Jouluihmisen huippuhetkiä
Joulu on ihmisen parasta aikaa. Olen vahvasti sitä mieltä. Facebook tosin tiesi kertoa, että yllättävän monessa perheessä oltiin jouluna sairaina, onneksi me säästyimme taudeilta.
Itse keskityin lähinnä kodin siivoamiseen ja koristeluun, jouluherkkujen valmistamiseen ja syömiseen. Lauloimme parit biisit ja ihmettelimme pienen ihmisen jouluiloa.
Olen kova koristelemaan, vaikka vältänkin amerikkalaistyylistä bling-bling -meininkiä. Mutta pakko oli ripustaa harmaiden pellavakäsipyyhkeiden koukkuihin harmaat joulupallot, kun ne vaan sopivat siihen niin hyvin. Kuusen oksia laitan isoon lasimaljakkoon joka vuosi, ja aina ängen sinne myös jouluvalot ja pari boltsia. Tietty.
Pihaa koristelin lyhdyillä ja omenamehun pinnalle ripottelin jäisiä puolukoita. Jouluna on ihana viilata asioita vähän pidemmälle kuin arjessa. En minä näin pikkutarkka normaalisti ole. Kerran vuodessa saa onneksi hifistellä ihan luvan kanssa.
Lahjaksi valmistin tänä vuonna hitiksi muodostunutta pähkinä-siemen-chili-hunaja -herkkucocktailia sekä kahta eri mysliä. Ekan reseptin jo saittekin, lumimyslin reseptin laitan teille piakkoin. Isla sai pukilta tattijakkaran lisäksi fillarin, jonka paketoiminen oli aikamoinen sessio…
Sain siskolta ennen joulua pienen amarylliksen, josta kasvoikin melkoinen ilmestys. Nyt se on jo niin iso, ettei pysy enää pystyssä. Sisäinen hortonomini hykertelee, mutta millä ihmeen tukisysteemeillä sen saa pysymään pystyssä? Kuvassa asiaa auttaa kiinalainen syömäpuikko, mutta nyt tarvittaisiin jo lautoja..
Joulussamme oli läsnä myös pino kirjoja, joista mainittakoon erityisesti kuvan tekele. Sarah Drewn suomennettu Askartele koruja luonnon aarteista sisältää oivia vinkkejä siihen, miten luonnosta löytyvistä kivistä, sulista, luista jne. voi itse valmistaa koruja. Teen tästä oman postauksen myöhemmin.
Toinen mainitsemisen arvoinen kirja on Setä Tuomon tupa. Luimme nimittäin joulupöydässä isoäitini kirjoittamat sanat, jotka löytyvät kirjansa sisäkannesta. Ne ovat minun jouluevankeliumini.
Var aktsam om vår underbara värld, dina medmänniskor och djuren. Hjälp din nästa, den fattiga, och sjuka. Den rika klarar sig bra med alla sina pengar.
Se ut från fönstret och se hur vacker vår värld är, varför får inte alla leva värdigt. I hopp om att världen förändas. Kanske bojorna en gång brister. Frihet, Vapaus, Freedom, Mir!
Tässä muutama lause pidemmästä tekstistä, jonka hiljattain menehtyyt isoäitini on kirjoittanut jälkipolvilleen testamentiksi. Suosittelen tätä 1800-luvulla kirjoitettua romaania luettavaksi kaikille vielä nykyäänkin.
Joulun vietto jatkukoon vielä hetken. Palataan arkeen ensi viikolla!