Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Menu

Zero waste: kuinka sen teen, osa 2

Vain asunnoton vegaani elää Suomessa kestävällä tavalla. Me muut vietimme huhtikuussa Suomen ylikulutuspäivää, mikä tarkoittaa, että kulutamme yhdessä päivässä luonnonvarat, joiden pitäisi riittää kolmeksi päiväksi.

Keskiverto suomalainen tuottaa noin 500 kiloa jätettä vuodessa.  Sekajätettä tästä on lähes 200 kiloa. 1970-lukuun verrattuna tuottamamme jätteen määrä on tuplaantunut ja pelkästään muovijätettä syntyy 20kg vuodessa jokaista suomalaista kohden. Mikäli määrä ei kuulosta paljolta, suosittelen pitelemään hetken hedelmäpussia tai tuorekelmun palasta kädessä ja arvioimaan niiden painoa.

Keittiö on kodin sydän, mutta myös paikka, jossa syntyy kolmannes tuottamastamme jätteestä.  Siksi se on myös hyvä paikka aloittaa, mikäli haluaa elää kestävämmällä tavalla!

En ole asunnoton, enkä vegaanikaan, mutta olen siinä mielessä erityisessä asemassa, että syön lähes pelkästään kotiruokaa, jonka useimmiten valmistan (tai ainakin ostan) itse. Siksi voin myös vaikuttaa huomattavasti ruoasta syntyvään jätteeseen. Se on yhtä aikaa tosi kannustavaa ja todella lannistavaa.

  1. Ajattele roska uudella tavalla

Kun viime kesänä osallistuin Plastic Free July -haasteeseen, ensimmäinen ruokakauppareissu oli suoraan sanottuna ahdistava. Tajusin, kuinka mahdotonta nykypäivänä on pyrkiä muovittomuuteen. Sittemmin olen lohduttautunut sillä, ettei zero waste tarkoita samaa kuin zero recycling, vaikka tavoitteena onkin minimoida myös kierrätyskelpoisen jätteen määrä niin pitkälle kuin mahdollista. Erityisesti kuitenkin tavoitteena on, ettei sekajätettä syntyisi lainkaan – ja mitäpä nykypäivänä ei voisi kierrättää? Arvion mukaan keskivertosuomalaisen roskapussin sisällöstä jopa 80% on kierrätyskelpoista. Jätteenpolttoon päätyvästä sekajätteestä peräti kolmannes on biojätettä, jonka polttamisessa ei ole mitään järkeä.

hävikki, zerowaste, nollahukka, roska, kierrätys,

Tietenkin olisi ideaalia, jos voisimme ostaa elintarvikkeet kokonaan ilman pakkausta. Tai ainakin ilman muovia, sillä muovinkierrätys ei ole suinkaan ongelmatonta. Väitänkin, että kuka tahansa pystyy ostamaan ainakin juurekset ja hedelmät ilman muovia, kunhan kiinnittää asiaan huomiota. Kiitos Muoviton maaliskuu -kampanjan, myös tuoretiskiltä saa nykyään ihan Eviran luvalla ostaa omaan astiaan. Tai ainakin muualla paitsi Stockan Herkussa, jossa sitkeästi kieltäydytään myymästä asiakkaan omaan purkkiin. Kun kysyn asiasta Tapiolan Herkun osastopäällikkö Mervi Mikkoselta, saan vastaukseksi, että mahdolliset asiakasreklamaatiot aiheuttaisivat niin massiiviset laaduntarkastusoperaatiot, ettei riskiä haluta ottaa.

Paljon parjatuilla muovipakkauksilla on kuitenkin myös vahvat plussansa, ennen kaikkea ruokahävikin vähentäjinä. Siinä missä kehittyvissä maissa elintarvikkeista pilaantuu jopa 50% ennen kuin ne päätyvät kuluttajalle, Euroopassa vastaava luku on vain 3%. Esimerkiksi kurkku on muovissa siksi, että se on voimakkaasti vettä haihduttava tuote, jolla on ohut kuori. Ilman muovia kurkku nahistuisi alle vuorokaudessa. Muovi myös mahdollistaa ruoan ostamisen pienemmissä erissä niille, joilla ei ole kotona suurperhettä ahmimassa kokonaista vesimelonia tai kaalia.

Sitä paitsi pakkaamisen osuus elintarvikkeen ympäristökuormasta on vain 5-15% siinä missä maanviljelyn ja lannoitteen osuus on yhteensä yli 70%. 12 leipäviipaleen pakkauksesta yhden leipäpalan hiilijalanjälki on yksinään suurempi kuin itse pakkauksen. Siksi on järkyttävää, että heitämme pelkästään leipää roskiin yli 12 miljoonaa kiloa vuodessa .

Kaikki muovi ei siis ole pahasta, eikä kaikki roska sekajätettä. Paras pakkaus on sellainen, jonka voi ennen kierrättämistä käyttää useamman kerran. Esimerkiksi kaurahiutaleiden ison paperisäkin voi hyödyntää biojätepussina ja ne pienet paperiset irtomyyntipussitkin lukuisia kertoja kestokassin tavoin.

hävikki, zerowaste, nollahukka, roska, kierrätys,

  1. Syö, mitä ostat

On aika hurjaa, että kolmannes Suomen ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa, siis enemmän kuin kaikissa ravintoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa yhteensä. Määrä vastaa yli 20 rekkalastillista syömäkelpoista ruokaa joka päivä. Kodeissa roskiin heitetty ruoka vastaa noin 100 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä, saman verran kuin Espoon kokoisen kaupungin kaikki autot yhteenlaskettuna.

Pelkästään hedelmiä heitetään roskiin yli 12 miljoonaa kiloa ja maitotuotteita lähes tuplasti. Voisi ajatella, että 1970-luvulla yleistynyt jääkaappi olisi pelastanut meidät hävikiltä, mutta onkin käynyt päinvastoin. Siinä missä suolatut, hapatetut ja kuivatut ruoat säilyvät mummini kaapissa ikuisuuden, jääkaapeissa eri puolilla Suomea pilaantuu tälläkin hetkellä pari päivää vanhoja lihakastikkeita ja maitotuotteita.

Pelkästään ruokaostosten suunnittelulla ja edellispäivän jämät hyödyntämällä voi pienentää omaa hiilijalanjälkeä peräti 200 ajokilometrin tuottamien päästöjen verran vuodessa. Oma niksini on säilyttää ruoanjämät jääkaapissa valmistusastioissaan, jolloin ne on paitsi helpompi uudelleen lämmittää, vaikeampi unohtaa muovirasiassa kaapin perälle. Sunnuntaisin heitän koko viikon jämät yhteen ja useimmiten lopputulos on herkullinen, tai ainakin vaihtelua tavalliseen.

Ehdottomasti suurin ilmastoteko on syödä se, mitä ostaa. Samalla säästää selvää rahaa, sillä roskiin heitetyn ruoan arvoksi on laskettu 125€ vuodessa henkeä kohti. Kukaan järkevä ihminen tuskin kävisi ensin ruokakaupassa ja heittäisi kotimatkalla juuri ostamiaan tuotteita roskiin. Kuitenkin teemme näin muutaman päivän tai viikon kuluttua kotona – aika älytöntä, vai mitä?

Keittiöni ei vielä ole täysin zero waste tai zero recycling, mutta pyrin siihen, että se olisi hävikkeetön. Vähintäänkin lupaan, etten heitä yhtään leipäpalaa roskiin, vaan hyödynnän leivänkannikat krutonkeina tai ribollitassa. Ruoanjämien suhteen olen joutunut keksimään omat tapani, koska mielestäni on tylsää syödä samaa ruokaa kahta kertaa peräkkäin. Siksi olen opetellut tekemään ylijäämäsilakkapihveistä perunalaatikon ja lasten jämäpuuroista pannukakkua, lettuja ja näkkileipää. Olenpa hyödyntänyt puuronjämät uuniruuassakin jatkamalla sitä ohralla. Ehdoton jämäsuosikkini on cannellonit, joihin olen tunkenut niin edellispäivän soijabologneset, nyhtikset kuin spagetit ja mustapapuriisilisukkeet. Vaikkei edellispäivän kokkailut aina olisikaan maistuneet lapsille, yhtään tomaattikastikkeella ja kaurafraichella tuunattua cannellonia ei ole jäänyt koskaan syömättä!

Nykyään mietiskelen, missä menee biojätteen ja hävikin raja. Tykkään syödä uunijuurekset kuorineen, miksen siis jättäisi kuorimatta porkkanoita myös kasvissosekeittoa valmistaessani? Zero waste -matkallani olen oppinut, että vaikeinta on hoksata tehdä asiat uudella tavalla.

hävikki, zerowaste, nollahukka, roska, kierrätys,

  1. Päätä ja valitse

Aikoinaan totesin, etten tarvitse omaa sushimattoa, koska voin joko pyytää ystävääni tuomaan omansa silloin harvoin kun teemme sushia yhdessä tai tehdä sushibowlin, jos oikein äkillisesti tekisikin mieli. En myöskään tarvitse fonduesettiäni enkä kaikkia itämaisia mausteitani, jotka todennäköisesti vanhentuvat ennen kuin ehdin ne käyttämään (voisiko ketjap manisin korvata soijalla ja ripauksella sokeria?). Tarvitseeko kotona ylipäätään pystyä tekemään kaikkia maailman ruokia? Ruokarutiinien yksinkertaistaminen vähentää paitsi keittiön tavaramäärää, myös ruokahävikkiä, koska elintarvikkeet ovat aktiivisessa käytössä.

Kaapeissa olevia tavaroita ei tietenkään saa enää tekemättömiksi, mutta uusien hankkimiseen voin vaikuttaa. Nykyään arvioin jokaista ostostani kahdella kriteerillä: käytettävyys ja kestävyys. Yhä useammin huomaan, että pärjään kokonaan ilman. Parhaillaan harkitsen, onko (kesto)leivinpaperi tarpeellinen vai voisinko vain käyttää peltiä pannun, ja mummini, tavoin ilman turhia lärpäkkeitä. Yksinkertaistaminen pätee myös keittiön puhdistukseen, joskaan kolmen alle eskari-ikäisen lapsen äitinä en koe olevani oikea ihminen antamaan siivousvinkkejä (olen tullut immuuniksi sotkulle tai ”boheemiksi”, kuten äitini asian ilmaisisi). Vaikka käytämme puhdistusaineita pidempään, ovat ne(kin) silti kertakäyttöpakkauksissa.

Kauppakassin valinnalla on suuri symbolinen merkitys ja muovikassi edustaa monelle epäekologista kertakäyttökulttuuria. Tuottamastamme jätteestä kassivalinnan osuus on kuitenkin vuositasolla vain 0,2%. Paljon suurempi vaikutus on sillä, mitä ja kuinka paljon kassiin lappaa tavaraa ja mihin ostettu ruoka päätyy.

Viimeisen 50 vuoden aikana kulutuksemme on kasvanut räjähdysmäisesti: syömme vuodessa 50 kiloa enemmän lihaa eli nelinkertaisen määrän 1970-lukuun verrattuna. Peräti puolet syömästämme lihasta on jauhelihaa. Kokonaisvaikutuksen kannalta olisikin monin tavoin parempi ostaa nyhtistä muovirasiassa kuin jauhelihaa tuoretiskiltä, olkoonkin että omaan astiaan.

Paras tapa pienentää oman hävikin määrää on alkaa kiinnittää asiaan huomiota. Ruokaostosten suunnittelulla ja reseptejä ronskisti soveltamalla pääsee jo pitkälle. Zero waste -ajattelu auttaa huomaamaan, mitä tuotteita roskiin päätyy eniten. Jos toistuvasti muutama ylijäänyt tortillalettu ehtii kuivua jääkaappiin, voisiko olla aika opetella valmistamaan niistä quesadilloja tai minipitsoja? Tai mitä jos opettelisikin valmistamaan edes yhden täysin jätteettömän tai ainakin muovittoman aterian?

Koska en ole asunnoton vegaani, voin edes pyrkiä syömään useammin vegaanista, minimoimaan ruokahävikkini ja kierrättämään jätteeni.

Ps. Hävikki on muuten teemana myös uusimmassa Ruokakupla-podcastissa, jossa itsekin vierailen lyhyesti. Jakso löytyy täältä!

5 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Oon pitkään miettinyt tuota muovipussi vai kestokassi juttua omalta osaltani. Mulla on usein kestokassi mukana, mutta ostan aina kerralla suuren määrän ruokaa kaupasta ja monesti täydennän sitä myös muovikassilla tai parilla. Käytän ne kuitenkin aina uudelleen roskapusseina ja jätteiden lajittelussa apuna. Eli en näe niitä huonoina asioina loppupeleissä. Oon aina miettinyt miten pelkät kestokassi-ihmiset sit käyttää roskapusseja, ostaako ne erikseen muovipussirullan kaupasta? 😀 Hämmennys,

    Kiitos kommentista! Tämä teksti olikin tungettu täyteen nippelitietoa, jota itse rakastan 😆 Kunhan vielä huomaa valita kierrätysmuovista tehdyn muovikassin 😉 Itsekin käytän näitä satunnaisesti roskapusseina, joskin ovat verrattain kalliit. Ohut, kierrätysmuovista valmistettu rullapussi on vieläkin ekologisempi (ja samalla halvempi), saa ainakin Clas Ohlsonilta 😊 Ja tietenkin kun lajittelee huolella, ei niitä roskapusseja enää niin usein tarvitse!

Roskakassina voi käyttää mitä tahansa pussia, joita keittiöön saapuu esim. leivän, hedelmien tai jauhojen myötä.

Kiitos tosi hyvästä kirjoituksesta! Hurjan määrän kylmää faktaa olet saanut pieneen tilaan.

Todella hieno kirjoitus, kiitos! Sai ainakin minut taas miettimään sitä, mitä voisi vielä tehdä paremmin. Aiemman postauksesi perusteella vaihdoimme jo kertakäyttömuovista valmistettuihin roskapusseihin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.