Menu

Gmo-soijaa Euroopassa

Soija on puhuttanut tasaisin väliajoin Kemikaalicocktailin lukijoita: onko soija itsestäänselvästi hyvä lihan korvike ja ravintoaine ja kuinka on sen ekologisuuden laita, entä gmo-soija?

Lupasin kääntää teille Saksassa ilmestyvän Schrot & Korn – lehden artikkelin “Voiko tofu enää olla gmo-vapaata?“. Olen kääntänyt Leo Frühschützin jutusta pääpointit, koko juttua en siis avaa. Frühschützin jutusta poimimani tiedot löytyvät tekstistäni lainausmerkkien sisältä. Huomatkaa, että välillä puhun luomusoijasta, välillä gmo-soijasta ja välillä tavanomaisesta!


“EUn ulkopuolelta unionin alueelle tuodaan vuosittain noin 40 miljoonaa tonniaa soijaa, lähes kaikki elelä-Amerikasta. Suuri osa tästä soijasta on gmo-soijaa.

Tavanomainen (ja luomusoija) saastuvat gmo-soijasta helposti. Saastumiseen (eli kontaminaatioon) riittää muutama geenimanipuloitu soijapapu (esimerkiksi kuljetusastian pohjalla) tai tavallista voimakkaampi tuulenpuuska, joka kuljettaa siitepölyä gmo-pelloilta luomupelloille. Helpon kontaminaatioriskin vuoksi pistokokeita tehdään onneksi jatkuvasti.

Pistokokeisiin joutuneista (EUn alueelle tuoduista) luomu-soijatuotteista noin 10 prosenttia sisältää gmo-soijaa, mutta määrät voivat olla todella vähäisiä, alle 0,05%. Mutta tavanomaisen soijan tila on toinen: kun testatusta luomusoijasta 10% on havaittu gmo-kontaminoiduksi, on tavanomaisen soijan kohdalla luku on kolminkertainen“.

Kannattaa meittiä tätä kun seuraavan kerran tilaa ravintolassa tofuruokaa. Tosin, totean tähän väliin, että aion haastatella Kemppariin EVIRAn edustajaa ja vaatia tietoa siitä, miten ihmeessä Suomessa ollaan turvallisilla vesillä gmo-soijatuotteista (EVIRAn väite), jos kerran EUn alueelle tuodusta soijasta suuri osa jo on – aivan yleisen tiedon mukaan – gmo-saastunutta. Palaan siis tähän.

Älkääkä nyt tukehtuko siihen tofunakkiin siellä kotona, mutta muistakaa suosia luomutofua. Siten gmo-soijan popsimisriski on ainakin kolmanneksen pienempi.

“Suurin saastumisen riski on eteläamerikkalaisessa soijassa
“. Onneksi soijaa kasvaa paljon etelä-Amerikkaa lähempänäkin, esimerkiksi keski-Euroopassa!

“EUn alueella gmo-soijan viljely on (toistaiseksi) kielletty ja siksi kontaminaatioriskiä ei ole. Eurooppalainen (etenkin keskieurooppalainen) soija on gmo-kontaminaatioriskiltään turvallisempi valinta kuin eteläamerikkalainen soija.

Soija kuitenkin vaatii kasvaakseen kuumaa ja kuivaa ilmastoa, eikä eurooppalainen soija riitä kattamaan eurooppalaisten tarvetta. Tavaraa on tuotava EUn ulkopuolelta ja siksi gmo-soijaa päätyy EUn alueelle”. Monet eurooppalaiset syövät siis tietämättään gmo-soijaa. Arvatkaa näenkö lähithaimaalaisen ravintolan tofucurryn hiukan uudessa valossa? Kolmen euron lounaaseen on tuskin käytetty saksalaista luomutofua…

Kun siis syöt soijaa, kannattaa ehdottomasti suosia luomukamaa ja eurooppalaista alkuperää olevaa soijaa ja soijatuotteita. Se, paljonko Suomen elintarvikkeissa on gmo-soijaa on to-del-la kiinnostava aihe ja lupaan palata asian pariin EVIRAn haastattelun muodossa.

Soijan ympäristövaikutuksista lyhyesti: soija ei ole ekoruokaa. Soijan epäekologisuutta lisää se, että sitä kasvatetaan ihmisten lisäksi ruoaksi tuotantoeläimille ja volyymit ovat isoja. Suomalaisen ruokapöytään päästäkseen soija tekee maailmalla pitkän matkan (tosin niin tekee moni muukin elintarvike), joka puolestaan aiheuttaa CO2-päästöjä.

Vielä kiinnostava yksityiskohta Schrot & Korn – lehden jutusta: geenisoijajäämiä on löydetty myös eteläamerikkalaisesta hunajasta.

Tammikuussa 2009 tehdyssä Ökotest-vertailussa tutkittiin 14 eri hunajamerkin gmo-siitepölyn jäämiä ja 10 tuotteesta (myös yksi luomuhunaja) löydettiin gmo-siitepölyä. Eli edes luomuhunaja ei välttämättä ole gmo-vapaata – ellei kyseessä ole eurooppalainen – tai etenkin suomalainen – hunaja. Kannattaa siis ehdottomasti suosia kotimaista. Suomalainen hunaja on aina gmo-vapaata, koska pelloillamme ei (vielä) kasva gmo-soijaa tai muitakaan gmo-kasveja.

Luen parhaillaan toisesta erinomaisesta saksalaisjulkaisusta nimeltä MyLife, kiinnostavaa juttua pölyttäjien määrän romahtamisesta. Jos meno jatkuu, tietää se tietäisi esimerkiksi hunajan, mutta myös monen muun ruoka-aineen katoamista ruokapöydästä. Aiheesta on kirjoiteltu viime vuosina aika-ajoin siellä täällä, mutta todellisuudessa kyseessä on ehkä jo lähitulevaisuuden uutispommi.

Miettikääpä mitä luonnolle ja ravinnontuotannolle(!!) tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat. Mehiläiset tekevät meille parhaillaan enemmän työtä kuin moni ehkä osaa ajatellakaan! Mehiläiset hoitavat ihmisen käyttämien hyötykasvien pölyttämisestä noin 80 prosenttia. Jos se loppuu, muuttu jokaisen meidän ruokavalio radikaalisti.

Täällä Saksassa mehiläisten määrä on tippunut kahdesta miljoonasta yksilöstä 750 000 yksilöön. Muutos on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä katastrofaalinen eko-indikaattori ei ole mikään pikkujuttu. Ja mistä pölyttäjien katoaminen johtuu? Syitä on muutamia, mutta suurin niistä on ruoantuotannon homogenisoituminen. Mehiläiset sananmukaisesti “näännytetään” kuoliaaksi. Toinen iso syy ovat erilaiset sairaudet, joista pölyttäjät kärsivät. Sairaudet puolestaan johtuvat kasveihin ruiskutettavista kemikaaleista ja myös gmo-kasveista (palaan tähän aiheeseen myöhemmin!). Kuulkaapa muuten tätä:

“Vuosina 2003 ja 2004 on suomalaisesta hunajasta löydetty lääkejäämiä niin paljon, että viranomaiset ovat tuhonneet kauppojen hyllyiltä useita eriä viime vuosina!”

-lähde: Kari Koivulehto / Helsingin Yliopisto 2008

Koivulehto viittaa lääkkeillä aineisiin, joilla mehiläisten sairastumista on pyritty ehkäisemään. Näitä lääkkeitä on päätynyt hunajaan, käsittämätöntä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, lue Koivulehdon powerpoint-esitys. Kiinnostavaa asiaa.

Näin. On kuulkaas kaverit taas tullut tehtyä vähän liikaa hommia siihen nähden, että olen kesälomalla! Viimeinen viikko Berliinissä alkoi juuri ja siitä on otettava kaikki irti, kohti uusia seikkailuja siis!