Tietoa mainostajalle ›
Menu

Leiki ruoalla — saat lapsesi syömään

Kun satsaa luomuraaka-aineisiin, ei ole kiva joutua heittämään ruokaa roskiin. Lasten kanssa homma on toisinaan haastavaa.

Kasvikunnassa on monia raaka-aineita, jotka harvoin maistuvat pikkulapsille sellaisenaan. 3-vuotiaaseen ei tehoa ”pakko syödä, se on terveellistä ja luomua!” Ei auta vaikka olisi kuinka priimalaatuista, jos maku ei miellytä. Lisäksi skidit haluavat usein syödä raaka-aineet erillään, niin omanikin. 3-vuotiaalla onkin yleensä lautasellaan jokainen ruoka-aine eri pinossa. Esimerkiksi tänään vierekkäin olivat ruispasta, kurkku, herneet, avokado ja raejuusto.Oheisen kuvan nappasin joskus viime vuonna. Tähän tapaan lapseni tykkää syödä. Pastassakin pitää mieluusti olla soosi erillään, ei pastan päällä.

kc-ruoka8

Vaikka Isla tykkää monista vihanneksista, esimerkiksi salaatinlehtiä ei lapsi mielellään syö. Ymmärrän sen, onhan rakenne vähän epämääräinen ja ilman mausteita aika mauton. Jos taas maustan salaattia, on sekin huono, koska sekaisin on yleensä monia makuja, eikä skidi osaa määritellä, mistä mauista on kyse.

Olenkin päätynyt tekemään Islalle aika usein alkupalaksi smoothien. Näin pahin nälkä talttuu pirtelöllä, jolloin selleri, tammenlehtisalaatti ja moni muu terveellinen raaka-aine uppoa siinä, missä ne eivät lautaselta katoaisi minnekään. Kun alkupalaksi vetää fiksuista raaka-aineista koostetun drinksin, voi pääruoka sitten olla vain sitä itseään, ilman sen kummempaa vihreää.

kc-marjasmoothie

Yleensä teen joko vihertävän tai punertavan smoothien. Vihreässä on yleensä aina banaania ja päärynää, koska ne makeuttavat kätevästi salaatin, sellerin ja pinaatin. Punertavassa taas on usein porkkanaa, puolukkaa ja punaherukoita, makeuttajana mangoa tai banaania, päärynää, omenaa, mansikkaa, appelsiinia jne. Joskus käytän seassa maitorahkaa, joskus soijajogurttia. Mitä milloinkin. Yleensä teen punertavan smoothien aamulla ja vihertävän ennen illallista.

kuvaLuin talvella mainion kirjan nimeltä Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? Kirjassa on monia kopioimisen arvoisia ideoita, vaikka toki sieltä löytyi sellaistakin, jota vähän kyseenalaistin. En mene kirjaan nyt sen syvemmin (paitsi että suosittelen sitä kaikille pikkulasten vanhemmille!), mutta seuraavan haluan nostaa esille: ruoalla kannattaa leikkiä.

Aloin itse tehdä tätä joskus Islan ollessa 2-vuotias, sillä huomasin ruoan uppoavan helpommin, jos se on aseteltu lautaselle esimerkiksi kasvojen muotoon. Syy eksperimentointiini lienee lastentarhanopettaja-äidissäni, jonka huomasin tekevän tätä Islalle. Samasta puhutaan mainitsemassani kirjassakin ja monia muitakin ruokaviisauksia sieltä löytyy.

Jos jokin on tärkeää uusien makujen opettelussa, on se positiivinen asenne, jopa leikkiminen. Kun on kyse 3-vuotiaasta ja uusiin makuihin totuttelusta, kannattaa leikki ehdottomasti ottaa osaksi prosessia, kunhan homma pysyy hanskassa. Leikillä tarkoitan toki sitä, että äiti tai isä leikittelevät ruoalla, ei niinkään itse ”asiakas”.

Huomattuani puuronaamojen alentavan lapsen kynnystä lusikoida iltapala suihinsa, jatkoin samaa rataa ja  pian puhelimessani olikin kelpo arsenaali fotattuja ruoka-annoksia. Pakkohan näitä oli kuvata!

kc-ruokanaama7

kc-ruokanaama3

kc-ruokanaama2

kc-ruokanaama4

kc-ruokanaama5

kc-ruokanaama6

kc-ruokanaama1

Kuten huomata saattaa, on prosessissa tapahtunut vaatimustason kasvua ja kehitystä!

Minulle on aivan sama, syökö lapseni tammenlehtisalaattinsa smoothien seassa vai sellaisenaan, kunhan jotenkin. Ja jos ne vastapoimitut mustikat eivät kelpaa jogurtin seassa, niin laitetaan sitten viereen tai ripotellaan pinnalle. Ja maun on oltava hyvä, skidille ei voi puhua järkeä ruoan terveellisyydestä, raaka-aineet on saatava maistumaan herkulliselta.

Suurin vaikutin on uskoakseni kuitenkin vanhemmilla, joiden asenteen lapset usein kopioivat. Jos itse on innostunut, kiinnostaa lastakin todennäköisemmin. Uskon myös, että äidin raskaus- ja imetysajan ruokavaliolla on merkitystä siihen, millaisiin makuihin lapsi tottuu, tästä on ihan tutkimustietoakin:

Tutkimuksissa on voitu havaita, että jo äidin raskauden aikaisella ruokavaliolla on vaikutusta siihen, minkälaisia makuja lapsi hyväksyy helpoimmin. Lapsiveteen siirtyneistä makuaineista lapsi saa kokemuksia äitinsä kulttuurissa hyväksytyistä mauista ja ne tuntuvat tutuilta.

Äidin syömän ruoan makuaineita erittyy myös rintamaitoon. Pohja kulttuurisille makumieltymyksille syntyy siis hyvin varhain. On osoitettu, että imetetyt lapset hyväksyvät aluksi helpommin kiinteitä ruokia kuin pulloruokitut; heille on ehkäpä tuttua muukin kuin maidon maku.

Lähde: mll.fi

Ei silti, tiedän kyllä, että jotkut skidit eivät vaan tykkää mistään. En tiedä auttaako siihen edes hassu puuronaama tai hauskan värinen smoothie, mutta aina kannattaa kokeilla, sillä terveelliset raaka-aineet ovat ihan yhtä tärkeitä lapsille kuin aikuisillekin.

Psst… Tuota mainitsemaani, Karen Le Billonin mainiota kirjaa myy verkossa mm. Booky*.

*Affi-linkki