jopa ihan ok, mutta olen mielummin ei-ilmapallo.
Hiiva (ja siidereissä vielä sokerikin) siis turvottavat suomalaisia, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Niille, jotka eivät halua muistuttaa pullapitkoa, voin suositella kesäjuomaksi, itseasiassa muutamaankin verrokkia, mutta etenkin uusinta tuttavuuttani Club Matea, joka on ihastuttanut tänä kesänä! Kyseessä on jäätee, jossa toki on sokeria, mutta määrä on siidereitä maltillisempi, hiivaa ei ole ollenkaan ja maku mainio, ei ollenkaan makea! Tämä drinkki on myös alkoholiton – palaan alkoholillisiin kesäjuomiin postaukseni lopussa.

Club Mate valmistetaan Yerba Matesta, tuhansia vuosia vanhasta etelä-Amerikkalaisesta aarniometsäkasvista. Yerba Maten lehdistä tehdään teetä, matea jota juodaan paljon etenkin Argentiinassa, Brasiliassa, Paraguayssa ja Uruguayssa. Sitä juodaan niin arjessa kuin juhlassakin ja mateen liittyy myös teeseremoniallisia piirteitä, vähän japanilaisten tyyliin.
Ystäväni oli keväällä töissä Argentiinassa ja kertoi monilla taksikuskeilla olevan mukanaan auton ratissa pienen matekupin, josta tee juodaan pillin kaltaisella bomberillalla! Saimmekin tuliaisiksi omat mate-kupit pilleineen ja tietenkin paketin luomumatea. Olen surkea kuvailemaan makuja, mutta matesta voin sanoa sen verran, että se on samaan tyyliin hieman karvasta kuin vihreä tee, mutta se onsilti eri makuista – tosi selkeästi sanottu… Maista matea itse! Matea myyvät monet hippikaupat ja jopa Mokkamestareilla ja Forsmanilla on matea valikoimissaan. Club Matea puolestaan myy ainakin Punnitse ja Säästä.
Yerba Maten lehdet sisältävät mateiinia eli kofeiinia, sekä teobromiinia – emäksisiä aineita, jotka stimuloivat keskushermostoa. Juoma on siis virkistävä ja piristävä, joka lienee syy siihen, että Club Mate on Saksassa (jossa tuote valmistetaan) saanut suuren suosion etenkin aktiivisten tietokoneharrastajien keskuudessa. Jos minulta kysytään, niin mielummin nörttien ja muidenkin suihin tätä kuin kokista!

Club Mate sisältää 54 grammaa sokeria litraa kohden eli puolet vähemmän sokeria kuin vaikkapa colajuomat, joissa on sokeria on tuplasti: 120g/litra. Tavallisimmissa limsoissa on 110 g sokeria litrassa ja appelsiinimehulitrassa on 100g hedelmäskoeria. Jos siis haluaa juoda hiilihappoista, virkistävää kesäjuomaa, on Club Mate ainakin hampaille parempi vaihtoehto kuin kokis. Ja kuten olen maininnut, kokiksesta kandee pysyä erossa ihan muutenkin.
Club Mate on siis alkoholiton ja limsoja vähäsokerisempi kesäjuoma, jäätee, jollaista voi tehdä kotona myös itse! Jääteen resepti ilmestynee Cocktailiin piakkoin. Sekä vihreästä teestä, että matesta saa herkullisen, viileän kesäjuoman ja tällaisia myydään jopa ihan suomalaisten markettienkin hyllyillä, viereinen yksilö on tosin Whole Foodsin valikoimasta. Mutta siis jottei nyt tule väärää kuvaa, en minä absolutisti ole! Silloin kun itse haluan alkoholia, pyydän yleensä tiskiltä mahdollisimman kuivaa valkoviiniä (mieluiten sokeritonta) soodavedellä höystettynä. “Ein Spritzer bitte” opin Itävallassa jo alaikäisenä, vaikken sitä silloin saanutkaan juoda. Nyt maistuu 🙂