Asetaldehydi — turhaa vouhotusta?

Asetaldehydikeskustelu käy kuumana. Tiedoksenne, että olen yrittänyt tavoitella professori Mikko Salaspuroa alkuviikon ja heti kun saan miehen kiinni, postaan vastauksia kysymyksiinne Uuden Mustan puolelle. I´ll keep you posted.

Ystäväni kysyi minulta, että koska omenassa kerran on moninkertainen määrä luontaista asetaldehydiä esimerkiksi jogurttiin verrattuna, uskaltaako omenaa syödä? En ole professori, tutkija, asetaldehydiekspertti tai ravitsemusterapeutti, joten sikäli kai minulla ei ole pätevyyttä antaa mitään virallisia suosituksia, mutta itse aion kyllä syödä omenan päivässä, aivan kuten tähänkin saakka. Veikkaan, että asetaldehydiasiassa on nyt liioittelun makua, mutta varmasti myös oikeaa asiaa. Se että aine on tietyissä yhteyksissä ja tiettyinä määrinä karsinogeeninen, on varmasti totta. Mutta onko se sitä omenassa? Vaikea uskoa. Heti kun saan Salaspuron kiinni, kerron aiheesta lisää.

Niiltä joilta on mennyt ohi tiedoksi, että asetaldehydiä muodostuu käymisprosessin yhteydessä elintarvikkeisiin ihan luontaisesti, ja tämän lisäksi sitä lisätään keinotekoisesti joihinkin tuotteisiin — aivan kuten natriumglutamaatinkin kohdalla. Luontaista glutamaattia on esimerkiksi saksanpähkinöissä, tomaateissa, parsakaalissa, sienissä, pavuissa, parmesaanijuustossa (ja äidinmaidossakin). Jos elintarvikkeen tuoteselosteessa puolestaan lukee E621, on kyseessä tuotteeseen lisätty, keinotekoinen natriumglutamaatti.

Ihmettelin itse, miksi en ole koskaan törmännyt tuoteselosteita lukiessani asetaldehydiin. Osasyy on tietenkin se, että suosin elintarvikkeita, jotka ovat mahdollisimman luonnollisia ja käsittelemättömiä. Silloin kun asetaldehydiä muodostuu elintarvikkeeseen luonnostaan, siitä ei ole mainintaa tuoteselosteessakaan.

Palaan aiheeseen pian!