Ihan kiva

Oletko viimeiset neljä viikkoa pakannut kotiasi laatikoihin ja sen jälkeen purkanut 75 muuttolaatikkoa ja ison läjän nyssäköitä uuteen lokaatioon? Oletko siirtänyt perheesi elämän uuteen paikkaan ja säätänyt ihan hemmetisti? Oletko tehnyt kaiken aika viimeisilläsi raskaana vieläpä? Ja oletko juuri saanut kaiken kohdilleen, kauhealla sykkeellä ja kiireellä, kun laskettu aika on kolmen viikon päästä? Ja oletko kotiutunut uuteen asuntoosi superhyvin, niin kuin koko muukin perhe? Oletteko ehkä kaikki fiilistelleet sitä, kuinka ihana uusi kotiympäristö on, kuinka huiput naapurit ja kuinka kiva olla juuri täällä, juuri nyt?

Ja oletko sen jälkeen saanut tietää, että uuden kotisi kylppäri on — ilmeisesti jo pidemmän aikaa — aiheuttanut vesivahingon alakerran asuntoon? Jonka vuoksi edessä on n. kolmen kuukauden evakko johonkin. Jos olet, osaan samaistua.

Voin sanoa, että ei tässä ainakaan tule laakereilla levättyä.

Perkele.

Mitä voin tehdä? Keskittyä syömään vesimelonia, herneitä ja mansikoita, viettää aurinkopäiviä ystävien kanssa ja toivoa, ettei vauva synny vielä. Että se odottaisi vielä hetken, kunnes meillä on jokin väliaikainen asunto, johon mennä laitokselta.

Optimismi maailman perii ja minähän olen erittäin optimistinen ihminen, mutta jossain kohtaa tulee raja vastaan itse kullakin. Ehkä siinä kohtaa, kun menee lapsivedet. Sitä odotellessa.