Joulukalenteri (melkein) omin käsin

Sen on pakko johtua lapsuudesta, mun jouluhulluuden. Äidin ja isoäidin syy ansiota.

Eilen asetin puisen joulupukin takanreunalle ja ripustin tähden ikkunaan, latasin Spotifyn (kelatkaa: vasta nyt!) ja aloin tykittää joululauluja. Mies kysyi, että miten ihmeessä kykenen? Mulle kaksi päivää ennen joulukuun alkua ei ole ollenkaan aikaista; Frank Sinatra ja Mariah Carey ovat todellakin taas tervetulleita ääniaalloille! Joulun odottaminen on ihan parasta, mitä tiedän ja itse jouluaatto on vuoden paras päivä. Niin oli asian laita kun olin pieni, ja niin se on yhä.

Olen viime vuosina tehnyt skidille kalenterit itse (aina on tosin ollut myös perinteinen kuvakalenteri) ja etenkin parin vuoden takainen makujoulukalenterini oli kovasti mieleenne.

Siksi halusin vinkata — vaikka kylläkin aika viimemetreillä — tämän vuoden kalenteristani: 24 pientä paperipussia, tarrat numeroin 1-24 ja lankaa, jolla pussin suut saa suljettua. Näihin pusseihin en vielä ole varma mitä laitan, mutta huomiseksi on pakko jotakin keksiä…

Yksi idea voisi olla palapeli, johon saisi joka päivä palan lisää. Toinen vaihtoehto voisi olla joku askartelupaketti, jonka sisällön palastelisi 24 osaan.  Tarroja tietty voisi ajatella myös… Tai sitten osa pusseista voisi sisältää makujoulukalenterin tapaan luonnollisia makuja, välillä voi mun mielestä olla namikin.

Ideana on päivittäin piilottaa pussi johonkin päin asuntoa ja sitten antaa tytän etsiä. Pikkuveli auttanee innoissaan, vaikkei ihan hoksaa, mistä on kyse.

En kuollakseni muista, mistä tämän joulukalenteripaketin ostin, mutta ehkä taisi olla Cilla´s-liikkeestä (vaikken näitä nettisivuiltaan äsken löytänytkään). Merkki on jokatapauksessa www.popupkemut.fi, jonka takaa löytyy lisää infoa.

Vastaavan voi toki duunata itse, ei ole hankalaa. Parasta on se etsiminen, ja lapsen löytämisen ilo. Mutta mitä laitan ekaan pussiin? Help!