Menu

One organic tomato. Please.

Vaikka suosinkin luomua melkein aina kun mahdollista, on muutamia asioita, joissa olen erityisen tarkka: tomaatit, omenat ja viinirypäleet (joita kylläkin ostan tosi harvoin). Ne syödään kaikki kiorineen, ja niissä voi olla paljon torjunta-ainejäämiä. Vaikka pesisi kuinka kuumassa vedessä, lähtee vesipesulla vaan noin komennes kemikaalikuormasta. Mielummin luomua siis.

Kirjoitin vuonna 2008, kuinka yksi Suomen suurimpiin tomaatin tuottajiin kuuluva lafka Mustakosken puutarha, jäi kiinni torjunta-aineen käytöstä, johon sillä ei ollut käyttölupaa. Evira teki puutarhasta tutkintapyynnön.

En koskaan palannut juttuun, mutta tehdäänpä se nyt. Syytteet hylättiin, koska: “Puutarhuri Mustakoski osti Vertimec-nimistä torjunta-ainetta, mutta ei itse käyttänyt sitä”, kertoo Satakunnan Kansa. Niin, puutarhuri ei itse ruiskuttanut ainetta tomaatteihin, vaan sen teki bulgarialainen työnyekijä.

Eli tomaattitilalta löytyy ainetta,

… johon tilalla ei ole käyttölupaa,
… jonka käyttämiseen kenelläkään yhtiön palveluksessa olevalla työntekijöistä ei ole tarvittavaa erityistutkintoa,
… jota säilytettiin puutteellisesti varastoituna,
… jota käytti erehdyksissä bulgarialainen työntekijä, joka ei ymmärtänyt tuoteselosteen kieltä
… jonka myötä ainetta päätyi kuluttajien suihin.

… ja se on sitten ihan ok?

Tilan omistaja ei siis ole vastuussa, koska hän ei käyttänyt ainetta itse. Kätevää. Tällä logiikalla kuka tahansa suomalainen vihannesten viljelijä voi siis ostella kiellettyjä aineita ja säilytellä niitä puutteellisesti vähän missä sattuu, ja sitten kun joku muu vahingossa koskee aineisiin — joita siis ei saisi käyttää — voi tilan omistaja omistaja pestä kätensä, koska hän itse ei ole tehnyt mitään väärää. Ihan pimeetä.

Mä ostan mielummin luomua.