Menu

Kolumni: On ihan ok olla lepsu vegaani

Kuinka todennäköistä on, että puolet suomalaisista olisi vegaaneja vuonna 2025? Entä kuinka todennäköisesti puolet Suomessa syödyistä aterioista voisi olla vegaanisia vuonna 2025? Maapallon kannalta ruokamme hiilijalanjälki puolittuisi molemmissa tapauksissa.

Tähän kiteytyy oma ajattelutapani: on kannustavaa ajatella, että riittää, jos useampi meistä tekisi vähän. Moni ottaakin nyt ensiaskeleita kohti kestävämpiä tapoja. Osalla muutos on nopea ja kokonaisvaltainen, osa tarvitsee aikaa sopeutua ja sisäistää uusia tapoja. Ja se on ihan ok! On hienoa, jos on ylipäätään päättänyt tehdä jotain. Tärkeintä on liike, sillä ensimmäinen askel mihin tahansa suuntaan tarkoittaa, ettei aio jäädä siihen, missä sillä hetkellä on.

Väitän, että kun on muuttanut suhtautumistaan johonkin, ei enää koskaan palaa vanhaan. Siksi se ensimmäinen askel on kaikista hienoin ja tärkein. Hurahdin aikoinaan zero wasteen, koska roskien kautta oli ihanan simppeliä ja käytännöllistä lähestyä jotenkin epämääräiseltä tuntuvaa hiilijalanjälkeä. Hankin ensitöikseni kestomukin ja -pullon ja ihaillessani nättiä puuterinsävyistä lasipulloani mietin, ettei ainakaan minun takiani tarvitse enää valmistaa yhden ainutta muovipulloa (joita myydään maailmalla miljoona joka minuutti). Askel askeleelta ja ostos ostokselta olen korvannut vanhat tavat kestävämmillä.

Syön vegaanista, koska haluan ravisuttaa ruokakulttuuriamme. Mutta jos esitämme sen ainoana vaihtoehtona, emme saa aikaa massiivista muutosta. On vaarana, että ruokatapojen muuttaminen tehdään liian hankalaksi ja vieraaksi, jolloin osa päättää jatkaa vanhaan malliin vain koska vaadittu muutos on liian iso ja outo. Sitä paitsi makunystyrätkin tarvitsevat aikaa muutokseen! Kokemuksesta ymmärrän varsin hyvin niitä, joiden mielestä kasvisruoka ei vain maistu hyvältä. Itsekin luulin, etten voisi elää ilman lohta, fetaa tai kunnon burgeria. Mutta kuinka ollakaan, nykyään pelkkä ajatuskin puistattaa. Kamalan suolaista ja ällön rasvaistakin!

Tykkään puhua toivosta. Toisena hetkenä mietin, pitäisikö meidän toiveikkuuden sijaan päinvastoin panikoida. Maapallo on tulessa! Ilmastonmuutos on jo täällä! Nyt on pakko toimia! On selvää, että optimismiin ei enää ole varaa emmekä voi tuudittautua ajattelemaan, että riittää kunhan joku muu tekee jotain. Ilmastokriisi on totta ja tänäkin vuonna olemme huhtikuusta asti käyttäneet tuleville sukupolville kuuluvia luonnonvaroja. Lotraamme vettä (kuvittele, jos valuttaisimmekin suihkusta vastaavan määrän maitoa tai tuorepuristettua mehua!) ja tuhoamme hiilinieluja. Suosimalla kasviksia voisimme paitsi puolittaa päästöt, vähentää tarvittavaa peltoalaa jopa 75%.

Vaikkei optimismiin enää ole varaa, väitän, että toiveikkuuteen on. Suorastaan tarvitsemme toivoa! Sillä ilman toivoa isojen ongelmien edessä saattaa lamaantua. Siksi jaksan uskoa, että jokaisella teollani ja valinnallani on merkitystä. Lihaa, pikamuotia ja sisustustyynyjä tuotetaan juuri meille tasan niin kauan kuin niitä ostamme.

Omien tapojen muuttaminen on vaikeaa, mutta silti on helpompi muuttaa itseä kuin vallitsevia olosuhteita. Minulle ilmastotoivo syntyy siitä, että tiedän monen muunkin, ja yhä useamman, muuttavan tapojaan ja ajatuksiaan. Tiedän, että muutos vaatii aikaa, kuten mikä tahansa elämäntavan muutos. Siksi on ihan ok edetä pienin askelin: totutella kasvijuomiin ja päättää, ettei ainakaan kotiin enää osta naudanlihaa. Tarvitaan pieni radikaalien joukko ravisuttamaan sitä, mitä pidetään normina – mutta suuret muutokset tapahtuvat vasta, kun yhä useampi alkaa ajatella ja toimia toisin.

Siksi on ihan ok pyrkiä olemaan superlepsu vegaani. Kuka tietää, saatat vaikka vahingossa lipsua melkein vegaaniksi ja puolen vuoden päästä havahtua siihen, että himoitsetkin parapähkinöitä.

Psst. Zero Waste Syyskuu on pian taas täällä! Laitathan jo nyt Zero Waste Finland ry:n sometilit seurantaan.

5 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Hyvä kirjoitus siinä mielessä, että liian fanaattinen vveganismikeskustelu kääntyy tarkoitustaan vastaan ja onnistuu karkoittamaan ihmisiä jopa koko ilmastoliikkeestä. Tätä kohtaa jäin kuitenkin ihmettelemään: “Suosimalla kasviksia voisimme paitsi puolittaa päästöt, vähentää tarvittavaa peltoalaa jopa 75%” . Minkä päästöjen ajattelit puolittuvan? Esim. yhden yhdysvaltalaisen laskelman mukaan hiilidioksidipäästöt vähenisivät 2,5%, jos kaikki yhdysvaltalaiset ryhtyisivät vegaaneiksi.

Luku olikin 2,6% . Linkki tutkimukseen tässä: https://www.pnas.org/content/114/48/E10301

Itse nimitän itseäni kasvissyöjäksi. Käytän kotimaista ystävän keräämää hunajaa ja talvella villasukkia. Saatan myös ostaa lapselle retkelle evääksi croissantin tai karjalanpiirakan paistopisteestä. Ja saahan lapsi isällään syödä lihaa ja kalaa. Veganismi tuntuu olevan niin arka ja tarkkaan piirretty aate, etten osaa itseäni sellaiseen yhdistää.

Hei ja kiitos kommenteista! Karsastan itsekin kaikkea ehdottomuutta, vaikka kunnioitan niitä, jotka eläinoikeudellisista syistä haluavat vältellä myös villasukkia. Ekologisesti voi syödä ryhtymättä täysvegaaniksi 🙂

Vegaaniruoan päästöissä viittasin Oxfordin tutkimukseen, johon löytyy linkki tekstin alusta. Tuossa viittaamassasi tutkimuksessa 2,6% päästövähennys saataisiin, jos eläinmaatalous lopetettaisiin jenkkilässä. Tällä hetkellä eläintuotanto aiheuttaa 9% USAn päästöistä, mutta tutkimuksen oletus on, että tuotanto korvattaisiin kasvisten viljelyllä. Siitäkin huolimatta siis päästöt vähenisivät, mutta ei suoraviivaisesti tuota 9%. Mielenkiintoinen tutkimus joka tapauksessa – kiitos kun linkkasit!

Kiitos vastauksesta! Nyt ymmärsin mitä tarkoitit. Aluksi pelästyin, että viittasit “päästöjen puolittamisella” joihinkin mielikuvituksellisesti laskettuihin Cowspiracy -lukuihin, joiden mukaan eläimet aiheuttavat noin 50% kasvihuonepäästöistä :D. Onneksi ei sentään tästä ollut kyse.

Tuossa yhdysvaltalaisessa tutkimuksissa huomioidaan useampia muuttujia, kuin sinun viittaamassasi Oxfordin tutkimuksessa. Näistä ainakin lannoite on merkittävässä roolissa. Tällä hetkellä kotieläimet tuottavat 40% maailman lannoitteesta ja keinotekoisten lannoitteiden haitat alkavat olla laajasti tiedossa. Näiden ilmastovaikutukset eivät rajoitu ainoastaan tuotannon ja käytön suoriin kasvihuonekaasupäästöihin, vaan synteettinen lannoitus myös köyhdyttää pintamaata ja siten kiihdyttää maaperään sitoutuneen hiilen vapautumista ilmakehään.

Hiilen sitoutumista maaperään taas ei minun linkkamani yhdysvaltalaistutkimus huomioinut, mutta mikäli tämä otettaisiin huomioon, uskoisin, että vegaaniyhteiskunnan päästöjen pienentyminen jäisi vielä selkeästi alle tuon 2,6% . Laskelma oli tehty olettaen, että karjankasvatuksen menetelmät säilyvät nykyisellään vaikka tällä hetkellä Yhdysvaltojen karjankasvatus on globaalissakin mittakaavassa poikkeuksellisen hiili-intensiivistä. Laiduntavia eläimiä oikealla tavalla hyödyntämällä maaperä saadaan eri lähteiden mukaan sitomaan jopa 3-9 tonnia hiiltä hehtaarille. Näin toimimalla karjankasvatus on saatu hiilineutraaliksi tai jopa sitomaan hiiltä enemmän kuin se tuottaa.

Tällä hetkellä muuten Suomessakin on menossa tähän liittyviä kiinnostavia hankkeita. Kannattaa tutustua mm. Carbon Action -projektiin. Valion Hiilineutraali maitoketju -hankkeessa on taas tavoitteena saada maidon tuotantoketju ei vaan hiilineutraaliksi, vaan hiilinegatiiviseksi mm. laidunten hiilensidonnan kautta.

Aihe on todella kiinnostava ja itseäni innostaa kovasti, että ratkaisuja on ja ne ovat parhaimmillaan aika yksinkertaisia ja maanläheisiä 🙂 . Näin ollen täysvegaanius alkaa näyttäytyä yhä vähemmän järkevässä valossa ympäristönäkökulmasta katsottuna. Ihmisillä on toki monia muitakin syitä ryhtyä vegaaniksi ja näitä syitä tulee kunnioittaa.

Kiitos vielä rakentavasta tavastasi tuoda asioita esille. Ruokavaliosta käyty keskustelu on välillä ihan liian mustavalkoista ja vastakkainasetteluja luovaa.

Vastaa käyttäjälle Tiina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.