Menu
Lue lisää

Sisältöyhteistyö. Olen saanut postauksen kirjoittamisesta palkan Suomen Blogimedialta, mielipiteet ovat omiani.

Miksi ruokavaliotaan on niin hankala muuttaa?


Yhä useampi ajattelee, ettei ihmisellä ole oikeutta aiheuttaa elämille kärsimystä, etenkään ruoantuotannon nimissä. Esimerkiksi lääketeollisuutta varten käytettävät koe-eläimet ovat jo paljon haastavampi asia pohdittavaksi, mutta mitä tulee syömiseen, emme tarvitse eläinperäisiä tuotteita selvitäksemme, eikä eläinten käyttö tehotuotantoa varten ole selitettävissä muuta kuin ihmisen mukavuudenhalulla ja jollain, mihin on totuttu. Enkä nyt halua jeesustella: olen itsekin mukavuudenhaluinen.

Miksi ruokailutottumuksiaan on niin vaikea muuttaa? Moni varmasti haluaisi tehdä viilauksia suuntaan tai toiseen; irti sokerista, vähemmän lihaa, enemmän kasviksia, ei gluteenia, pelkkää lähiruokaa, atkinshommia — kuka nyt mitäkin, mutta monilla muutokset ovat vain epäonnistumaan tuomittuja kokeiluja, lyhyitä dieettejä tai päähänpistoja, joita ei ole valmisteltu huolella.

Minä onnistuin muutoksessa kahdesta syystä: sain ammattilaiselta konkreettista apua ja maksoin siitä paljon rahaa.

Näyttökuva 2015-11-05 kohteessa 23.13.21Muutin ruokavaliotani pakon sanelemana vuonna 2006, kun löysin vihdoinkin avun vatsavaivoihini. Ruokavaliomuutos oli helppo käynnistää: kun oli maksanut tutkimuksista 500 euroa, ei tehnyt mieli sössiä hommaa sortumalla syömään jotakin, mikä oli kuukauden mittaisen dieetin aikana kielletty. Neljässä viikossa opin korvaamaan tietyt raaka-aineet toisilla ja vatsavaivat katosivat. Tajusin, kuinka epävarmaksi turpoileva maha oli minut tehnyt ja ymmärsin suoliston terveyden merkityksen isommassa mittakaavassa. Viereinen kuva on otetty Nykissä noihin aikoihin ja muistan, kuinka onneni kukkuloilla olin reissatessa, kun vihdoinkin tajusin, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Että vatsan saa pidettyä matkustaessakin kunnosa, kun on hajua ruokavaliosta.

Itselleni ruokavalion muutos tapahtui tuon dieetin myötä ja minua auttoi eteenpäin lääkäri. Siksi muutos onnistuikin. En ikimaailmassa olisi omin päin saanut moista aikaiseksi. Onkin helppo ymmärtää, että ei ole iisiä muuttaa ruokailutottumuksiaan tosta vaan ja minusta me tarvitsisimmekin kansallista apua globaaliin ongelmaan. Ongelma on liika lihansyönti ja kansa tarvitsisi neuvoja lihan korvaamiseen konkretian tasolla. Ratkaisut kun eivät löydy ruokakaupan hyllyä nälkäisenä tuijottaessa.

Jokaisen meidän ruokailutottumushistoria on uniikki ja pohjaa pitkälti lapsuuden kotiin ja omiin kokemuksiin. Monet liharuoat ovat sitäpaitsi nostalgisia ja kuuluvat olennaisena osana juhkapyhiin, eikä joulupöydän kinkkua vaan pystytä korvaamaan, koska onhan se The Kinkku, joka on Aina ollut joulupöydän olennainen osa. Mutta maailma on muuttunut niistä päivistä, kun joulupöytään teurastettiin oman pihan possu, joka oli saanut syödäkseen perheen jämät laskiämpäristä, eläen possun arvoista elämää. Erilaiset ovat possujen pöperöt nykyään, eikä röhnöttäjiä juuri omilla pihoilla pidetä.

kc-vegeruokakassiKasvisruoka on vanhempieni sukupolvelle aika tuntematon juttu. Lihattomasta lokakuusta äidilleni kertoessani hän huokaisi syvään. No kun oli juuri tuonut meille karitsanjauhelihapullia. Ymmärtäähän sen. Jos ilmoittaisin ryhtyväni kasvissyöjäksi voin vain kuvitella, kuinka hankalaksi tekisin koko lapsuuden perheeni jouluaterian.

Sitä en vaan tajua, että kun me kerran pystymme jatkuvasti omaksumaan uutta teknologia ja kehittämään itseämme monella tasolla modernin maailman vaatimissa puitteissa, miksi me ruoan suhteen olemme niin vanhanaikaisia? Mikä ihme siinä on, että lihassa rokutaan kiinni kynsin hampain? ”Koska se on hyvää” vastaisi varmaan moni. Mutta olihan se Nokian 3310 ihan hyvä kännykkä? Silti mulla on nykyään iPhone 4S (joka on juu ihan vanha jo, tiedän). Tarkoitan, että kyllä me muutokseen opitaan, jos siihen koetaan tarve.

kc-hoainam2Liharuoan pitäisi olla aivan sairaan kallista tai pahaa, jotta ihmiset tarttuisivat verrokkeihin. Ja niiden verrokkien tulisi olla halvempia ja/tai maukkaampia kuin lihavaihtoehtojen (niin kuin kuvan vietnamilainen herkullisuus Berliinissä viime kesänä). Muuten en usko, että jengi koskaan muuttaa kulutustottumuksiaan isossa mittakaavassa. Toki aika tekee tehtävänsä, kun vanhemmat sukupolvet katoavat keskuudestamme ja uudet ottavat vallan ruokakaupassa, mutta jos nyt ajatellaan, että muutoksia pitäisi tehdä muutamissa vuosissa, ei se onnistu yksilöiden omalla tahdonvoimalla. Tarvitaan isoja päätöksiä ja konkreettista apua kasvisruoan päätymiseen lautasille niin kotioloissa kuin kouluissa ja työpaikoillakin.

Aina kun kirjoitan tuotteista tai kemikaaleista, joita kannattaisi mielestäni välttää, pyrin antamaan niille Kemikaalicocktailissa paremman vaihtoehdon. Että en pelkästään parjaa vaikkapa maitotuotteita, vaan kerron samaan hengenvetoon kauramaidon mahdollisuuksista ruoanlaitossa. Pyrin synnyttämään lukijalle saman tien uuden toimintamallin. Että kaupassa muistaisi maitohyllyn äärellä sen kauramaidon.

Sen totutun, maukkaan lihan taakseen jättämisen sijaan pitäisi saada aikaan tilanne, jossa yhden maukkaan asian tilalle tulee toinen maukas asia. Ettei tarvitse kokea luopumisen tuskaa, vaan uuden iloa. Ja että ihmisten pitäisi oppia valmistamaan maukasta kasvisruokaa itse. Ja että niitä saisi ravintoloista! Parhaillaan tilanne on se, että hyvää kasvisruokaa saa todennäköisimmin suurten paikkakuntien tietyistä,harvoista ravintoloista, jotka kasvisruokailijoiden tulee selvittää etukäteen, koska lennossa ei ikinä löydy hyvää paikkaa. Ihan hakuammuntaahan se on suurimmassa osassa Suomea. Täällä Helsingin Kalliossa on ihan helppo saada herkullista vegeruokaa rafloista, mutta tiedän hyvin eläväni kasvisruokakuplassa. Enkä edes ole (vielä) kasvissyöjä.

On tosi helppo sulkea silmänsä todellisuudelta, kun keskittyy vain siihen, mihin haluaa. Ruokakaupassa pystyy helposti suorittamaan ostokset ilman omantunnon kalvamista, koska tehotuotannon kamaluudet eivät lävähdä siellä naamalle. Tähän tapaan.

Näyttökuva 2015-11-05 kohteessa 21.42.00Kuva: Yle MOT

Kuten MOT vastikään paljasti, ”eläimiä käsitellään teurastamoissa tarpeettoman kovakouraisesti. Eläimiä hakataan laatikolla, vedetään jaloista ja kiskotaan turkista. Myös sähköpiiskaa käytetään enemmän, kuin mitä säännöt sallivat”. Lue koko juttu ja katso video MOT:n sivuilta.

Soyappétit haastoi minut Lihattomalle lokakuulle ja haaste oli minulle osittain hankala toteuttaa ruoka-ainerajoitteiden vuoksi, niin kuin aikaisemmin avauduinkin. Olen silti vähentänyt lihansyöntiä ja pääasiassa ainoa liha lautasellani on nykyään kalaa. En ole silti fanaattinen, sillä jos äitini tuo karitsanjauhelihapullia, kyllä minä saatan niitä syödä. Tai joulupöydässä lammasta, mutta ne ovat poikkeuksia. Koen, että isoin juttu on se, minkälaista toimintaa itse rahoillani tuen. Siihen voin vaikuttaa ja haluan vaikuttaa.

Minustakin tietyt liharuoat ovat maukkaita, enkä näe esimerkiksi riistan käytössä isoja eettisiä ongelmia, mikäli teurastus on tehty oikein. En silti ajattele, että ihminen on luolamies, joka on luotu syömään lihaa, pärjäämme lihattakin. Gorillatkin ovat kasvissyöjiä, miksemme me muka voisi olla?! Kyse on, haluammeko me. Ruokateollisuus tuskin haluaa, että ryhdymme vegeiksi, mutta kyse on, haluammeko me sitä itse. Ja sitten; saammeko tarpeeseemme apua konkretian tasolla, sillä kuten totesin, on muutos aika hankalaa ilman apua ja esimerkkiä.

kc-ripaus

Mikäli kaipaat vinkkejä kasvisruokailuun, suosittelen tutustumaan seuraaviin saitteihin:

  • Chocochili Elina Innanen on paitsi vegaaniruokabloggaaja, myös Turun Vegekaupan kauppias ja ruokakirjailija.
  • Ripaus ja hyppysellinen — kaunis ja inspiroiva ruokablogi, jossa ruokavinkkejä myös lapsiperheen arkeen.
  • Kasvisruokablogi — itselleni aika tuntematon blogi, mutta vaikttaa hyvältä. Myös lapset huomioitu.
  • Torkkuja ja Nokkosia Emmi-Liian lifestyle-blogissa on herkullisia, gluteenittomia reseptejä.
  • Kokit ja Potit — ei ole kasvisruokasivusto, mutta blogista löytyy monia kasvisruokareseptejä.
  • Hyviä asvisruokareseptejä ja blogeja löydät myös Foodlover-sivun listauksesta.

Ja mitä tulee keittokirjoihin, käytän itse näitä:

  • Viiden tähden vegaani / Elina Innanen
  • VEGE! / Alex Nieminen ja Riikka Sukula
  • Vegestan — kasvisruokaa Lähi-idästä / Sally Butcher
  • Pipsan keittokirja pienille ihmisille / Pipsa Hurmerinta
  • Viljaton kattaus / Emmi-Liia Sjöholm

Ruokailutottumuksiaan ei ole helppo muuttaa käden käänteessä, mutta vähitellen kyllä. En tiedä luovunko kalasta tai riistasta koskaan, mutta tehotuotettua lihaa en enää halua syödä. Enkä kyllä tehotuotettua kalaakaan. Se onkin oman postauksen aihe se.

Jos haluat aloittaa kasvisruokakokkaamisen jo huomenna, kokeile vaikka tehdä perheelle ihan perinteinen pasta bolognese, mutta tähän soijapohjaiseen valmissoosiin. Tuotteesta on tullut oma pikaruokasuosikkini, kun täytyy tehdä arjen pyörteessä maistuvaa kasvisruokaa, joka kelpaa skideillekin. Käytin samaa kastiketta lasagnessa, toimi hyvin! Vehnäspagetin voi hyvin korvata vaikka papu- tai ruisspagetilla. Muista raastaa päälle reilusti juustoa, se mainitsemani vegaaninen Prosociano-juusto sopii tarkoitukseen täydellisesti. Aina löytyy vaihtoehtoja, kun niitä vaan etsii ajoissa, ennen kuin on nälkä. 😉

Lisää tietoa soijasta löytyy esimerkiksi postauksen sponsorin, Soyappétitin sivuilta.

8 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Itse painiskelin kanssa vuosia ruokaan liittyvien kriisien vietävissä, kun halusin olla 100% vegaani kokemani ”tehotuotantotuskan” takia. Mielitekojen ja mukavuudenhalun ottaessa vallan (itsekurini on häpeällisen huono) masennuin ja luovutin, ja hetken päästä yritin uudestaan… Ja taas epäonnistuin. Sitten ”lopetin” kasvissyönnin, ja aloin hiljakseen totuttaa itseäni kasviperäisiin vaihtoehtoihin kuitenkaan kieltämättä itseltäni mitään… Kun jatkoin näin tarpeeksi pitkään, olen nyt tilanteessa, jossa syön 90% vegaanisesti ja loput prosentit menee satunnaisesti riistaa syödessä (tarhattu lohi ei muuten ole riistaa!), esimerkiksi Saloniemen Juustolan tuotteita puputtaessa (valion roskaluomuun en koske)… Niin ja tietenkin sen perheen kanssa ”joustaminen”, niin ei tarvitse väkisin aina käydä keskusteluja siitä, miten ”nykyajan ihminen haluaa tehdä elämästään hankalaa, nyt kun täällä ei enää sodita….”
Näin tehdessäni vältyn myös toisesta ”kriisikohteestani”, eli B12-vitamiinista. Pidän vitamiinipillereitä epäluonnollisina, epäluotettavina ja mahdollisesti jopa vaarallisina. B12:ta saattaa olla 20 000- 40 000-(!!) kertainen määrä päivän tarpeesta yhdessä pillerissä, ja vaikka vesiliukoinen vitamiini poistuukin kehosta virtsan mukana, niin ei silti voi tietää mitä tapahtuu kehossa sitä, eli mitä esimerkiksi munuaiset/maksa ja muut elimet tuosta tykkää ennen kuin kuin tuo vitamiinitiiviste päätyy sinne virtsaan….

Ajattelen tosi samoin kuin sinä, enkä itsekään diggaa vitamiinipillereistä. Otan itse vaan D-vitamiinia purkista.

Hyvä kirjoitus ja meille erittäin ajankohtainen aihe. Uskon että maailmassa olisi paljon enemmän vegaaneja jos ruokavalion muuttaminen olisi helppoa ja siihen olisi konkreettiset ohjeet. Minäkin tässä yritän silloin kun ehdin miettiä miten muuttaa perheemme ruokavaliota vegaanimpaan suuntaan pienten lasten kasvua ja kehitystä vaarantamatta (ja olishan kiva itsekin terveytensä pitää). En kuitenkaan halua syödä soijaa enkä mielellään vitamiinejä purkista niin tehtävä tuntuu vähintäänkin haasteelliselta. Kasvisruokakirjat ovat soijapainotteisia – onko jossain noista kirjoista mitä suosittelit, soijattomia ruokia lapsille? Ja käsittääkseni se B12 vitamiini on otettava purkista jos vegaaniksi aikoo.

Mahaongelmainen täällä hei! Oma ratkaisuni löytyi 2-2,5 vuotta sitten ryhdyttyäni noudattamaan FODMAP-ruokavaliota ja jättämällä lehmänmaitotuotteet pois poislukien juustot ja satunnaiset jäätelöt ja maito esimerkiksi muffinsseissa.. Tappelu ihmeellisiä mahakipuja vastaan alkoi jo 10-11-vuotiaana, melkein 20 vuotta sitten. Äitini mukaan jo kun olin vauva ja taapero niin huusin jotakin – nyt hän pitää selvänä että huusin silloinkin mahakipuani.

Noh onni onnettomuudessa on siis se, että nykyään ruokavaliollani ansiosta minulla on loistava olo. Satunnaiset virheet kroppa sietää, mutta ihmettelen edelleen kuinka pitkään kärsin loppujen lopuksi jo aivan mahdottomista ja elämää rajoittavista vatsakivuista ja -oireista.

Löysin siis oman ruokavalioni, johon kuuluu olennaisesti kuitenkin lihatuotteet. Suurin osa kasvisproteiinivalmisteista, kuten soija, tofu, seitan, ovat pitkälle prosessoituja ruokia ja ne valmistetaan palkokasveista tai vehnästä. Nämä ovat FODMAP ruokavalion vastaisia. Ikävä kyllä olen myös huomannut omakohtaisesta, että reagoin voimakkaasti etenkin soijatuotteisiin. Joten vältelläkseni vatsavaivoja olen joutunut välttelemään myös kasvisruokia, joissa käytetään teollisia valmisteita.

Luen ymmärrettävästä syystä kaikki vatsan toimintaa koskevat postaukset, kun sellaisia sattuu eteeni. Blogiasi en ole seurannut aktiivisesti, mutta nyt luin muutaman blogauksen, jotka olit linkittänyt tähänkin postaukseen.

Omiin havaintoihin pohjautuen on nyt todettava seuraavaa koskien kaikkia lukemiani postauksia blogiskenessä viimeisten 3-4 vuoden aikana. Olen huomannut, että oikein missään vatsan toimintaa ja uutta ruokavaliota koskevissa blogikirjoituksissa ei kerrota esim. soijatuotteiden sopimattomuudesta itselle. Lisäksi olen huomannut, että oikein missään ruuantuotannon eettisiä asioita käsittelevissä postauksissa ei käsitellä soijan tehoviljelyn haittoja ekosysteemille.
En tiedä uskaltaisinko vetää tästä sen johtopäätöksen, että yleisessä diskurssissa eläinten oikeudet ovat tällä hetkellä suuremmassa arvossa kuin ekologinen kestävyys.

Kenties jyrkähdöstä huomiostani huolimatta, toivoisin että kaikki saisivat elää hyvin ja nauttia sellaista ruokaa, joka sopii heille parhaiten kenenkään siitä kärsimättä ja kenenkään siitä syyllistämättä. Oma ruokavalioni FODMAP-tyylinen haettuna lähimarketista. Se oli oma ratkaisuni.

Komppaan Laur:aa täysin!

Saan itsekin oireita soijasta ja ennen kuin laktoosittomat tuotteet valtasivat kaupan oli maidon korvikkeena lähes pelkästään soijatuotteita, jotka oikeastaan aiheuttivat tosi kivuliaat vatsaoireet. Eli mulle ne eivät myöskään sovi. Puhdasta fodmapia en noudata tai oikeastaan vasta opettelen. Olen huomannut että alkuun oireita helpotti pelkästään sokeroitujen herkkujen yms hötön jättäminen pois. Eli olen aloittanut välttämis”dietiin” toiseen tapaan kuin Noora, ehkä osin siksikin ettei vatsaoireet ole olleet niin pahat kuin Nooralla.

Olen ollut nuorena kasvissyöjä pitkälti eläinten oikeuksien takia. Vanhempana mieli on muuttunut, enkä oikein usko että vegaaneinakaan pelastaisimme maailman. Ihmisoikeuksia poljetaan monilla suurilla kasviviljelmillä lähimpänä muistissa voi monella olla espanjalaisten tomaattien viljely afrikkalaisin työvoimin, ilman työsopimuksia ilman oikeuksia poistua ”työleireistä”, koska varsinaista työlupaa ei ole. Maailma on pullollaan esimerkkejä. Toisin sanoen ongelmia riittää joka nurkalla.

Kasvikunnan tuotteiden käytön soisi toki yleistyvän niiden terveellisyyden ja maailman pelastumisen kannalta. Mutta täysin lihaton ei ole pelkästään ratkaisu näihin ongelmiin.

Lähilihantuotantoon pystymme vaikuttamaan, ja soisin että asiallisille lihatiloille saataisiin myös niiden ansaitsemaa huomiota. ihmettelen myös miksei kotimaisten marjojen ja sienien poimiminen aiheuta syksyisin suurryntäystä metsiin kun ilmaista kuntoilua ja ruokaa olisi tarjolla todella runsaasti. Onko siinä jotain samaa kuin terveellisen ruokavalion noudattamisessa, juuri sitä mitä Noorakin kyseli? Olemmeko vain niin tapojamme orjia, haluammeko nähdä vain ne asiat jotka haluamme? Olemmeko laiskoja? Emmekö osaa?

En tiedä itsekään. Perheelle on vaikea tehdä kasvisruokaa koska epäluulot ovat korkealla, jos se maistuu itselle niin ei muille. Ravintoloiden tarjonta Etelä-Suomea lukuunottamatta on todella heikkoa. Suomi on pullollaan pizzerioita ja hampurilaispaikkoja. Miksei lähiruokapaikkoja? Ehkä koska emme halua maksaa ruoasta sen oikeaa hintaa. Ehkä syömme mieluummin ravinteet purkista kuin hyvästä ruoasta?

Laur8 kirjoittaa: ”Lisäksi olen huomannut, että oikein missään ruuantuotannon eettisiä asioita käsittelevissä postauksissa ei käsitellä soijan tehoviljelyn haittoja ekosysteemille.
En tiedä uskaltaisinko vetää tästä sen johtopäätöksen, että yleisessä diskurssissa eläinten oikeudet ovat tällä hetkellä suuremmassa arvossa kuin ekologinen kestävyys.”

On jo ihan tunnettu fakta, että suuri osa soijasta menee muuhun kuin kasvissyöjien ruaoksi; nimenomaan tehotuotettujen eläinten rehuksi. Tehotuotannon vähentäminen siis vähentäisi myös soijan viljelyä. Lisäksi on mielestäni myytti, että kasvissyöjät vetäisivät hirveät määrät soijaa. Minusta tuntuu, että soijaa käyttävät enemmänkin ne lihansyöjät, jotka haluavat satunnaisesti korvata jotain soijalla. Omassa perheessäni ja tuttavapiirissäni soijaa käytetään harvakseltaan (esim. itse tehtyä tofua) ja useammin käytetään esim. kotimaista herne- ja härkäpapurouhetta. Tämä on siis subjektiivinen, omaan kokemukseeni perustuva näkemys.

Olen kuitenkin Laur8n kanssa samaa mieltä siitä, että vielä tärkeämpää kuin vegaaniksi ryhtyminen olisi miettiä, miten ylipäänsä saamme maapallomme kestämään ihmisten jatkuvan kulutuksen ja saastuttamisen.

    Aniini lisäsi hyvän faktan tekstiini. Kiitos siitä, ja tosiaankin tuon tiedostinkin. Ehkä yritän vielä kirkastaa ajatustani vaikka se voi olla hankalaa kirjallisten rajoitteiden vuoksi. Eli huomiossani otin kantaa vain blogikirjoituksiin, jotka ovat omalle kohdalle sattuneet ja väitän näitä kenties aika homogeenisiksi sen suhteen, miten blogien kirjoittajat suhtautuvat ruuan eettisyyteen. Viljelyn eettisyyteen (soija, riisi, kvinoa, vehnä, maissi etc) ei oikein missään oteta kantaa oli sitten kasvissyöjä tai lihansyöjä. Todellisuus kuitenkin blogiskenen ulkopuolella ja jo blogien kommenttikentässä on aivan toinen! Jos teillä on vinkata blogia, jossa käsitellään ruuan tuotannon kaikkia laitoja asiantuntevasti (hullu työ!) niin vinkkejä otan mielellään vastaan! Itsekin olen vielä vasta-alkaja tässä tasapainoilussa oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä.

Oi joo, herne- ja härkäpapurouheet!! Niitä lisää ehdottomasti. Kasvatin itse pikkuisen härkäpapua muutama vuosi sitten, kun oli oma piha vielä. Mutta hei miten paljon onkaan proteiinia linsseissä, kvinoassa, maapähkinöissä, kaurassa… Vegaaneja kehonrakentajia on maailmalla vaikka kuinka.
Tämä vegaanius/kasvissyönti on muuten nyt kivasti esillä monessakin blogissa. Itsekään en ole mikään ehdoton ja tiukkapipoinen asian suhteen, mutta on paljon kivempi fiilis, kun ei ”nauti” tehotuotannon ja kärsimyksen kautta tuotettuja aineksia.

Vastaa käyttäjälle AnnaC Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.