Menu
Lue lisää

Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.

Kuivuri on uusi blenderi!

Sen jälkeen kun on yli 10 vuoden ajan lueskellut työkseen ruoan tuoteselosteita, kosmetiikan INCI-listoja ja tottunut selvittämään tuotteiden taustoja eettisistä tai terveysnäkökulmista, alkaa jo omaamaan aika hyvän nenän siitä, missä arjen kemikaaliriskit piilevät. Yle Akuutin taannoinen kemikaalihaaste-viikko nosti esiin hienosti monia arjen paikkoja, joissa voi tehdä tiedostavan valinnan, jos vaan haluaa.

Mitä tulee muoviin ja muovikemikaaleihin, ahdistaa monia etenkin ruoka ja keittiö. Miten olla mahdollisimman muoviton? Olenkin julkaissut postauksen aiheesta, lukaisepa mun Näin syrjäytöt muovin keittiöstä -postaus. Jos kuitenkin viedään ajattelua pidemmälle, pitää alkaa miettiä, millä tavoin voisi itse tuottaa niitä elintarvikkeita, joita kaupasta muovissa ostaa. Tiedän osan lukijoistani valmistavan itse esimerkiksi kauramaitonsa — tsekkaa ohjeet Karitan blogista. Moni tekee levitteet itse, mulla yleisin levite leivällä on avokado. Kananmunat ja monet hevi-osaston tuotteista voi ostaa muovittomasti ja vettä saa hanasta, pullovesi on sellainen turhake Suomessa, että pahempaa saa hakea. Sitäpaitsi eilen julkaistu uutinen kertoo karua faktaa siitä, kuinka elintarvikemuoveja löytyy meidän kaikkien sisältä. Pakkauksista siis todellakin irtoaa muovia ruokaan:

Tutkittavat pitivät ruokapäiväkirjaa viikon ajan. Merkinnöistä ilmeni, että kaikki altistuivat muoville syödessään ja juodessaan. He esimerkiksi söivät ruokaa, joka oli kääritty muoviin, tai joivat muovipullosta.

Kun tutkimus­henkilöiden ulosteet tutkit­tiin, jokai­sesta näyt­teestä löytyi mikro­muovia.

Hippusia ei ollut aivan vähän: kaksi­kymmentä kappaletta kymmenessä grammassa ulostetta.

Tutkijat tunnistivat näytteistä 50 ja 500 mikrometrin kokoisia hippusia ja kaikkiaan kymmentä eri muovilaatua. Yksi mikrometri on millimetrin tuhannesosa.

Eniten ulosteista löytyi polypropyleenia ja polyetyleenitereftalaattia (PET). Polypropyleeniä käytetään muun muassa kalvoissa ja kuiduissa, PET-muovista taas tehdään esimerkiksi muovipulloja.

Lähde: HS.fi

Muovipakkauksilta voi välttyä ostamalla mahdollisimman vähän eineksiä ja pakattua safkaa — ja tämä taas ratkeaa ainakin osittain säilömällä puhtaita raaka-aineita itse. Viime viikolla postasinkin tekstin, joka sisälsi monia säilömisniksejä, mutta nyt haluan antaa huomion kuivaamiselle. Ja kuivuri — se on uusi blenderi, sanokaa mun sanoneen!

Lähes kaikkea voi kuivata, eikä siihen tarvita muovia. Kaiken kuivatun voi säilöä, eikä siihenkään tarvita muovia. Kuivatut raaka-aineet näyttävät upealta lasipurkeissa ja säilyvät pitkään. Niitä on ihana antaa vaikka lahjaksikin. Kuivaamalla tuotteen tilavuus pienenee 80 % ja paino jopa 90 %, joten saat kuivattamalla tehokkaasti mahdollisimman paljon tehoaineita pieneen tilaan.

Kuivattaminen onnistuu joko huoneilmassa, uunissa tai kuivurilla. Blogin alkuaikoina kuivatin omenarenkaita pyykkinarulla, harmi ettei tuota tekstiä enää löyty blogialustan vaihtumisen myötä, mutta idean voit tsekata vaikka Sivupoluilla-blogin postauksesta (jossa näköjään siteerataan Kempparia, hihi). Uuni toimii kuivatushommissa toki hyvin myös, kunhan muistaa aina laittaa tuuletusmoden päälle ja pitää luukkua raollaan, jotta kuivattavasta tuotteesta haihtuva kosteus pääsee uunista ulos, eikä jää uuniin muhimaan.

Jos on kiinnostunut ravitsemus- ja terveysaspektista, kannattaa tietenkin kuivattaa mahdollisimman alhaisella lämmöllä, alle 45 asteessa. Raw food -meiningillä. Silloin ruoan ravintoaineet kärsivät mahdollisimman vähän ja lopputulos sisältää lähes kaikki alkuperäiset raaka-aineet. Raakaruoassa ovat tallella entsyymit, jotka auttavat ruokaa sulamaan ja kuumentamattomuus takaa vitamiinien, hivenaineden, aminohappojen ja mineraalien säilymisen.

Olen vasta nyt 10 vuoden jälkeen siirtynyt ilma- ja uunikuivaamisesta seuraavalle levelille, nimittäin kuivurin käyttäjäksi. Ossin kokkailuja vierestä seuranneena olen tajunnut, mitä kaikkea hauskaa kuivurilla voikaan tehdä ja hoksannut, että haluan alkaa itsekin eksperinmentoimaan.

Jos ajatellaan, että mitä sinne kuivuriin nyt sitten laittaisi, tulee ekaksi ajatelleeksi esimerkiksi marjojen kuivattamista. Marjasaalis on toki helppo pakastaa, mutta se on aika energiasyöppö säilömismuoto. Jos sen sijaan kuivatat marjat kuivurissa, saat muutamassa vuorokaudessa tavaraa, joka säilyy jopa vuosia. Kuivatimme kesällä mansikoita, joista tuli ihan älyttömän maukkaita! Lapset syövät niitä karkkeina.

Marjojen lisäksi voi kuivata yrttejä, syötäviä kukkia ja sieniä! Sienisaaliit taitavat usein upota huiviin päivän, parin sisällä keräämisestä, mutta jos saa kerättyä paljon ja on pakko säilöä jotenkin — tai jos lähdet metsälle ajatuksena kerätä iso määrä talven varalle — suosittelen testaamaan kuivattamista. Kuivatimme herkkutatteja uusimmassa VILLD-jaksossa ja hämmästyin, kuinka siisti maku kuivatuissa tattisiivuissa onkaan!

Sienet, yrtit, marjat… Ja ne mainitut omenarenkaat. Kuivuri on niiden ehdoton bestis! Ja kokeilepa kuivata muitakin hedelmiä kuin omppua; heitä ihan villisti kuivuriin mitä tahansa, ja katso, mitä tulee ”uunista” ulos seuraavana päivänä. Älyttömän hauskaa lastenkin kanssa. Laittakaa vaikka viinirypäleitä kuivuriin, niin skidit oppivat, miten rusinat on valmistuvat!

Kuivuri on mainio keino välttää muoviin pakatun safkan ostaminen, jos vaan olet tyyppi, joka on valmis tekemään itse.

Noh, sitten voi ottaa vähän villimmän vaihteen silmään jos haluaa. Ossi laittoi Loop-ravintolalla taannoin uuniin savutofua. Lopputulos oli ihan hillitön: tofusta tuli kuin vegaanista savujuustoa! Sitä pystyi höyläämään juustohöylällä ja maku on fantastinen! Jos siis kotona on kuivuri, voit heittää sinne villisti vaikka savutofua ja tehtailla itsellesivegaanisen savujuuston. Tätä herkkua ei kaupasta saa.

Me kuivatimme VILLD-jakson tatit kotimaisella Orakas-kuivurilla. Orakas on Suomen The Kuivurivalmistaja, jos minulta kysytään. Kuivuri täyttää ensi vuonna juhlavat 70 vuotta ja sen kunniaksi Orakkaalla onkin otettu suuri askel ja vaihdettu perinteisen, vihreän kuivurin väri mustaksi. Aika törkeen siisti, jos multa kysytään! Kuulemma se ihan ensimmäinen kuivuri onkin ollut musta, mutta väriksi valittiin vihreä, kun se kuvastaa metsää ja luontoa.

Orakas-hyötykasvikuivurit on suunniteltu ja valmistettu Suomessa (Lemillä) ja ne myydään kaikki tyyliin suoraan tehtaalta. Homma rullaa kuulemma niin hyvin itsekseen, etteipä näitä ole missään mainoksissa tai lehtien palstoilla myynnissä nähnyt. Kysyin, että haluaisivatko arpoa yhden blogissani, mutta kuulemma on arvottu Apu-lehdessä 80-luvulla, niin ei ollut nyt tarvetta. (Mainitsinko jo, että rakastan tätä firmaa?) Yritys valmistaa sekä teollisuuden että kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita, joista tämä postauksen versio siis tietenkin on kuluttajaversio. Suosittelen lämpimästi investoimaan kotimaiseen, jos kuivuria harkitset. Niin moni yritys joutuu nykyään lähtemään kustannusten nimissä maan rajojen ulkopuolelle, että pisteet siitä, että joku vielä sinnittelee Suomessa! Hinta on 510 € + postikulut, joten onhan tämä investointi, mutta netin keskustelupalstoja lukeneena olen saanut käsityksen, että laite on tyyliin ikuinen. Tällaisen voisi hyvin harkita ostavansa kavereidenkin kesken, jolloin kustannukset tulevat alas. Tai toivoa joulupukilta…

Toivottavasti sain kylvettyä sinuun pienen kuivurikiinnostuksen, siitä vaan mettälle ja luonto LASIpurkkiin!

Yksi kommentti Jätä kommentti

Kommentit

Sain Orakas kuivurin 1982 muistaakseni.
Lainaan sitä sukulaisille ja kavereille. Juuri nyt sain omenarenkaat k

u

kuivattua.

Vastaa käyttäjälle EErja Lahti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.