Se on mahdollista: muovikassiton elämä

Muovikassi on paholaisen keksintö —isoäitini oli tosin eri mieltä. Lapsuutensa vaatimattomissa oloissa elänyt mummini oppi aikuisena varsinaiseksi hamstraajaksi, lapsuudessa kun kaikesta oli pulaa. Nainen muun muassa otti kaupasta aina mukaansa yhden ylimääräisen muovikassin, ihan noin varmuudeksi vaan. Pahan päivän varalle.

Minä vihaan muovikasseja ja oikeastaan niillä on elämässäni vain yksi ainoa rooli: seka- ja energiajakeen pussittaminen. Biojätteitä lukuunottamatta kiikutan roskat pihan roskasäiliöihin muovipusseihin pakattuna. Biojäte tosin menee omaan astiaansa sanomalehden tai biopussin sisällä. Ne eivät itseäni ahdista, maatuvat sentään (välillä jo ennen kuin ehtii kiikuttaa pussin keittiön roskiksesta pihan astiaan).

Mutta ne muovipussit.

Euroopan ympäristökomissaari Janez Potocnik haluaa eroon muovikasseista. Komissaari ”aikoo rajoittaa muovikassien käyttöä merkittävästi Euroopassa ympäristön suojelemiseksi”. Loistavaa, sanon minä!

Kuva: plasticstoday.com

En malttaisi millään odottaa komissaarin aikaansaamia rajoituksia, minä haluan lopettaa muovipussien käytön huomenna. Selvitin, onko se mahdollista.

(Tavallaan aloitin selvitystyön jo vuosia sitten, kun kerroin blogissani lopettaneeni muovipussien käytön ja kiikuttavani energiajakeen pihan roska-astiaan keittiön roskaämpärillä. Mihin sitä pussia siinä välissä tarvitsee, heivaa vaan roskat astiasta toiseen, ajattelin. Minua kuitenkin sivistettiin silloin roskien muovipusseihin säilömisen tärkeydestä: jos kaikki toimisivat kuten minä, eivät roskat pysyisi paikallaan kaatopaikalla, vaan kama lähtisi leviämään luontoon. Aloin taas vuorata roskikseni muovipusseilla.)

Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen totesi, että jos hommat toimisivat hienosti, lajittelisivat ihmiset huolella, biojäte päätyisi kompostointilaitokselle  ja energiajae poltettaisiin. Koskisen mukaan valitettavasti usein käy niin, että sekä energia että bio päätyvät keskenään sekaisin polttoon tai energiajae päätyy kaatopaikalle. Eli homma ei ihan toimi putkeen niin kuin pitäisi.

Tässä kohtaa päässäni soivat kellot ja muistin Katjan Uuteen Mustaan kirjoittaman jutun Energiajäte ja perähikiä nimeltä Suomi. Kannattaa lukea.

Lassila & Tikanojalta kerrottiin, että ”energiaroskan pitäisi mennä pääkaupunkiseudulla polttoon”, mutta asia pitää varmistaa vielä HSY:stä  — johon olen nyt jättänyt soittopyynnön jätehuollon osastopäällikölle. Minua yhä siis kaihertaa se, kuinka suurella todennäköisyydellä taloutemme energiaroskat päätyvät polttolaitoksen sijaan kaatikselle. En halua jogurttipurkkieni lentelevän pitkin ja poikin, joten pussitan ne mielummin, jos riski jätteen päätymiseksi ympäristöön on iso, toivotaan ettei näin ole. Saanen vastauksia huomenissa.

Hyvä puoli on se, että polttoon päätyvää energiajaetta ei ole Lassila & Tikanojan mukaan pakko pakata muovikassiin — mikäli roska ei ole pientä piperrystä. Jos kyseessä on esimerkiksi jogurttipurkkien kokoista materiaalia, joita voi työnnellä sisäkkäin ja vähän niputtaa, on ihan ok kipata oman talouden energiaroskat taloyhtiön säiliöön ilman muovipussia ympärillä. (Mikäli jäte on oikein pientä silppua, saattavat roskat levitä ympäriinsä siinä vaiheessa kun roskakuski siirtää ne taloyhtiön astiasta keräysautoon.) Mutta ilahduttavaa on se, että  teoriassa muovipussiton elämä ON mahdollista. Mahtavaa!

Ajattelin itse aloittaa muovikassittoman elämän tämän listan voimin, osaa noudatan toki jo ennestään:

• Otan kauppakassin kotoa. Ihan sama mikä kassi, kunhan sen nappaa mukaansa himasta.
• Pidän käsilaukun pohjalla aina paria pieneen tilaan menevää kestokassia, niin et tarvitse muokkaria impulsiivisillakaan ruokakauppakeikoilla.
  
• Pussitan hedelmät kaupassa joko biopussiin tai ota mukaan verkkokassin.
• Kierrätän bioroskat sanomalehdestä taiteltuun pussiin ta biopussin sisään. (Kukapa nyt biojätettä muoviin pakkaisikaan?)
• Mikäli saan selville, että kotitaloutemme energiajae päätyy varmasti polttolaitokseen, skippaan muovipussittamisen ja heivaan energiaroskat irtonaisina energiajaesäiliöön.
  
• Pidän kotona paria muovikassia, jotka ovat tarpeen esimerkiksi uimahallista palatessa tai hapankaalipurkin kuljettamisessa (se kumminkin vuotaa reppuun).

Muovipussiton arki, olen jo askeleen lähempänä sinua! Vielä kun saataisiin vihannesten ja hedemien tuottajat ymmärtämään, ettei kaikkea tarvitsisi pakata muoviin. Se onkin sitten oma blogauksensa…

Psst… Olen kirjoittanut muovipussiasiasta monesti, ekan kerran jo Kuningaskuluttajassa vuonna 2006. Kunkun nettisivuilta löytyy yhä juttuni Kassivalinta on ekoteko.