Pikkujoulucocktail: Café Köket, au3 ja eräs kirologi

Vietimme eilen Suomen Blogimedian pikkujouluja, joiden yhteydessä tutustuimme muutamaan Kiseleffin talon yrittäjään. Etenkin Café Köketin perustajan tarina yrittäjyydestä, sinnikkyydestä ja omien unelmien tavoittelemisesta oli aika uskomaton. Väitän, että Arla Joensuulla on salaisia supervoimia ja parhaat hermot ikinä.

Kahvilansa Café Köket on tullut viimeisen vuoden aikana tutuksi vaunujen kanssa liikkuessa, kun avaraan kavila-ravintolaan on ollut iisi mennä vauvan kanssa, ja hoitohuone on kätevästi ihan Köketin vieressä. Sijainti, Senaatintori, on kätevästi kotimatkalla, kun kurvaan usein keskustan suunnasta tullessa Kruununhaan kautta kohti Kalliota.

Köket oli minusta aluksi kolkohko, mutta nykyään ja näin joulukoristeltuna ihanan tunnelmallinen!

Ihan omaa luokkaansa on Köketin käytössä oleva tila maan alla, joka on Stockmannin vanha lihanleikkaamo (Stocka toimi alunperin Kiseleffin talossa). Tilassa on on viime aikoina ollut monia eri yrittäjiä, joista Tiia Vanhatapion putiikki oli ehkä mieleenpainuvin. Tiili-betoni-holvikaari -bunkkeri on aivan upea ja tunnelmallinen tila, ja ymmärtääkseni se on auki muillekin kuin vain meille eilisillan erityisvieraille. Kannattaa kysyä, kun menet Café Köketiin! Meille tarjoiltiin Köketin ”salakapakassa” alkumalja, olisin mielelläni jäänyt koko illaksi maan alle.

Keskimmäinen kuva: Café Köketin Instagram-tililtä

Bunkkerisalakapakan sijaan vietin lähes koko illan korupaja au3:ssa. Meille oli järkätty mahdollisuus oman korun tekoon ja jotenkin siinä kävi niin, että naputtelin koruja monta tuntia. Ehkä koukuttavinta ikinä! Tein kolme omaa korua ja seurasin muiden työskentelyä — kaikki olivat ihan tohkeissaan.

Valittavana oli erimuotoisia koruaihioita sekä monipuolinen kattaus minimaalisia kuvioita, kirjaimia ja numeroita. Pienimmät kirjaimet olivat punsselin päässä niin pieniä, ettei kaikilla meinannut näkö riittää. Valittavana oli myös eripaksuisia nahkaremmejä ja lukkoja. Lisäksi koruja pystyi patinoimaan ja hiomaan. Oma Lean in. -korunikin sai tumman ja hiotun pinnan. Siitä tuli musta aika kaunis.

Personoitu koru on mainio joululahjaidea ja au3:n tyypit kertoivat, että ovat kaavailleet tällaista ”itekoru-konseptia” muillekin asiakkaille. Olisi myös hauska idis antaa läheiselle jouluna lahjakortti, jolla lahjan saaja itse pääsee naputtelemaan mieluisan korun. Au3 löytyy Kiseleffistä ja varaudu totaalisesti kouluttumaan, jahka pääset punsselien ja vasaran makuun…

Kolmas vinkki Kiseleffiin liittyen onkin sitten omaa luokkaansa… Mietin, mainitsisinko tästä, mutta kun meistä bloggaajista yksi kerrallaan olisi noussut bunkkerista ylös naama peruslukemilla todeten ”miten se tiesi?”, vakuutuin, että kirologi Vieno Puustjärvi todella osaa hommansa.

Kirologia tarkoittaa kädestä tulkitsemista ja sen ken uskalsi, sai mahdollisuuden istua Vienonan alysoitavaksi. Kirologiassa ei siis ole ennustamisesta, kädet näyttävät kirologien mukaan mahdollisuuksia, eivät faktoja.

En mene tähän enempää, käy koittamassa itse jos kiinnostaa, mutta olen aika ällikällä lyöty. Sanotaan vaikka näin.

Kun olin toennut kädestä tulkitsijan analyysistä, sain Köketissä eteeni lasin parasta giniä ikinä. Ihan hyvä. Helpotti vähän hämmentynyttä oloa (tosin en taida vieläkään olla ihan palautunut). Keskityin Vienon analyysin sijaan siihen faktaan, että pohjalainen Napue Gin on valittu maailman parhaaksi. En todellakaan tiennyt, mutta en yhtään ihmettele! Ja kuinka kaunis drinkki, rosmariineineen ja karpaloineen.

Kaunis oli Emmi-Liiakin, niin kuin aina. Kameran kuvasaldosta päätellen taisin analyysin jälkeisissä sekavuustiloissa ja ginihuumassani ehkä kosia häntä.

Hempeää viikonloppua muillekin!