Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Menu
Lue lisää

Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.

Kurpitsajuhlat Kalliossa

Kun meneillään on vuoden pimein ja ankein aika — okei OLI, ennen kuin lumet tänään laskeutuivat katuja valaisemaan — ei mielestäni tarvita kummoista syytä juhlimiseen. Ihan vaan vaikka ELÄMÄ itsessään on hyvä syy. Aikaisemmin syksyllä kuitenkin kalenteriin bileille paikkaa hakiessani kelasin, että ehkä voisimme tänä vuonna kaivertaa kaveriporukalla kurpitsalyhtyjä, joten ajoitin ystävien koolle kutsumisen Halloweenin aikaan. Viime lauantaina varmasti ihan jokainen ohikulkija havaitsi, mitä Flemari 2:ssa on meneillään.

Olen kaivertanut kurpitsoja vain kerran aikaisemmin. Silloin amerikkalainen ystäväni Lauren kutsui meidät suomalaiset koolle puukkohommiin. Lopputulos ei tuolloin ollut kummoinen, mutta itse lyhty ei tietenkään ole pääpointti, vaan että saa tavata frendejä jonkin hauskan toiminnan ohjella, samalla kuohuviiniä nauttien. Parasta.

Tänä vuonna ei tehty kurpitsalyhtyjä ihan pikkujengillä: meitä oli yli 30. Perjantaina odottelin työhuoneella kurpitsalähetystä, kun Kurpitsakaupan Katariina kurvasi tihkusateessa lava-autolla ikkunani eteen. Tarkalleen 33 kurpitsaa roudattiin työhuoneen aulan lattialle ja voi kuinka suloisia ne olivatkaan. Pikkutyypit. Nauratti vaan niitä katsoessa.

kc-kurpitsat19

Siinä aikamme huhkittuamme mietin, että joku muu ehkä järkkäisi bileet vähän pienemmällä vaivalla. Mutta mä en olekaan ”joku muu”, vaan The Partyorganizer. Kaveripiiri tietää, että juhlien järkkääminen on mulle erittäin mieluisaa hommaa ja tykkään panostaa kemuihin.

Kurpitsat sain juhliin lähimaastosta. Katariina viljelee näitä iloisia pallukoita Vantaalla ja tämä oli eka syksy kun hän kokeili, kiinnostaisiko kuluttajia moinen. Halloween. Mitä ilmeisimmin kyllä, sillä kuulemma jo kaksi viikkoa ennen juhliamme oli myyty eioota. Onneksi varasin omani ajoissa!

Katariina neuvoi aina nostamaan kurpitsaa pohjasta, ei nupista (katkeaa helposti) ja vinkkasi muutaman hyvän reseptin, mikäli ottaisimme talteen kurpitsalihaa. (Palaan resepteihin omassa postauksessaan.)

kc-codorniu1

kc-kurpitsa7

kc-kurpitsa4

kc-kurpitsa8

kc-kurpitsa6

kc-juhlat5

kc-juhlat4

kc-juhlat2

Olin ohjeistanut vieraita saapumaan teräaseen kanssa Kallioon ja oli kieltämättä vähän kuumottavaa illan edetessä tarjoilla porukalle kuohuviiniä, heiluvia puukkoja ja ties mitä pistimiä vältellen. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.

kc-kurpitsa2

kc-kurpitsa14
kc-kurpitsa3

Porukka oli todellakin asian päällä ja voittajakurpitsaa väännettiin viimeiseen saakka. Trang puolestaan ehti tehdä jopa kaksi. 

Kurpitsat on tärkeä tyhjentää mahdollisimman tarkasti niin ne kestävät lyhtynä pidempään. Lisäksi kaikki irrallinen on poistettava paloturvallisuuden takia: jos kurpitsan hatusta roikkuu räippeitä, saattavat ne syttyä kynttilästä.

Eka siis hattu irti, sitten siemenet pois (paljain käsin helpointa), jonka jälkeen suoritetaan kaapiminen. Lyhytvartinen, leveä, lapiomainen lusikka osoittautui parhaaksi. Sitten terävällä puukolla tai vastaavalla hommiin. Jos haluaa olla oikein tarkka, kannattaa piirtää kuva kurpitsan pintaan kuten Thomas teki.

kc-kurpitsa9

kc-kurpitsa1

Tämä ananas-lyhty oli yksi omista suosikeistani.

Sytytimme jokaiseen lyhtyyn kynttilän tai pari ja sammutimme valot. Kaikki kohahtivat: kuinka kauniita!

kc-kurpitsat16

kc-kurpitsa13

kc-kurpitsa12

kc-kurpitsa11
kc-kurpitsa15

kc-lyhty

Ensi vuotta ajatellen aion nostaa panoksia ja funtsia lyhdyn kuvioinnin ennen h-hetkeä. Näissä juhlissa en kaikelta emännöinniltä ehtinyt kurpitsaa kaivertaa, mutta tarkkailin voittajakurpitsojen valmistumista ja selkeästi kilpailijat olivat kelanneet homman huolella etukäteen. Kurpitsabileistähän tulee ihan selkeästi kaveriporukan uusi perinne, ensi vuonna kaikki nostanevat panoksiaan. Tämä oli treenikierros.

kc-foodin

kc-juhlat

kc-juhlat3

kc-liq

kc-ina

Ina hoiti illan soundtrackin, Foodin vastasi jengin suklaanälän tyydyttämisestä (noi uudet raakasuklaat!), LiQ määritteli mulle lakritsin uudelleen (etenkin appelsiini-mustapippuri!) ja Ekolosta hoidin paikalle juureslastut, joita ilman en nykyään järkkää yksiäkään bileitä. Viinimaan Codorniu Ecológica -luomukuohuva oli just nappi valinta illan kuplivaksi (ja maksaa btw vaan kympin pullo). Yksi omia kuohuviinisuosikkejani.

kc-codorniu2

kc-bileet

kc-saimaanjuomatehdas1

kc-saimaanjuomatehdas

Saimaan Juomatehdas vastasi siitä, että kurpitsoja väsäävät oluen ystävätkin saivat juomaa urakkansa lomassa. Marsalkka-pullo on niin nätti, että olisi hitsi vie pitänyt liottaa etiketit ja säästää pullot kynttilänjaloiksi. Tajusin vasta kiikutettuani ne kierrätykseen. Oluen ei todellakaan tarvitse aina olla ankeassa tölkissä.

kc-kurpitsat17

Mitä maailma olisi ilman ystäviä, kurpitsoja ja kuohuviiniä? Jotain paljon tylsempää veikkaan. Ihanaa kun on tämä pimeä aika vuodesta, niin saan vielä monta kertaa koota ystävät työhuoneelle juhimaan elämää. Sillä sehän nyt vaan on aika siisti juttu. Tervetuloa talvi, olen (ehkä) valmis!

Kiitos kaikki, jotka mahdollistivat työhuoneen syysjuhlat, nyt voidaankin alkaa odotella ekoja pikkujouluja.

Ei kommentteja Jätä kommentti

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.