Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Menu

Fiksuja salaatteja

Fiksuilu jatkuu, pienestä notkahduksesta huolimatta. Juttutoiveet-postauksen vastauksissa toivottiin lisää reseptejä, joita minun pitäisi vähitellen alkaa oikein kehittää vartavasten teitä varten, sillä itse syön lähinnä: salaatteja, munakkaita, kasviskeittoja, puuroa, mysliä kauramaidon kera, tuoreita sekä kuivattuja hedelmiä, teetä ja ruisleipää – tai leivän korvikkeita. Kuten huomasitte: kaikista on blogattu vähintään kerran! Edellisten lisäksi syön 2-3 kertaa viikossa kalaa ja luomulihaa kerran, kaksi kuussa.


Tänään popsin lounaaksi kalkkunasalaattia, joka on sikäli harvinaista, että yleensä syön vaan luomulihaa. Kalkkuna ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, mutta mielummin laitan ruokan suuhun kuin roskiin ja nyt jääkaapissa oli kalkkunaa, joka piti syödä pois. Tein salaatin perus salaattipohjaani ja lisäsin joukkoon paljon parsakaalia, joka muuten on luonnon superruokaaine, sitä kannattaa ehdottomasti suosia (parsakaalista tulossa oma postaus!). Jääkaapista löytyi köntsä Mevgal-fetaa, joten heitin sekaan senkin. Kun salaattiin vielä lisää tarpeeksi mausteita, on se mainio lounas, eikä ollenkaan mauton ja tylsä!

Kuvan salaatissa on käytetty luomulehtisalaattia ja -tomaatteja, luomumustapippuria, ja -korianteria sekä luomuoliiviöljyä. Parsakaali ja kurkku ovat normikamaa, kalkkuna ihan teollista (valitettavasti) ja Mevgal-feta tavallista lampaan- ja vuohenmaitojuustoa.


Salaattiteema jatkui vielä iltapalla, tein banaani-satsuma-omena-puolukka-mansikka-salaatin, jonka päälle ripottelin hiukan itse kuivattua omppua ja pari slaissattua kuivattua taatelia. Ei laisinkaan lisättyä sokeria ja niin hyvää, että se viäp kiälen takapualeen – kuten mummoni sanoisi!

Tsekkaa näiden lisäksi lisää fiksuja ruokajuttuja aikaisemmista postauksistani:

Näillä eväillä pystyt jatkamaan omaa fiksuiluasi. Ja silloin kun alkaa tehdä hullusti mieli herkkuja, maistapa tummaa suklaata. Olen alkanut löytää ihan uuden maailman tummien suklaiden joukosta ja niin on myös S, joka ei muuten niin makeista välitä. Tumman suklaan ihana ominaisuus onkin juuri siinä, ettei se ”kilahda” päänupissa kuin makea vastaava, vaan sitä voi ihan mainiosti syödä pari palaa ja that´s it. En kuvitellut koskaan oppivani tätä, mutta ilmeisesti se on kovinkin mahdollista. Kokeile.

Psst… Jottei kukaan jää väärään ymmärrykseen: tummissakin suklaissa on siis sokeria. Mutta fiksuilunkin lomassa voi viettää yhden namipäivän viikossa, jolloin saa nauttia pari palaa tummaa suklaata. Fiksuilu on paljon kivempaa niin 😉