Menu

Tutustu pikkukauppaan

On harmillista, että Turun lähiruokakauppa Finska joutui vastikään sulkemaan ovensa. Helsingin Sanomat kirjoitti tammikuussa, kuinka pienten ruokaketjujen usko on koetuksella ja kuinka Anton & Anton teki viime vuonna kolmen miljoonan euron liikevaihdolla satoja tuhansia euroja tappiota. Eat & Joy Maatilatorilla puolestaan irtisanottiin kesällä seitsemän henkeä.

Anton & Antonin perustaja Nina Hietalahti toteaa Hesarin haastattelussa: “Suomessa ei edelleenkään ymmärretä täysin, ettei halpaa ruokaa ole. Halpa hinta otetaan aina tuottajan selkänahasta”.

Ruoan hinta on Suomessa Euroopan kärkipäässä. Elokuussa 2011 ruokamme oli Euroopan kolmanneksi kalleinta. Carl Haglund totesi Hufvudstadsbladetissa vuosi takaperin:

Ruoka on maassamme Europpan kalleinta, kun samaan aikaan viljelijämme saavat suhteellisen alhaiset hinnat tuotteistaan. Tilanne on epäoikeudenmukainen kuluttajille sekä viljelijöille, kun taas ruoan välittäjät ja kauppa takoavat isoa rahaa.

kc-marketit

Kuva: iltalehti.fi (ATTE KAJOVA/KARI PEKONEN)

S- ja K-ryhmä hallitsevat noin 80% Suoomen päivittäistavarakaupasta. Tilanne on kuluttajan kannalta älytön, kun nämä kaksi isoa päättävät käytännössä ruokamme hinnan. Toisaalta isot ketjut pitävät monien ruoka-aineiden hintaa Suomessa muuta Eurooppaa korkeammalla ja toisaalta hankkivat niin isoja määriä esimerkiksi hevi-tavaraa ulkomailta, että pienet lähiruokakaupat eivät mitenkään kykene kilpailemaan hinnoissa. Etenkin suomalainen lähiruoka pysyy S- ja K-ryhmän vuoksi kuluttajalle kalliina. Ulkomailta kun saa isoja määriä ja halvempaa.

Toisaalta asiaa voi ajatella myös niin kuin Terhi Uuden Mustan jutussa syyskuussa 2011 Huilia-siteeratessaan:

Vaikka ruoan hinta on maailmanlaajuisesti nyt nousussa, se on Suomessa halvempaa kuin koskaan tuloihin suhteutettuna. Aiemmin keskimääräisestä palkasta hupeni ruokaan huomattavasti isompi osa kuin nyt. Kauppalaskua ovat toisen maailmansodan jälkeen kutistaneet erityisesti tehotuotanto, lannoitteiden ja torjunta-aineiden kehitys sekä uudet kasvilajikkeet, kirjoittaa Huili.

Lähde: uusimusta.fi

Vaikka ruokaamme kuluu nykyään suhteessa pienempi osa tuloistamme kuin esimerkiksi isovanhempiemme aikaan, nykyään muita kuluja on enemmän. Kävelimme eilen ostarilla poikajoukon ohi, olivat ehkä tokaluokkalaisia. Jokaisella kuudella skidillä oli iPhone.

Ulkomaanmatkat, impulsiiviset vaateostokset, kodin viihde-elektroniikka — näihin ei isovanhemmillani kulunut rahaa ollenkaan. Mutta nykyihmiselle edellämainitut ovat itsestäänselvyyksiä. En syytä siitä ketään, maailmamme vaan on sellainen. Olemme tottuneet ostamaan uusia puhelimia ja telkkareita aika usein ja välillä on pakkokin, kun rikkimenneitä ei voi korjata. Tai voi, mutta se tulee kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Koko olemassaolomme perustuu jatkuvaan uuden ostamiseen siinä missä isovanhempiemme aikaan ostettiin elämässä yksi telkkari, joka korjattiin kun se hajosi. Jos se nyt koskaan meni rikki.

Väitän silti, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa kalliimpaa — paikallista ja pientuottajien tuottamaa ruokaa —kun vaan priorisoisimme toisin. Kun vaan boikotoisimme isoja ketjuja ja kävisimme lähikaupoissa, mikäli sellainen omalta paikkakunnalta ja kodin läheltä löytyy. Meillä olisi varaa, jos emme panostaisi niin paljon muuhun. Jos ruoka olisi meille tärkeämpää.

kc-linssilohisoppa

 Lohi-linssi -keitto. Halpaa herkkua, raaka-aineet saa pikkukaupasta!

Tämän blogauksen myötä heitän ilmoille pikkukauppahaasteen: olisi hienoa, jos jokainen teistä alkaisi hankkia jotakin raaka-ainetta ruoanlaittoonsa näistä blogauksessa mainitusta ja muista vastaavista pikkukaupoista, jotka nyt henkitoreissaan sinnittelevät. Ne voivat olla vaikka porkkanat, jotka yleensä ostat marketista, tai maitolitra. Käy edes tutustumassa tällaiseen kauppaan ja tutustu tarjontaan. Aivan varmasti löydät monia sellaisia elintarvikkeita, jotka voisit hinnankin puolesta ostaa muualta kuin isosta marketista. Lupaan itsekin parantaa tässä tapani ja siirtää osan raaka-aineostoistani yksityiseen pikkukauppaan.

S- ja K-ryhmän rinnalle tarvitaan ehdottomasti vaihtoehtoja ja meidän tehtävämme on pitää nämä vaihtoehdot olemassa. Mutten tilanne jatkuu samana: kaksi kuningasta päättää, millä hinnalla kansa syö.