Menu

Vihreää ja punaista

Keskustelin tänään teen äärellä viisi tuntia Kemikaalicocktailin lukijan ja uuden ystävän kanssa blogistani, ruoasta, kemikaaleista, luomusta ja kaikenlaisesta superkiinnostavasta. Olen ihan sfääreissä kaiken liittymisestää kaikkeen ja siitä, kuinka yksinkertaisten asioiden äärellä oikeastaan ollaan, vaikka kyse onkin jollain tavalla erittäin mullistavista jutuista.

Tiesitkö, että klorofylli eli lehtivihreä on kemialliselta koostumukseltaan yhden atomin päässä verestä? Mieti tätä asiaa hetki. Eikö tämä pieni hämmentävä seikka ole jotenkin itsestäänselvän tuntuinen? Yhteyttämisprosessi on luonnon sydän, kaiken alku, ja veri puolestaan pitää meidät ihmiset hengissä. Kasvikunnan ja ihmiskunnan olemassaolo on kaiken tämän evoluution jälkeen yhä todistettavasti samasta “sukupuusta”. Hienoa. Jotenkin ihan mahtava pieni fakta elämästä. Ja kuitenkin isompi asia kuin moni muu. Hmm, vihreä ja punainen ovat vastavärejä…

Tapaamani kempparilainen totesi tänään, että “Ravintotieteessä ollaan tänä päivänä samassa pisteessä kuin kirurgiassa 1600-luvulla” hienosti kiteytetty. Me olemme varakkaampia ja “älykkäämpiä” kuin koskaan ja silti ihmiset syövät halpoja asioita, jotka ovat kemialliselta rakenteeltaan lähempänä muoveja kuin luonnon raaka-aineita. Miksi me vapaaehtoisesti syömme ruokaa, jonka ravitsemusarvo on lähes nolla?

Mihin kukaan tarvitsee vaikkapa margariineja? Mitä lisäarvoa se tuo leivälle, makuako? Ei sitä ainakaan ravitsemussyistä ole kehitetty. Maito oli nimeltään maito jo ammoisina aikoina. Maidoksi sitä kutsutaan nykyäänkin, vaikka tölkin sisältö muistuttaa enää etäisesti alkuperäistä tavaraa. Oikea, prosessoimaton maito ja nykyinen saman niminen tavara ovat yhtä kaukana toisistaan kuin merisuola ja aromivahvenne E621. Toinen on luonnon arvokas raaka-aine ja toinen huttua, joka imitoi sitä oikeaa, ja joka jopa aiheuttaa allergioita ja yliherkkyyksiä.

Maidosta lihaan. Tiesitkö, että luomulihaa saattaa löytyä omasta lähikaupastasi, mutta usein se ei ole esillä, tilanpuutteen vuoksi?! Soitin tänään Stockmannille Helsingin keskustaan ja kysyin heidän luomulihatiulannettaan ja valikoimaa oli kuulemani mukaan ihan hyvin, mutta he kehottivat aina kysymään luomulihaa erikseen, koska kaupassa ei ole aina tilaa pitää sitä esillä. Kuvitelkaa! Muista siis aina kysyä kauppiaaltasi luomulihan perään, sitä saattaa olla tarjolla vaikkei se ole esillä. Voi hyvän tähden.

Mennään ruoasta lääkkeisiin, joista kirjoitan harvoin. Tiesitkö, että rokotteissa on raskasmetalleja? Myös niissä, joita piikietään muutamien kuuakuden ikäisille vauvoille? Muitakin rokotevaihtoehtoja on, mutta kerrotaanko niistä sairaalassa vanhemmille, jotka eivät osaa kysyä? Ei.

Tarvitsen päälläseisontaa, ja unta. Nyt.