Menu

Asennetta Brysselissä, mutta kellä?

Brysselin Green Week oli erittäin kiinnostava tapahtuma ja taas on kovalevy ylitäynnä ajankohtaista infoa maailman tilasta. Se, mikä jäi päällimmäisenä mieleeni on seuraava: jotta EU:n tavoitteet vuosille 2020 ja 2050 saadaan mahdollistettua, on toimittava heti. Okei, niin on, mutta missä se näkyy?

Valitettavan hampaatonta asennetta oli havaittavissa useassakin sessiossa. Esimerkiksi kestävän ruoantuotannon sessiossa ei mainittu sanallakaan luomulihaa, eikä lihan käytön vähentämisestä tai maidontuotannon rajoittamisestakaan puhuttu mitään, vaikka alussa todettiin, että juuri ne kuormittavat ympäristöä eniten… Kun joku yleisostä tiedusteli asiaa, totesi puhuja, että “näin radikaaleihin ratkaisuihin mennään vähitellen, ei nyt heti alussa”. Turhauduin niin, että olin tehdä jotakin todella sopimatonta, mutta pidin pääni kiinni. Ihan pakko on todeta, että keskiviikkona kalastajat pesivät Green Weekin asenteen 6-0. Eurooppa tarvitsee tekoja eikä puheita. Toki myös puheita, mutta nyt pitäisi saada konkretiaa kehiin. Sen sijaan valmistellaan ohjeistuksia, säädöksiä, ehdotuksia ja suunnitellaan konkreettisten tulosten mahdollistamista. Totean nyt vielä, että ei kalastajien protesti välttämättä saa aikaan muutosta, mutta voi saadakin! Jos jokainen kalastaja lähettäisi korulaiseisen e-mailin selittäen, kuinka mahdottomaksi oman työn tekeminen on tehty, epäilen, että tilanne nähtäisiin yhtä väkavasti kuin nyt. Eivät ihmiset huvikseen tee tällaista. Uskon, että aika moni kalastajista olisi keskiviikkona mielummin ollut merellä.

Kuten kuvista huomaatte, en ollut ainoa turhautunut yksilö tuona keskiviikkopäivänä. Ensimmäinen kuva on otettu EU-parlamentin puolelta katua, konferenssirakennuksen portailta. Samoin kuva 2. Poliiseja oli mielestäni hieman liioitellun paljon, mutta se ei liene tavatonta, että heitä on paikalla tuplasti mielenosoittajiin nähden…

Tässä paikalle roudataan piikkilanka-aitaa. Huomaa taustalla päätään raapiva pukumies, joka on selkeästi hämmentynyt ja harmistunut välikohtauksesta. Ehkä hän myöhästyi tärkeältä työlennolta? Voin nimittäin sanoa, että taksin saaminen pariin tuntiin ei ollut ihan helppo homma.

Hotellini näkyy ylläolevan kuvan oikeassa reunassa. Foto on otettu jälleen konferenssirakennuksen portailta. Kuten huomata saattaa, välimatka on todella pieni ja oli minuuteista kiinni, että ehdin hotellilta konferenssiin ennen härdellin alkamista. Sanottakoon vielä, että jo muutaman korttelin päässä oli siis ihan normaali arki käynnissä, tosin autot eivät päässeet liikkumaan. Tämän kaltaisia mielenilmauksia Brysselissä on kuulemma viikottain, kertoi minulle turvamies, joka saatteli meikäläisen Satu Hassin tiedotustilaisuuteen.

Jäin Green Weekin jäljiltä huolestuneena pohtimaan sitä, että on todellakin EU maiden omien hallitusten käsissä, mitä seuraavina vuosina ympäristöasioiden suhteen tapahtuu. Se on varmaa, että mitään tarpeeksi radikaalia ohjeistusta ei olla EU:n suunnalta saamassa, ainakaan kovin pian. Aika loppuu kesken. Se, että Suomi on niin “puhdas” ja että täällä tuudittaudutaan luonnonvarojen ikuiseen olemassaoloon nykyiseen tyyliin, on huono homma, sillä todellisuus tulee iskemään meitä vasten kasvoja jossain vaiheessa jopa pahemmin kuin niitä EU-maita, joissa ongelmat ovat jo konkreettisia. Tulvat, jätevuoret, kuivuudet, myrskyt, ne ovat muualla Euroopassa jo odotettuja luonnon”mullistuksia”, mutta täällä ei vielä ole koettu tarpeeksi kamalia menetyksiä, jotta saataisiin aikaan suuria muutoksia ihmisten käyttäytymisessä.

Miten ihmisten käytös sitten saadaan muuttumaan? Miten saadaan aikaan uusi kulttuuri ympäristön kunnioituksen suhteen? Konferenssi kertoi tähän kolme keinoa:

1. Siitä on hyödyttävä rahallisesti.
2. Sen on oltava hauskaa.
3. Sen on oltava laki.

Mikäköhän näistä olisi sopivin vaihtoehto, kun mietitään vaikkapa liikenteen aiheuttamia CO2-päästöjä? Ei ole hankala valita oikeaa vaihtoehtoa. On vaan toivottava, että Suomen hallitus lopettaa vitkuttelemisen. Sillä välin jokainen meistä voi toimia parhaan ymmärryksensä mukaan. Mahatma Gandhin sanoin:

“You must be the change you want to see in the world”

Vielä kun Green Weekin kaltaiset sessiot voisi suorittaa videokonferenssina, eikä satoja ihmisiä tarvitsisi lennättää pariksi päiväksi Brysseliin. Se olisi muutosta parempaan sekin.