Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Menu

Vihdoinkin: suomalaista luomubroileria

Sitä alkaa ilmeisesti olla ympäristönsä vaikutuksesta yhä enemmän kiinnostunut ja tietoinen siitä, mitä suuhunsa laittaa. Oma päätökseni on toistaiseksi vielä ollut syödä lihaa. En ole verisen pihvin ystävä, mutta vaaleaa lihaa syön mielelläni. Sen kun sanotaan olevan punaista terveellisempää.

Ei-niin-salainen paheeni on lapsuudesta asti ollut kaupan tiskiltä ostettu tihkuvan mehukas paistettu broileri, tiedättehän. Tehotuotetun eläinparan syönti ei kuitenkaan enää ole vuosiin tuntunut ajankohtaiselta, saati sitten miellyttävältä.

Siksipä olinkin niin iloinen, kun kuulin, että kauppoihin on vihdoinkin tullut myntiin kotimaista luomubroileria!

Ilouutisen takana on Lallin luomu/Luomu Invest Oy:n tuotemerkki L’Uomu Nokka; ensimmäinen suomalainen jatkuvaan kasvatukseen tullut luomubroileri. Tuotetta ovat kaivanneet muutkin kuin minä, se kun taitaa olla vähittäiskaupan tämän hetken kysytyin ”eioo”-tuote.

”Tavoitteenamme on luoda Suomeen pysyvästi luomubroilerin kasvatustilat. Haluamme tuoda ruokapöytiin hyvää ja luonnollisen pituista elämää eläneen kananpojan, jotta voimme tarjota alkuperäisen makuista ja näköistä ruokaa kuluttajille.”

– toimitusjohtaja Arto Jokinen / L´Uomu Nokka

L’Uomu Nokka- kananpojat ovat alkuperältään ranskalaista luomurotua, joka pystyy ja saa liikkua vapaasti.  Ne kasvavat tällä hetkellä kolmella tilalla Loimaalla, Peräseinäjoella ja Punkalaitumella. Puolet kananpoikien ravinnosta on omien tilojen luomuviljaa, toinen puolikas luomurehua, mikä takaa ravinteiden saannin. Liikkumatilaa ja valoa on tarjolla runsaasti, sekä ulkona että sisällä.

10696341_341706036010677_9034324152524413713_n

Kuva: L’Uomu Nokka

Tuottajan mukaan luomubroileri eroaa tehotuotetusta maultaan ja rakenteeltaan. Kun kananpoika saa elää alkuperäisen rodun pituisen ja tapaisen elämän, on liha kuulemma rakenteeltaan tiiviimpää ja aromiltaan monivivahteisempaa. Luomubroileri on myös – luonnollisesti – GMO-vapaata.

Mutta muuttaako luomuleima broilerinkasvatuksen täysin hyväksyttäväksi? Ei pelkästään, kirjoittaa tietokirjailija Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatetut -blogissaan.

”Kannatan sitä, että kuluttaja saa äänestää kukkarollaan eläinten tuotantotavoista. Jotta kuluttaja voi vaikuttaa, tuotteiden on löydyttävä kaupan tiskistä. Siksi vaihtoehtojen tarjoaminen on hyväksi. Mitä suurempi osa tavallisen broilerin syöjistä siirtyy luomubroileriin, sen suurempi vaikutus sillä on eläinten hyvinvointia ajatellen.

Luomubroilereissa näyttää selvästi olevan eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia normaalituotantoon verrattuna. En silti kykene varauksetta suosittelemaan sitäkään. Luomu ei ole sellainen omantunnon puhtaaksi pesevä leima, joka takaisi eläimille hyvän elämän. En ole varma onko sillä kanalle eroa, elääkö se 4000 vai 12 000 linnun parvessa. Ilmeisesti kana tunnistaa korkeintaan 80 lintuyksilöä, sen suuremmissa ryhmissä hierarkian muodostaminen ei onnistu. Ja vaikka nämä linnut syövät luomusoijaa, soijaa se on silti. Ja on muitakin kohtia, joissa tuotanto on normaalia parempaa, mutta sisältää silti kompromissin. Luomubroilerikaan ei elä luonnonmukaisesti ja täysin lajityypillisesti kanan elämää. Luomunkin on oltava tuottajalle taloudellisesti kannattavaa.”

– Elina Lappalainen / Syötäväksi kasvatetut

Mikäli broilerinlihaa haluaa syödä, on luomubroileri siis varmasti tehotuotettua parempi vaihtoehto. Hinta on suolainen: rintapalan kilohinta on about kaksinkertainen ”normaaliin” verrattuna, mutta se ehkä tekee broilerista enemmän spesialiteetin kuin jokapäiväisen arkiruoan. 

Ryhmäkuva pieni (kopio)Mutta maku, se on tietysti tärkein. Sain maistella L’Uomu Nokka -broileria tuotemerkin lanseeraustilaisuudessa. Ainakin niiden herkkujen perusteella olen täysin valmis luopumaan siitä tirisevästä tehobroilerista ja vaihtamaan sen luomulaatuiseen.

Luomubroileria saa jo ainakin S-Ryhmän kaupoista, hyvin varustelluista ruokakaupoista ja Kauppahalli24-verkkokaupasta, sekä tuoreena että pakasteena. 

Jutun kirjoitti Kemikaalicocktailin toimittaja Eeva Kortekangas-Kalmari