Menu

Uuteen nousuun

Voiko puolen vuoden treeniohjelma päättyä ironisemmin: samana aamuna kun olin menossa viimeiseen Oikotie Optimaaliin -ohjelman mittaukseen, liukastuin märillä raitiovaunukiskoilla ja kaaduin oikealle kädelleni. Nyt ei paljon pumpata. Se tosin on pienin huolistani, koska pelkäsin etten voi kirjoittaa kuukausiin. Ennen röntgeniin pääsyä melkein itkin kun mietin, mitä kaatuminen tarkoittaakaan minulle taloudellisesti. Freelancerilla ei ole samaa turvaverkkoa kuin päivätyöläisellä.

Käsi onneksi toimii jo hienosti ja kirjoittaessa sitä voi nojata pöytään, muutoin annan sen vielä levätä kantositeessä.

Heti kun raajani on kunnossa, aion:

  • Roikkua kaksin käsin jossakin. Ihmisessä tai vaikka puussa.
  • Nostaa lapseni ilmaan.
  • Nostaa salilla rautaa.
  • Leikkata jotain kovaa veitsellä.
  • Pestä hampaat oikealla kädellä.
  • Lyödä yläfemmoja kaikkien kanssa.
  • Soittaa pitkästä aikaa viulua.
  • Iloita vessassa oikealla kädellä pyyhkimisestä.
  • Pyöräillä, vaikka se vähän pelottaa.

Onneksi jalat ja vasen käsi toimivat kuten ennennkin. Kaksi päivää lepoa riittäköön: menen testaamaan punttiksen kolmiraajaisena. Ainakin kuntopyörä, jalkaprässi, voimavanne, ehkä juoksumattokin on mahdollista ottaa hatuun. Vatsalihaksiakin voi vahvistaa raajarikkona. Oikea käsi saa relata, loppunainen hikoilkoot.

kc-kantoside

Tapanani on kirjoittaa hyvin konkreettisin esimerkein, mutta postauksen ideaa kannattaa soveltaa. Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi. Kun yksi lonkero katkeaa, voi muilla nujertaa vastustajansa.