Menu
Lue lisää

Sisältöyhteistyö. Olen saanut postauksen kirjoittamisesta palkan Suomen Blogimedialta, mielipiteet ovat omiani.

Vatsavaivojen kautta voittoon


Blogini sai alkunsa vatsavaivoista. Kaveripiirissä oltiin sen verran kyllästyneitä suolisto-Shinglerin (tosin silloin olin vielä Vanhanen) avautumisiin, että aloin tuutata asiaani verkkoon. Ajattelin, että sieltä saattaisin löytää muut kaltaiseni. Enpäs arvannutkaan miten kävisi!

Monien vuosien ajan vatsani turpoili selittämättömistä syistä. Aamuisin olo oli yleensä ok, mutta illalla en meinannut saada farkkuja kiinni. Monet kärsivät nykyään samankaltaisista vaivoista kun minä silloin, mutta vuonna 2002 kun omat oireeni alkoivat pahentua ja kunnolla haitata elämääni, ei asia ollut mediassa esillä kuten nykyään. Olin aika yksin ongelmani kanssa.

En osannut opiskeluaikana yhdistää turpoamista yhtään mihinkään, joten hankkiuduin lääkäriin. Luonnollisesti ensimmäiset epäilyt kohdistuivat viljoihin ja minulta testattiin keliakia: ei keliakiaa. Seuraavaksi testattiin maito: ei laktoosi-intoleranssia. Laktoosin olin tosin huomannut itselleni sopimattomaksi jo yläasteella, enkä ole maitoa sen jälkeen juonut. Siitä huolimatta minulla ei ole diagnosoitu laktoosi-intoleranssia tai maidon proteiiniallergiaakaan.

Juoksin koululääkärin kautta vastaanotoilla vuodet 2002-2004, mutta mitään ei saatu selville. Minulle todettiin toistuvasti “Sulla on ärtynyt suoli ja se reagoi etenkin stressiin. Sun pitää ottaa vähän rauhallisemmin.” Näin punaista kun minua ei otettu vakavasti. Diagnoosi ei olisi voinut olla enempää väärässä. On totta, että olen hektinen tyyppi ja aina menossa, tehden monia asioita samaan aikaan, mutta teen nykyään paljon enemmän projekteja kuin tuolloin ja vatsa on hallinnassa. Sain aivan löperöitä diagnooseja vaivaan, joka todellisuudessa oli fiksattavissa ruokavaliota muuttamalla. Mikäli muuten haluat lukea koko tarinani, löytyy se blogin vanhalta puolelta. (Älä anna huutomerkkien ja nuoren Nooran innon/ärsytyksen haitata lukemista. 🙂

kemikaalicocktail_vanha

Päädyin monen vaiheen kautta Antioksidanttiklinikalle, jossa opin paljon paitsi ravinnosta (esim. ettei lehmänmaito ole tarpeellinen osa aikuisen ruokavaliota), myös sen, mitä antibioottikuurit tekevät suoliston bakteerikannalle: yksi kuuri voi häiritä suoliston normaalia bakteeriflooraa jopa parin vuoden ajan. Ei ole ihme, että Antioksidanttiklinikan tutkimuksissa oman suolistoni tilanne oli katastrofaalinen. Syynä olivat  lapsuuden ja nuoruuden antibioottikuurit — niitä on ollut lähemmäs 50. Suolistossani oli niin vähän hyvänlaatuisia bakteereja, että tulos näytti lähes nollaa. Nämä kymmenet lääkekuurit olivat tehneet isoa tuhoa bakteeriflooralle ja se osittain selitti sen, miksi tuntui, että vatsa turpoaa ihan kaikesta.

Silloin kun minä olin lapsi ja teini-ikäinen ja söin lääkärin määräämiä antibiootteja kymmeniin korvatulehduksiin, ei maitohappobakteereista tiedetty vielä sitä mitä nykyään. Tänä päivänä jokainen terveyskeskuslääkärikin neuvoo syömään maitohappobakteereita antibioottikuurin aikana. Toista oli 80- ja 90-luvuilla. Meikäläisen suoliston bakteerifloora pilattiin, kyllä; lääkärin määräyksestä.

Nykyään tiedetään, että samalla kun antibiootit tuhoavat elimistöön päässeitä haitallisia bakteereja, tuhoavat ne myös hyödyllisiä ja normaaliin bakteeriflooraan kuuluvia mikrobeja. Ja että maitohappobakteerit ylläpitävät ja suojelevat suoliston mikrobitasapainoa muutoksia vastaan.

Vasta sitten kun on kokenut elämää kenkkuilevan suoliston kanssa tietää, kuinka ihanaa on, kun elimistö toimii normaalisti. Tiedän onneksi nykyään, miten saan pidettyä itseni kunnossa ja terveenä, eikä ole enää ongelmia epämääräisen turpoilun kanssa. Oma reseptini on paitsi ruokavalio, myös liikunta.

kc-korkee

Kuva: Dorit Salutskij

Maitohappobakteereja kannattaa syödä säännöllisesti, mutta etenkin silloin, kun päällä on antibioottikuuri. Tosin: älä ota maitohappobakteereja koskaan samaan aikaan antibioottien kanssa, vaan syö ne parin, kolmen tunnin erolla, muutoin antibiootit tuhoavat maitohappojen hyödyt. Maitohappobakteerikuuria kannattaa myös jatkaa 1-2 viikkoa lääkekuurin loppumisen jälkeen.

bioteekin-probiootti-strong-500x500pxItse syön nykyään maitohappobakteereja päivittäin. Parhaillaan käytössä ovat kotimaisen Bioteekin Probiootti Strong -kapselit, jotka sisältävät 25 miljardia bakteeria/kapseli (L. acidophilus LA-5 + B. lactis Bb-12). Otan kerralla 3-4 kapselia ja aina tyhjään mahaan.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen joutunut antibioottikuurille onneksi muistaakseni vain kahdesti. On tätä suolistoa jo tässä elämässä ihan tarpeeksi koeteltukin… Maitohappoja syön silti päivittäin, koska suolisto on yhä aika herkkä tietyille ruoka-aineille. Etenkin vehnä-sokeri-hiiva-lehmänmaito -cocktail on yhä nykyään yhtä huono idea kuin melkein 10 vuotta sitten, jolloin aloin päästä jyvälle siitä, minkälainen ruoka minulle parhaiten sopii. Leivät, pullat, tuoremaitotuotteet, olut, siideri, karkit, jäätelö… Niitä jos vedän, niin sitten vähän kärsin. Välillä valitsen kärsimyksen, mutta useimmiten en.

Ruokavalion osalta hyvä vinkki on muuten hapankaali! Hapankaali valmistetaan luontaisen maitohappokäymisen avulla, jonka myötä kaaliin muodostuu maitohappobakteerikanta. Bakteerit elvyttävät ja kohentavat suolistoa, tehden siis samaa kuin maitohappobakteerituotteetkin. Kuitenkin ongelma on kaali: kaikille se ei vaan uppoa. Ja kuka sitä jaksaisi päivittäin syödä? Tai edes joka viikko.. Olen itse valinnut kapselit, mutta jääkaapissani on aina rasiallinen hapankaalia. Vähän niin kuin varmuuden vuoksi…

Olipas virkistävää kirjoittaa pitkästä aikaa suolistoasiaa, kauheen nostalginen fiilis! 😀

Ei kommentteja Jätä kommentti

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.