Matka brändin taakse
Astuessani viime keskiviikkona ulos lentokoneesta ja aistiessani kuuman kesäilman iholla ajattelin, että onpas ihanaa olla kolme päivää vielä viettämässä kesää, ennen kuin palaan takaisin Suomeen. Kaksi päivää jaksoinkin, mutta 40-asteen helle alkoi kolmantena aamupäivänä olla liikaa. Oli absurdia kekkaloida paljain varpain biodynaamisella Riesling-viljelmällä Ranskan Alsacen vuoristossa, olla toisaalta ihan sairaan kiitollinen siitä, mitä saa tehdä työkseen ja sitten kuitenkin kaivata sitä, että juna kotia kohti lähtee iltapäivällä. Ei sikäli: reissu oli niin kiinnostava, että vähän viileämmässä työympäristössä olisin voinut olla vaikka viikon helposti.
Matkani Gaian teetehtaalle oli opettavaja tärkeä. Saatte postauksen luettavaksenne loppuviikosta, jahka saan purettua kuvat kamerasta. Reissasin taas Ekolon piikkiin: yhteistyömme toimii siten, että minä matkustan Ekolon perustajan Lenan kanssa tutustumassa ja tekemässä juttuja brändeistä, joita Ekolo maahantuo. Sekä viime elokuun Planet Pure– ja kesäkuun Lifefood-visiitti ovat tätä yhteistyömme sarjaa, joka on todella antoisaa mulle, joka haluan tietää, mistä ruokani, kosmetiikkani ja muut käyttämäni arkituotteet tulevat ja kuka ne valmistaa.
Tällä reissulla opin teestä ja teekulttuurista paljon sellaista, mistä ei ole ollut hajuakaan! Isäntänäni toimi Gaian vuonna 1994 perustanut Arlette Rohmer, joka helposti on yksi inspiroivimmista ja kiinnostavimmista tyypeistä, joita olen tavannut. Haluan ehdottomasti olla 50-60 vuoden iässä yhtä lapsenomaisen innostunut maailmasta, kuin mitä Arlette on. Tavallaan koin hänen seurassaan, että olen oman, tulevaisuuden itseni kanssa. Taisi Arlettekin samaistua muhun jollain lailla. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä.
Kuvat: Dorit Salutskij
Juuri tätä asiaa mietin eilen pyykätessäni: vierailtuani viime elokuussa Planet Puren tehtailla (kuvat yllä) ei ole tullut mieleenkään ostaa sen jälkeen jonkun muun merkin pesuaineita. Tiedän kuka Planet Puren tuotteet tekee, mistä raaka-aineet tulevat, mitä ne ovat, että firman hiilijalanjälki on minimaalinen, että yritys suosii ihmisiä koneiden sijaan (työllistää mm. kehitysvammaisia) ja että jopa pesuainepakkaukset ovat biohajoavia. Kun on viettänyt päiväkausia niiden ihmisten parissa, joiden käsissä homma lepää, ei ole kysettäkään siitä, että haluaisin käyttää muita tuotteita. Ihan sama pätee Lifefood-tuotteisiin, joiden tehtailla kävin kesäkuussa: ostan todellakin raakakräkkerini ja proteiinipatukkani ko merkiltä mielummin kuin muilta siksi, että olen tutustunut tuotanto-olosuhteisiin ja tiedän raaka-aineiden valintakriteerit.
Ennen vanhaan tällainen informaatio oli kuluttajille itsestäänselvää: silloin kun maito, munat, liha, jauhot jne. ostettiin lähituottajilta, ei tarvinnut matkustaa merten taa selvittämään, mistä oma ruoka tulee, kuka sen tekeeja missä olosuhteissa. Marssittiin vaan sen luo, jolla on parhaimman laatuiset jauhot ja tuorein maito. Siksi tykkään suosia kotimaista aina kun voin, kotimaisuus kun on tae ainakin eettisistä työoloista. Lisäksi Suomen sisällä on suhteellisen helppoa ja ulkomaan reissuja ekologisempaa hankkiutua katsomaan, miltä tuotantotiloissa näyttää. (Seuraava reissu onkin edessä ihan pian: lähdemme Doritin kanssa Lappiin ensi viikolla.)
Suomalaiset tuskin ostaisivat riisto-oloissa valmistettuja tuotteita, jos firmat sijaitsisivat omassa kotikaupungissa, korttelin päässä. Kuka kehtaisi ostaa puljusta A, jossa työntekijät tekevät takapihalla tai hökkelivarastoissa töitä nuhjuisissa ja vaarallisissa työoloissa, kun kadun toisella puolella firman B työntekijät tuottaisivat siisteissä oloissa, hyvillä mielin tuotteita, jotka ehkä olisivat vähän kalliimpia kuin lafkan A, mutta ne voisi hankkia hyvällä omallatunnolla. Olisi helvetin noloa marssia ostoksille riistofirmaan ja tulla leimatuksi sinä tyyppinä, jota ei kiinnosta, mitä kaupan takapihalla tapahtuu.
Tämä tuotteiden taustojen hämäryys on juuri yksi globalisaation isoista ongelmista ja syy siihen, että tykkään itse pitäytyä tuttujen brändien — firmojen, joiden taustat tiedän — parissa. Olen etuoikeutettu, kun pääsen näille tutkimusmatkoilleni, mutta toisaalta tehnyt 10 vuotta töitä sen eteen, että kuluttajat saisivat tietoa tuotteiden taustoista. Nopeutan tällä selvitystyölläni omaa arkeani ja pidän omantunnon puhtaana. Ehkä autan samalla vähän sunkin arkea sujuvammaksi. Toivon niin!
Jahka saatte luettavaksenne jutun Gaiasta veikkaan, että seuraavan kerran teetä ostaessasi pidät Gaiaa ainakin hyvänä vaihtoehtona. Itse tiedän, että tulen olemaan asiakkaansa varmasti loppuelämäni. Sen verran upeaa työtä Arlette on jo parin vuosikymmenen ajan Intiassa, Kiinassa, Japanissa jne. tehnyt. Nainen on paitsi luonut hienon teemerkin, myös tehnyt paljon hyvää paikallistasolla kunkin tuotantomaan raaka-ainetuottajien arkea parantaen. Kyse on Planet Puren tapaan tiiviistä yhteistyöstä tuottajaperheiden kanssa, jossa kyse on työkaveruuden lisäksi ystävyydestä.
Nämä Ekolon reissut ovat itselleni tosi tärkeitä keikkoja kokemuksellisesti ja uskon, että ne antavat myös teille ruudun toisella puolella tärkeää infoa siitä, minkälaisia valintoja kaupasa kannattaa tehdä. On toki monia brändejä, joilla on ihan yhtä hienoja tarintoita taustallaan ja upeita tyyppejä puikoissa, eettinen tuotanto ja luomut raaka-aineet, mutta sitten taas koskaan ei voi olla aivan varma, ellei ole itse nähnyt. Tai ainakin on helpompi uskoa, kun käy itse paikalla toteamassa.
Tästä aiheesta lisää loppuviikosta, nyt vain tällaisia pieniä ajatuksia siitä, miksi musta on kiva tietää, mitä ostan. Mukavaa viikkoa jengi!