Menu

Chili sin carne + raakakakku = Ravintolapäivä

Vaikka Ravintolapäiviä on takana monia, osallistuin oikeastaan vasta tänään ekaa kertaa ruokakarnevaaliin. Koska ravintolahakusaitti jumittui juuri, kun olin alkamassa etsiä potentiaalisia vaihtoehtoja, menimme siihen yhteen, jonka nimen olin ennättänyt painaa päähäni. Ja valinta oli nappi! Kallion Grape Station -liikkeen chili sin carne oli superherkullista ja tunnelma mitä mainioin! KII-TOS!

Tällaisen pienen, kodikkaan, huokean ja hyvälaatuisen meksikolaisen soisin olevan useamminkin lauantain ravintolavaihtoehtona.  Guacamole oli ilmiömäistä, ei todellakaan mitään Pirkan scheissea (sitä, mikä tulee kaupassa kääntää ympäri).

Uhmasin lapsen päiväuniaikaa ja kävimme vielä pikaisesti hakemassa matkaan Fake Cake -ravintolan raakaherkkuja. Jengiä oli paljon täälläkin ja tunnelma katossa.

Kuvan asioita suuhunsa laittaessa ei voinut kuin — taas kerran — ihmetellä, miksei tällaista saa juuri mistään? Ihan oikeasti: raw food -ravintoloita tai -kahviloita Helsinkiin ASAP. Asiakkaita olisi varmasti.

Tähän kohtaan vielä lyhyesti äitiydestä ja ravintoloissa asioimisesta. Kun skidi on reilun vuoden, alkaa homma olla taas sikäli hallussa, että se on entistä helpompi ottaa mukaan sinne sun tänne. Olen ollut ilahtunut siitä, että Isla viihtyy kanssani niin Tyylivarkaiden tuotantopalaverissa kuin luonnonkosmetiikkaillanvietoissakin. Torstaina nautin lasin skumppaa ja kuuntelin suosikkini Melvita-merkin historiaa Olive´s-raflassa samalla, kun skidi veti puukoiraa narussa ja osasi olla oikein mallikkaasti ja muita häiritsemättä. Ihanaa, kun saa olla ylpeä äiti 🙂

Isla diggasi myös Ravintolapäivästä!

Kuva: Charlotta Boucht / Ravintolapäivän FB-ryhmä

Vaikka Melvita-illanvietto sujui meidän osaltamme mukavasti, on ihan pakko ihmetellä Olive´s ravintolan omistajan käytöstä. Saimme nimittäin kokea aivan uskomattoman töykeää kohtelua. Pakkohan tästä on avautua.

Olimme lähdössä ravintolasta kotiin kun huomasin, että lautaseni, jonka reunalle olin laittanut skidin tuttipullon välikorkin, oli viety keittiöön. Kerroin omistajalle, että lautasen mukana on lähtenyt tuttipullon osa, että voisiko sitä hakea keittiöstä? Omistaja totesi, että “se on nyt roskiksessa”. Vastauksesta äimistyneenä kysyin asiaa toistamiseen, mutta ei auttanut. Korkin ilmoitettiin olevan roskiksessa, that´s it. Siis häh? Jos olisin kertonut, että digikameran linssisuoja on joutunut henkilökunnan toimesta roskiin, olisi se erittäin todennäköisesti haettu minulle mukisematta. Mikä erottaa digikameran linssisuojan (musta, pyöreä muoviläpyskä) ja tuttipullon välikorkin (valkoinen, pyöreä muoviläpyskä) toisistaan? Ei mikään — paitsi skidi.

Tällainen asennevammaisuus lapsia tai lapsiperheitä kohtaan ravintolassa on aivan pöyristyttävää, mutta ei onneksi kovin yleistä. Ravintolapäivissä on ihanaa se, että lapset ovat AINA oikein tervetulleita. Voisi eräs Tehtaankadulla ravintolaansa luotsaava naishenkilö ottaa Ravintolapäivän ideasta vähän oppia: relata ja muistaa, että asiakkaat ovat kaikki arvokkaita, ovat he sitten 1- tai 30-vuotiaita.

Kuvia Ravintolapivän hauskoista pop up -rafloista löydät täältä.