Kalafaktaa ja silakkasushia
Osallistuin eilen Nudgen, Uuden Mustan ja WWF:n järkkäämään kalailtaan, jossa katsottiin pysäyttävä dokumentti End of the Line. Jos luit alkuvuodesta Katjan tekstin Hyvästi, tonnikala, voit skipata blogaukseni alun.
On aivan käsittämätöntä, että se mitä merissä tapahtuu, saa jatkua. Jos vastaavaa tuhoa tehtäisi kuivalla maalla ja jos kauppojen lihatiskeillä ja ravintoloissa tarjoiltaisiin tiikeriä ja saimaannorppaa, ihmiset kyllä nousisivat barrikaadeille, mutta ei meren uumenien uhanalaisten kalojen ja pohjaeliöstön puolesta. Me haluamme sushimme, that´s it.
End of the Line kertoo karusti sen, mitä yhä tehokkaampi ja teknologisoituvampi kalastaminen saa aikaan. Kaloilla — tai muilla merenelävillä — ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä. Kalaa kalastetaan pohjatrooleilla, jotka jyrää ja haravoi pohjaa niin tehokkaasti, että kaikki vastaantuleva tuhoutuu: lähtee irti pohjasta, hajoaa, tarttuu verkkoon ja kuolee. Dokkarissa pohjatroolausta verrattiin peltoon: pohjatroolauksen aikaansaama tuho on pahimmissa paikoissa verrattavissa siihen, että pelto kynnettäisiin vuodessa seitsemän kertaa!
Kuvat: stillejä End of the Line -dokumentista
Dokumentissa puhuttiin eri kalalajeista, mutta etenkin tonnikalasta. Bluefin -tonnikala on uhanalainen, mutta silti sitä saa esimerkiksi sushiravintoloista — ja ”hyvinvarustetuista” ruokakaupoistakin. Älä osta bluefin-tonnikalaa kaupasta ja muista aina kysyä ravintolassa, onko tilaamassasi annoksessa tätä fisua vai ei. Itse pyydän sushia tilatessani jättämään tonnikalan veks ja korvaamaan sen jollain muulla. En kysele sen kummemmin edes, mitä tonnikalaa rafla käyttää, vaan jätän sen suosiolla syömättä.
En avaa dokkarin kaikkia järkyttäviä faktoja, mutta miettikääpä vaikka näitä:
- Jos riistokalastus nykyisellä volyymilla jatkuu, kaikki syötäväksi kelpaava kala loppuu 2050-lukuun meneessä.
- Kiina on valehdellut vuotuiset kalansaaliinsa niin paljon yläkanttiin, että jos lukemat raporteissa korjattaisiin oikeiksi, näyttäisi maailman kalansaalis kokonaisuudessaan vähenevän, eikä kasvavan (kuten se siis on tähän asti tehnyt).
- Merissä käytetään jättimäisiä verkkoja, joihin mahtuisi jopa 13 Boeing-lentokonetta. Fisut siis todellakin kauhotaan vedestä.
- Maailman suurin tonnikalan massariistokalastaja on Mitsubishi! Kyllä, sama lafka, joka valmistaa autoja.
Mitsubishi-tieto yllätti mut täysin. Dokumentissa kerrottiin myös, kuinka lafkan epäillään pakastavan bluefin-tonnikalaa säilöön, jotta sinä päivänä kun se on loppu meristä, on Mitsubishilla bluefinvarasto, jonka arvo nousee pilviin. Ihan sairasta, jos tämä tosiaan on Mitsubishin toimintamalli.
Siosittelen katsomaan koko dokumentin, jos vaan saat sen käsiisi. Tässä pätkiä dokumentista:
No sitten vähän positiivisempaa asiaa! Kalaillan päätteeksi nautimme silakkasushia. Kaunista!
Etenkin makirullien maku oli tosi mainio, ja nigiritkin olivat ihan ok. Kyllä silakasta sushia saa.
WWF:n Sampsa Vilhunen muistutti, että suomalaiset voisivat aivan mainiosti syödä enemmän silakkaa, nykyään nimittäin keskivertosuomalaisen silakansyönti on vain 200 grammaa vuodessa. Vaikka määrää vähän lisäisi, ei myrkkyjä silti saa itseensä vaarallisia määriä. Ja kandee myös muistaa se mainitsemani suomalaistutkimus, jossa vertailtiin kalastajien, heidän puolisoidensa ja perussuomalaisten terveyttä: kalojen terveyshyödyt peittosivat isosti haitat. Silakkaa ei siis kande ainakaan kokonaan unohtaa, silloin tällöin voit mainiosti vaihtaa sen soijalla ruokitun teholohen silakkaan. Niin ja mikä sitten on fiksuin lohivalinta? Vilhunen totesi, että suomalainen kasvatuslohi on suolamaisille paras vaihtoehto.
Nudgesta lisää myöhemmin, mutta blogaus tästä mainiosta putiikista löytyy jo esimerkiksi Olivian tyyliblogista.
Psst… Luepa myös juttuni Mitä isompi kala, sen enemmän myrkkyjä