Tietoa mainostajalle ›
Menu
Lue lisää

Sisältöyhteistyö. Olen saanut postauksen kirjoittamisesta palkan, mielipiteet ovat omiani.

Vegaaniruokaa ruotsinlaivalla

Risteilymoikat! Kuten tunnettua, rakastavat suomalaiset risteilemistä ja moni sellainen, joka esimerkiksi ympäristösyistä välttää lentämistä, käy kuitenkin mielellään laivalla (joka ei tietenkään ole päästötöntä sekään). Vuonna 2016 pelkästään Länsisataman kautta kulki  6,5 miljoonaa matkustajaa, joka tuntuu aika uskomattomalta luvulta! Minäkin pidän risteilemisestä, etenkin jos tiedän saavani rauhallisen hytin ja hyvää ruokaa. Laivalla kun itse matkan teko on loman ydin. Kaukomatkan pitkän lennon voi lusia vähän ahtaastikin, kun perillä siintää paratiisi. Ruotsinlaivalla reissatessa lomamoodiin haluaa päästä heti satamasta irtautuessaan ja siksi tykkään itse siitä, että esimerkiksi hytti on ennemmin se vähän tilavampi vaihtoehto, kuin autokannen alla oleva ikkuanton komero. Mutta onneksi on mistä valita, mieltymyksensä ja tarpeensa kullakin.

Hyttimukavuuksien lisäksi laivalla olennaista on tietenkin ruoka. Yhdistimme viime viikolla Inan kanssa kaksi kärpästä — tai no oikeastaan kolme — kun testasimme Viking Gracen vegaanimenun: laivamatkoilla arvioimme safkaa, perillä Tukholmassa kolusimme vintageputiikkeja ja samalla saimme hyvän syyn tehdä pienen arkirutiineja rikkovan reissunkin. Vähän niin kuin lomaa, vaikkei kuitenkaan.

Reissasimme mennessä Viking Gracella, jonka kyydissä olin jo kolmatta kertaa. Olen yhä fiiliksissä siitä, että alus on kokoluokassaan maailman ekologisin (se kulkee maakaasulla). Grace on myös sen verran esteettinen, että olen huomannut sillä reissaamisen jälkeen pitäväni lähes kaikkia muita ruotsinlaivoja aika nuhjuisina. Tulimme takaisin Viking Amorellan kyydissä, eikä se vaan tuntunut Graceen verrattuna kovin kummoiselta. Olen tykästynyt tähän maakaasulaivaan kovasti ja olikin mukava päästä taas aalloille hommiin.  Tehtävämme tällä kertaa oli testata kaikilla Viikkareilla kevään ajan voimassa oleva vegaanimenu, josta Ina ja Laura olivatkin saaneet jo esimakua alkuvuodesta.

Illastimme Oscar à la cartessa, jonka menu sisälsi annokset niin kasvissyöjälle kuin vegaanille. Ensimmäisenä alkuruokavaihtoehtona oli paahdettua ja pikkelöityä parsaa, nokkospestoa, sitruunavaahtoa ja paahdettuja hasselpähkinöitä. Toinen vaihtis sisälsi tofuatatakin, sitruuna-seesamiwasabia, lasinuudeleita ja kurkkusalaattia. Herkullisen kuuloisia molemmat, päädyimme Inan kanssa kumpikin parsa-annokseen.

Pääruokavaihtoehtoja oli kaksi, vegaaninen ja kasvis. Kasvisannos sisälsi ruispolentaa, Västerbottensost-juustoa, haudutettua kevätkaalia ja tummaa kuminakastiketta. Vegaaniversio oli rakennettu rapean seitanin ympärille, jonka kylkeen tuli vegaanista tuorejuustoa, savustettua munakoisoa, saksanpähkinä-paprikapyreetä, granaattiomenaa ja paahdettua sipulilientä. Koska en itse käytä juurikaan lehmänmaitotuotteita, päädyin minäkin vegaaniseen pääruokaan.

Jälkkärivaihtoehtoina oli omenajäädyke valkosuklaalla ja kamomillalla (kasvisvaihtoehto siis) tai raparperisorbetti, kera mantelimaitovaahdon, sokeroidun raparperin, mantelikaramellien ja paahdettujen mantelien. Valitsimme raparperiannokset.

Tämä kolmen annoksen menu kustantaa 41 euroa, joka on todella kohtuullinen minusta. Mikä ilahdutti eniten oli se, että saadessamme annokset  yksi kerrallaan eteemme, totesimme molemmat, että tällaista ruokaa tilaisimme maissakin mieluusti. Että kyse ei todellakaan ollut vain ”laivavaihtoehdosta”, vaan että kyllä nämä annokset ovat todella kilpailukykyistä vegaaniruokaa ihan Helsingin ravintoloiden kanssa kilpailtaessakin. Ja hinta etenkin!

Alkuruoka oli aivan hurmaava: sitruunavaahto oli nerokas makupari parsalle ja paahdetut hasselpähkinät sekä siemenkräkkeri raksuivat mukavasti suussa. Täyden kympin annos meistä molemmista. Pääruokana nautimme seitania, jota tilaan harvoin, koska vatsa ei oikein kestä vehnää. Päätin tehdä poikkeuksen, annos kiinnosti sen verran paljon. Seitan oli ah niin tyydyttävä sekä maultaan että rakenteeltaan — ihana! Harmi etten voi syödä tällaista usein, sillä oli kyllä todella herkkua. Paahdetut sipulit ja granaattiomena sopivat makupareiksi täydellisesti, mutta annoksen vegaanijuusto ei löytänyt minusta paikkaansa. Olen ylipäänsä saanut hyvin harvoin maukasta vegaanijuustoa ja tässäkin tapauksessa se oli aika mautonta, mutta ei onneksi häirinnyt annosta millään tavalla. Pääruoka oli silti ysin arvoinen minusta.

Jälkiruokaa olisimme molemmat voineet vetää varmaan pääruokan kokoisen satsin. Niin ihanaa oli kirpeä raparperisorbetti makean mantelimaitovaahdon kanssa. Kymppi tämäkin! Saimme kuulla annosten olevan Viking Linen henkilökunnalle järjestetyn kilpailun tulos: kun vegaanimenua alettiin viime vuonna ideoida, järjestettiin henkilökunnalle skaba, jonka pääpalkintona oli houkutteleva matkalahjakortti. Se sai osallistujat innostumaan ja kaiken kaikkiaan 67 reseptiä osallistui kilpailuun. Lopuksi shortlistalla oli 19 annosta, josta ammattilaisista koottu makuraati valitsi parhaat.

Henkilökunnan osallistaminen on kannattanut selkeästi, sillä lopputulos on oikein priima. Vegaanimenu on voimassa kaikilla Viking Linen laivoilla toukokuun loppuun, toivon, että annokset jäisivät listalle myös tämän teemakevään jälkeen.

Pyysin saada pienen rundin laivan keittiön ja raaka-ainevaraston uumenissa ja sinne keittiömestari Mikko Keinonen meidät veikin. Eikä ollut ihan pieni paikka muuten! Tapasimme myös keittiön kylmä- ja lämminruokavastaavat Jali Peltosen ja Matti Kosamon, joilta Ina uteli meihin suuren vaikutuksen tehneen seitanin valmistustekniikkaa.

Vatsat täynnä päätimme pyörähtää karaoken kautta ennen kuin painuimme hyttiin suunnittelemaan lauantain vintageputiikkireittiä.

(Inan vlogi päivittyy Tukholman vintagevinkkien osalta tällä viikolla. Kannattaa tsekata; teimme aivan kreisejä ja upeita löytöjä!)

Paluumatkalla testasimme Amorellan buffetin vegaanitarjonnan. Meille kerrottiin jo menomatkalla, että kannattaa olla yhteydessä buffaan etukäteen, jotta saa itselleen vegaaniset annokset. En tiennyt tällaisesta menettelystä aikaisemmin, hyvä tietää, että erikoisruokavalioita voidaan tällä tavalla huomioida. Inalle tuotiinkin kustomoitu vegaaninen pää- ja jälkiruoka. Valitettavasti maut eivät päässeet lähellekään edellisen illan à la carte -kokemusta. Buffetin vegaanivaihtoehdot (joita voi toki nauttia näiden kustom-annosten lisäksi) olivat monet mauttomia ja Inalle varta vasten tehty pääruokakin valitettavan mielikuvitukseton ja tylsän makuinen.

Annos koostui tortillaletusta, jonka sisälle oli kuitenkaan mahdoton kääräistä raaka-aineita, koska ne oli ladottu letun päälle ja niitä oli reilusti. Lettua ei saanut helposti ujutettua alta pois. Pääruoka-aineen paikkaa näytteli melko mauton kasa paprikaa, jonka kyljessä oli tomaattisalsaa. Annos olisi virkistynyt kummasti vaikka creme fraiche -tyyppisestä lisukkeesta ja maistuvasta guacamolesta. Lautasella oli kyllä puolikas avokado, mutta se olisi kannattanut valmistaa jotenkin. Yritys tuntui puuttuvat tyystin, oltiin menty helpon kautta, ymmärtämättä esimerkiksi kasviproteiinin merkitystä.

Jälkiruoka sen sijaan oli oikein maukas: sorbettia ja tuoreita hedelmiä sekä muhkeita kaurakeksejä. Tästä pisteet keittiöön!

Summa summarum:  Viking Linen à la carten kasvis- ja vegaanimenu teki meihin molempiin ison vaikutuksen, laivan buffan skippaisin, jos olisin vegaani.  Mene siis Viikkarilla ehdottomasti suoraan à la carteen, jossa saat rahalle vastinetta ja taivaallisia makuja (ja ihanan rauhallisen miljöön buffetin hälinään verrattuna).

Psst… Viking Linella on Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kesällä paljon kiinnostavaa ohjelmaa, mm. Itämeri-aiheisia työpajoja lapsille jne. Vinkkailen niistä lähempänä kesää blogin FB-ryhmässä.

Ei kommentteja Jätä kommentti

Kommentit

Vastaa

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.