Paluu arkeen
No niin, kotona taas.
Rehellisesti: vituttaa (anteeksi ruma sana) ihan hulluna tämä kylmä ja ankean harmaa Suomi. Etenkin ärsyttää se eilinen taksikuski, joka murisi ettei kitaraa saa ottaa takapenkille vaan se kuuluu takapaksiin. Ei soitinta voi laittaa kylmään takaluukkuun eikä se vie takapenkillä tilaa ollenkaan! Ei sen sijainnilla ole niin isoa merkitystä, että siitä tarvitsee urputtaa! Lisäksi kuski tuskin tervehti tai katsoi silmiin siinä missä Thaimaassa jokainen taksi- ja tuk-tukkuski aurinkoisesti hymyillen otti jokaisen asiakkaan vastaan, vaikka olisi kuinka turisti ja länkkäri niin kuin me.
Myönnettäköön kuitenkin: täällä kotona on upean raikas, puhdas ja kirkas ilma, ei saastetta nimeksikään kun vertaa Bangkokiin ja liikennekin rulla ihan kohtalaisesti vaikka länsiväylä kuulemma aamuisin tukkoinen onkin. Elämme puhtaassa maassa, jossa on helppo hengittää, joten ehkä yrmyily sitten sallitaan. Mutta sitä saa mitä tilaa, muistapa taksikuski se! Ja onhan täällä ihan saakelin kallista… Ja kylmää… Ja pimeää…
Olen yhä täysin lomamoodissa. Mieleni on taskurapujen, korallien, liaanikeinujen, rooftop cocktailien, värikkäiden basaarien ja meren kuohun tiukassa otteessa, enkä päästä irti ennen kuin huomenna avaan työmailini. Siihen saakka olen vielä kylpyveden lämpöisen meriveden sylissä ja maistan suussa ihanan tulisen Som Tamin…
Blogissa on käyty kiinnostavaa keskustelua allekirjoittaneen tekopyhyydestä ja täytyy sanoa, että olen tosi innoissani siitä, että aihe saa teidät keskustelemaan! Erityisen iloinen olen siitä, että kyrpiintyneet anonyymitkin antavat sanansa kuulua.
Ymmärrän kuitenkin täysin, että osa avautui meikäläisen matkakohteesta. Ympäristöstä kiinnostuneen henkilön kuuluisi tietenkin viettää häämatkansa junaetäisyydellä. On kuitenkin muitakin asioita, jotka häämatkakohteen valinnassa vaikuttavat päätökseen: käytettävissä olevien lomapäivien määrä, raha (!) ja vuodenaika. En yksinkertaisesti olisi ollut onnellisimmillani kylmässä Euroopassa, etenkin kun koko kesän odotin lämpöä, jota ei koskaan saatu. Kaipasin aurinkoa todella.
Ja jos se nyt yhtään vaikuttaa, voi matkakohteessakin kunnioittaa ympäristöä ja käyttäytyä fiksusti. Tästä tulossa oma blogauksensa. Mutta tiedän: sen jälkeen kun on lentänyt maapallon toiselle puolelle, on aika turha selitellä mitään.
Omalla kohdallani matkakohteen valintaan vaikuttaa myös ruoka: kun ei syö vehnää, hiivaa, lehmänmaitoa tai juurikaan lihaa, on se – uskokaa pois – iso pointti matkakohteen valinnassa. Ja jokainen tietää, että juhlien (etenkin häiden) järjestäminen maksaa. Jossain kohtaa on vaan otettava järki käteen ja punnittava hintaa.
En selittele enempää sitä, miksi vietin kaksi ja puoli viikkoa auringossa, paratiisirannalla, poissa sivistyksen parista, enkä sateisessa ja loskaisessa Euroopassa, jossain sikakalliissa hotellissa. En ole täydellinen ympäristöjeesus, vaikka ekoasioista kirjoitankin. Jos ainoastaan se, joka on ympäristöasioissa täydellinen saisi kyseisistä aiheista kirjoittaa, en tiedä kuka meistä voisi koskea näppikseensä?
Matka kirvoitti ison määrän blogausaiheita. Mietin ympäristöasioita reissun aikana paljon: rantojen muoviroskaa ei päässyt pakoon täydellisimmälläkään autiorannalla. Mitä kaikkea ihmiset heittävätkään mereen?! Hammasharjoja, vauvantalkkipurkkeja, vaatteita, kenkiä, lamppuja, sytkäreitä, pulloja… Luepa blogaukseni Tyynellä merellä kelluvasta, Teksasin osavaltion kokoisesta muovijätelautasta. Vetää hiljaiseksi.
Ajelehtivasta roskasta voi kuitenkin olla myös hyötyä: yläpuolen läpsyt löysin korallirannan penkalta. Ne helpottivat snorklailua huomattavasti (korallit satuttavat helposti varpaita) ja viihdyin kierrätyskengissäni koko päivän! Mutta voi kuinka olisin halunnut siivota kaikki ne rannat… Ympäristöasiaa tulossa enemmänkin, kunhan osaan aloittaa juttujen tulostamisen.
Ihan omaa luokkaansa on thairuoka. Sen lisäksi (ja juuri siksi) että ruoka valmistetaan ravitsemuksellisesti erinomaisista ja tuoreista aineksista, on se taivaallisen hyvää. Olen Suomessakin maistanut ihanaa, tulista papaijasalaattia Som Tamia, mutta paikan päällä se on ihan omaa luokkaansa. Olen päättänyt aloittaa Som Tamin treenaamisen huomenna. Yläpuolen kuvassa pidättelen itseäni hyökkäämästä Pad Thai-annokseni kimppuun, jonka hotkaisin pikkupaikkakunnan paikallisessa kauppahallissa, jossa oli niin aito meininki että oksat pois!
Ostin samaisen hallin vaatekaupasta eurolla flannellipaidan ja matkan tokavikana iltana eikös paikallinen Hel-looks osunut paikalle haluten kuvata meikäläisen. Olen siis seuraavassa Cheeze-lehden numerossa esittelemässä vanhaa flanellipaitaa, Vaadin-kaulakorua ja lempisandaaleitani. Huvittavaa. Muotiasiaa tulossa enemmänkin!
Palaan myös terveelliseen thairuokaan vielä omassa postauksessaan. Luvassa niinikään lisää juttua kookosöljystä, jota käytin reissussa sekä iho- että aurinkorasvana- toimii! Kookosöljypullon saa myös arvonnan onnellinen voittaja, jota lisäksi hemmotellaan gojimarjoilla, vihreällä teellä ja Reflections-muistikirjalla. Arvonta on keskiviikkona, vielä ehdit osallistua!
Reflections onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Sain kyseisen hotellivinkin hyvältä ystävältäni, joka hehkutti paikkaa niin, että eihän sinne voinut olla menemättä. Kavereiden suositukset ovat parhaita! Kyseessä on aivan mahtava hotelli-ravintola-taidegalleria-kauppa-hyvinvointilaitos- kompleksi, jonka kaltaista en ole koskaan nähnyt saati kokenut.
Lyhyesti: taidehotellin jokainen huone on erilainen, eri taiteilijan toteuttama (mm. Banksy-huone!) ja kaikkia huoneita yhdistää kierrätysmateriaalien käyttö. Kuka perustaisi tällaisen Suomeen?
Uskomatonta on, että tämän indie-tyyppien suosiossa olevan kitch-mekan ravintola tarjoaa ruokaa, joka on Bangkokin parhaimmistoa. Eikä täällä taatusti joudu keskelle seuramatkaporukoita, vaan Reflectionsissa on boheemia porukkaa, joka kunnioittaa yksilöllisyyttä, omintakeisuutta ja paikallisuutta. Ei mitään norsusafariposseja, jotka ostavat tuliaisiksi sukupuuton partaalle metsästettyjen eläinten osia.
Pakko muuten mainostaa: hotellivinkin antaneen ystävän ensimmäinen pääroolielokuva Maata meren alla saa ensi-iltansa ensi viikolla, käykääpä katsomassa. Rooli on sikäli historiallinen, että se on ensimmäinen kotimainen leffa, jonka pääroolissa on tummaihoinen suomalainen, hienoa kerrassaan.
Raapustin lentokoneessa muistiin aiheita, joista tulossa blogauksia kunhan ehdin:
1. Kookosöljy: toimi aurinkorasvana. Miten? Lisää pian!
2. DIY: Vaatteiden fiksailu ja ompeleminen on kuumempaa kuin pitkään aikaan. Lisää tästäkin!
3. Muovi ja mikro, irtoaako muovista kuumennettaessa jotain ruokaamme? KIINNOSTAVAA TIETOA ASIASTA TULOSSA!
4. E621. Sain matkalla neljästi natriumglutamaatilla kuorrutettua safkaa. Jokainen näistä kerroista tapahtui ns. ”paremmissa” resorteissa ruokaillessamme. Kertausta natriumglutamaatin haitoista siis tulossa.
5. Omat eväät lentokoneeseen: miten selvitä 10 tunnin lennosta terveellisesti (ja maukkaasti!) raahaamatta omaa kylmälaukkua koneeseen?
6. Useita tuotearvioita ja tropiikin survival kit.
7. Asiaa thairuoasta. Taidan perustaa tälle oman kategorian. Thaihanaa.
8. Kaksi kirjasuositusta, joista toinen muutti elämänkatsomustani. Se tulee muuttamaan omasikin!
Lopuksi kuva, joka jaksaa huvittaa, esihistoriallinen sormi!
Eikö ole hieno? Löysin tämän korallinkappaleen snorklatessani rantavedessä. Löysin paljon, paljon muutakin. Niistä myöhemmin lisää… Nyt sitruunaruohoteetä ja uusin ELLE. Loma. Vielä 15 tuntia…