Menu

Vältä ruokaskandaalit: kokkaa itse

Hevosenlihakeskustelu käy kuumana ja kansa on raivoissaan, kun onkin saanut lehmän sijasta heppaa. On tietenkin vakavaa, että Finduksen paketissa on muuta kuin väitetään, mutta ihan oikeasti: mitä pari euroa maksavasta einespaketista voi odottaa löytävänsä?

6580261_700b

Kuva: 9gag.com

On toissijaista, että lehmä oli hevosta. Vakavaa on tämä:

Euroopan ruokamarkkinoita ravistelevan hevosenlihaskandaalin juuret juontavat veroparatiiseihin, monimutkaisiin yritysviidakoihin ja jopa kansainväliseen, rikolliseen asekauppaan. Näin kertoo asiaa tutkinut järjestö The Organized Crime and Corruption Reporting Project (OCCRP). Tutkimuksesta uutisoi brittilehti The Guardian.

***

Lihan on ostanut Kyproksella toimiva välittäjäyritys Draap Trading. Draap möi lihan sen prosessoineelle ranskalaiselle Spanghero-yhtiölle, joka taas möi se edelleen ranskalaiselle Comigelille, joka valmistaa pakasteaterioita, mm. Findus-yhtiölle.

Lähde: yle.fi/uutiset

Halpatuotanto jyrää kaikilla mahdollisilla kuluttamisen sektoreilla, miksei tätä tapahtuisi myös elintarvikebisneksessä?

On ensisijaisen tärkeää ymmärtää kotimaisuuden ja paikallisuuden merkitys ruoantuotannossa. Jos aina vaan otetaan halvinta, saa siitä ehkä maksaa tavalla, jota ei edes osaa kuvitella.

Ei tietenkään ole kuluttajien syy, että lehmä vaihtui hevokseksi matkalla teurastamolta pakastealtaaseen. Einestenkin kuuluu olla sitä mitä pakkauksessa lukee. Mutta fakta on, että jos on valmis maksamaan ruoastaan vähän enemmän, voi tällaiset skandaalit välttää helposti.

Ruoan tuottajan kuuluu saada tuottamastaan elintarvikkeesta tai raaka-aineesta ihmisen palkka. Suomessa se palkka on korkeampi kuin vaikka Thaimaassa tai Itä-Euroopassa. Onhan se kiva ostaa kaupan altaasta halvinta, mutta eipä kannata silmät lautasina vaatia oikeuksiaan kun tällaista paljastuu. Jos minulta kysytään.

kc-mylidlpony

Kuva: 9gag.com

Porkkana on todennäköisesti porkkana jos se siltä näyttää, kaali on kaali ja kananmuna on kananmuna. Tietenkin eläintuotannossa tulevat kyseeseen eettiset seikat, mutta ne ovat tässä tapauksessa vähän muuta kuin mitä blogaus käsittelee. Jos haluaa tietää mitä lautasella on, kannattaa suosia aitoja raaka-aineita ja tehdä ruoka itse. Ja suosia kotimaista luomua. En muista viimeisen kahdeksan vuoden ajalta yhtäkään tapausta, missä kotimainen luomu olisi paljastunut tavanomaiseksi. Itse luotan siihen aika vahvasti.

Ulkomaisen luomun kohdalla kannattaa tietyissä tapauksissa olla skeptinen. Saksalainen luomu on suhteellisen luotettavaa, mutta esimerkiksi italialaisen luomun imago on kokenut aika kovan kolauksen vuonna 2010 kun paljastui, että ainakin 2500 tonnia tavanomaista on väärennetyillä sertifikaateilla merkattu luomuksi. Kuvion jäljiltä ainakin viiden eri firman toimarit istuvat nyt linnassa. Että kyllä siellä luomupuolellakin sattuu ja tapahtuu. Tai siis mukaluomupuolella.

Pitää nyt välttää besserwisseröintiä, mutta en ole yhtään yllättynyt hevosenlihaskandaalista. Eikä se varmasti ole ihmeellinen juttu monelle teistäkään, sillä miksi ihmeessä maksimaalista voitontavoittelua ei tapahtuisi myös elintarvikepuolella? Ihan niin kuin kauppojen omien brändien ananasmehuesimerkki vastikään osoitti. Suomessa valmistetuksi merkattu ananasmehu tehdään Thaimaassa tehtaalla, jolla ihmisiä pidetään vasten tahtoaan.

Joku kysyi, että “miten pakkauksessa voi lukea valmistettu Suomessa kun se tehdäänkin Thaimaassa?”. NiinPä. Juuri siksi, että Suomessa purkittaminen riittää viranomaisten mielestä tuotteen suomalaiseksi julistamiseksi. Ei ole kuluttajalla helppoa, se on selvää.

kc-liha

 Hmm… Onko tää nyt heppaa vai lehmää?

Valokuvaaja Anna Autio kuvasi minua tänään Huili-lehteen Likke51:ssä, jossa räpsäisi minusta tämänkin foton. Ostan suurimman osan käyttämistäni lihatuotteista juuri tästä pienestä, yksityisestä lähikaupasta. Käsissäni on West Charkin hirvimakkaraa ja possua. Ostan lihani täältä siksi, että saan myyjältä tarkkaa tietoa siitä, mistä päin Suomea liha tulee ja onko se luomua vai ei. Arvostan palvelua ja sitä, että lähikauppani tuotteet ovat suomalaisilta pientuottajilta. On siellä tosin ranskalaista luomuakin, mutta usein otan kotimaista.

Vaikka ilmeeni on kurtussa, en oikeasti epäile West Charkin tuotteita ensinkään. Jan Westmanin puljun lihat ovat hyvin suurella todennäköisyydellä sitä mitä väitetään. Aika paljon vaikeampaa on saada yksityisen henkilön nimi ja kasvot pakastealtaan eineslasagnelle.

Ruoka kannattaa tehdä itse. Se ei ole vaikeaa tai aikaavievää. Kunhan pääsee alkuun, ja tietää mitä hevi-osaston kamoista voi valmistaa, on homma helppoa kuin mikä. Esimerkiksi meillä keitetään kattilassa pastaa tai juureksia ja samalla kattilan yläosan höyrystysosassa pehmenevät parsa- tai ruusukaalit, porkkanat jne. tai lämpenevät edellisen illan tähteet skidille. Katan siinä samaan aikaan pöydän ja muussaan avokadoa leivälle. Paistan pannulla kalaa tai lihaa ja tämä kaikki tapahtuu juuresten kypsymisen aikana. Arkena ruokamme on pöydässä alle puolessatunnissa.

Toki mikro on keittämistä nopeampaa, mutta sinne voi laittaa muuta kuin halvinta eineshuttua. Kun väännät ison satsin ruokaa maanantaina, voit mikrottaa sitä monena iltana. Ei sikäli että suosittelisin mikroa, mutta ei se nyt ehkä ole ihan niin kamala kuin varoitellaan.

Tärkeintä olisi saada suomalaiset arvostamaan kotimaista ja laadukasta ruokaa. Aitoja raaka-aineita ja itse tekemistä.

Aiheesta jatkaa tänään Ylen Suora linja TV2:ssa klo 19.20. Ohjelman aiheena on ruoan alkuperä.

EDIT: Ohjelma löytyy nyt Areenasta.