Menu

D-vajarit

Olen ihminen, joka fanittaa luontoa. Aikaisemmin ajattelin, että luonto on säätänyt kaiken valmiiksi, kunhan vaan hyödyntää fiksusti sen antimia, niin ei tarvitse minkäänlaisia ravintolisiä tai vitamiinipillereitä. Olen ptkälti samaa mieltä vieläkin.

D-vitamiiniasiat ovat tulleet ajankohtaisiksi etenkin nyt lapsen saatuani, vauvalle kun suositellaan D-tippoja heti elämän ensimmäisistä kuukausista lähtien. Panttasin niiden antamista alussa kunnes asiaan perehdyttyäni tajusin, että D-vitamiinilisä lapselle on tärkeä juttu, oikeasti. En ole ajatellut itse tarvitsevani D-lisää, mutta kyllä se nyt niin on, että suosituksemme laahaavat pahasti jäljessä, ei sille mitään mahda.

Aikuiselle suositellaan virallisten ravitsemussuositusten mukaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa, mutta reilusti isompi satsi mitä ilmeisimmin olisi tarpeen. Juhana Harju kirjoittaa Uudessa Mustassa näin: “Noin puolella suomalaisista seerumin D-vitamiinitasot jäävät ainakin jossain vaiheessa vuotta kriittisen 50 nmol/l tason alle. Suosituksista vastaavat viranomaiset odottavat satunnaistetuista ja kontrolloiduista annos-vastetutkimuksista saatua näyttöä ennen kuin uskaltavat antaa korkeampia suosituksia. Tämäntyyppistä näyttöä kertyy kuitenkin hyvin hitaasti. Sitä odoteltaessa ylivarovaisuus altistaa käytännössä suomalaiset monille eri sairauksille, joiden riskiä D-vitamiinivaje lisää”. Suosittelen lukemaan koko postauksen Saatko tarpeeksi D-vitamiia?

Kinnostavaa asiaa, josta toivoisi keskustelua enemmänkin. Minä nyt vetäisen tuon jo ostetun kalkki+D -purkin loppuun, ja taidan sitten ottaa iso D:n käsittelyyn vähän vakavammin.

Psst… Minkä merkkistä D-lisää te tiedostavat lukijani käytätte? Olette tässä kuitenkin mua perehtyneempiä, joten vinkkejä otetaan vastaan!