Menu

Voita Eroon makeanhimosta-verkkokurssi

Arvonta on päättynyt, kiitos osallistujille!

Muistan vieläkin, kuinka hankalaa oli olla dieetillä, joka koko ruokaremonttini aikanaan aloitti: kuukausi ilman vehnää, sokeria, hiivaa ja lehmänmaitoa.

Etenkin sokerin jättäminen ahdisti aluksi: ei karkkia — kuukauteen?!

Sittemmin moni tuttavapiirissä on jättänyt ainakin vehnän ja sokerin vähemmälle, mutta yhä useampi haluaisi vähentämisen sijaan sokerista irti ihan kokonaan. Myös minä. Miten se onnistuu? Tämä verkkokurssi ehkä auttaa:

7. syyskuuta starttaa 21 päivää kestävä Eroon makeanhimosta -verkkokurssi, jonka vetää ystäväni ja Oikotie optimaaliin -kurssin aikainen personal trainerini Hanna-Kaisa Raninen.

“Kurssi on vastine sille mitä olen havainnut omassa valmennustyössäni vuosien aikana. Suurin osa varsinkin naisvalmennettavistani kärsii ravintovalmennukseen tulleessaan jatkuvasta makeanhimosta ja on addiktoitunut sokeriin. Kurssin aikana käydään läpi ravitsemuksen perusasioita, säännöllistä syömistä, riittävää proteiinin, rasvan ja hiilareiden sekä kasvisten saantia, veden juomista yms. Lisäksi on mukana muita vinkkejä, miten kehon tasapainoon voi myönteisesti vaikuttaa mm. ravintolisillä sekä stressinhallinnalla niin, että makeanhimo väistyy ennen pitkää luonnollisesti.

Kurssin tarkoituksena on tuoda ymmärrystä siihen, mistä makeanhimo todellisuudessa johtuu ja antaa työkaluja sen selättämiseen pysyvällä tavalla. Ilman itsekuria tai ruoskimista. Useinhan makeanhimo johtuu juurikin vinksallaan olevista ruokailutottumuksista ja siitä, että oikeaa ruokaa ei vain uskalleta syödä tarpeeksi jolloin keho huutaa sokeria”.

Haluatko mukaan? Fyysistä osallistumista ei siis ole, koko homma tapahtuu verkon yli.

Osallistua voi tämän viikon ajan vastaamalla kommenttiosiossa kysymykseen: missä tilanteissa tunnet makeanhimoa, josta et pääse yli?

63 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Henkisesti heikkoina hetkinä. Erityisesti masentuneena.

Stressaantuneena ja hermostuneena.

Ruokailun jälkeen tekee mieli jotakin makeaa.

Pääasiassa herkkuhimo iskee “tottumuksesta”. Perjantaina/lauantaina kauppareissulla ajautuu sinne karkkihyllylle ihan vaan koska on viikonloppu ja tekeekin mieli jotain hyvää. Lisäksi itsellä imetys on kyllä nälän lisäksi lisännyt myös makean himoa, ihan kaikissa tilanteissa 😀

Työ- ja koulupäivien jälkeen, kun syöminen on jäänyt vähälle. Myös ruokailun jälkeen ja ennen ruokailua. Aamupala on oikeastaan ainoa ateria/hetki, jolloin makeaa ei tee mieli.

Tällä hetkellä väsyneenä aika useastikin, kun yksivuotias poikamme nukkuu öisin tosi vaihtelevasti. Välillä menee yöt ilman heräilyä mutta esim. hampaiden tulon aikaan heräilee tunninkin välein ja näiden öiden jälkeen tuntuu että pitää palkita itsensä kaikella mahdollisella makealla.

Parina päivänä kuukaudessa tämä hormoonihirviö lähtee vaikka lumipyryyn tarpomaan suklaan perään… ?

Silloin, kun on paikallaan. Ruuan jälkeen, kun istuu katsomassa jotain ei-niin-mielenkiintoista-ohjelmaa, kun opiskelen ja niin edelleen.

Erityisesti lounaan jälkeen sekä silloin, jos ei ole syönyt kunnolla ja nälkä on päässyt aivan valtavaksi.

Iltapäiväkahvin kanssa. Väsyneenä, jos vaikka lapset valvottaneet, tunnen ansaitsevani makeaa lohdutukseksi.

kun näkee ihanuuksia herkkukaupoissa!

Pahin makeanhimo iskee ehdottomasti väsyneenä. Maanantai-illat on itsellä ehkä se kaikkein pahin ajankohta.

Ruokailun jälkeen. Kahvitauolla. Kotona laiskotellessa.

Väsyneenä, telkkaria katsoessa ja joskus ihan muuten vaan.

Ruoan jälkeen tekee mieli makeaa. Myös päivän päätteeksi, kun on väsynyt, makeanhimo iskee kavalasti.

Kun on tylsää ja ruoan jälkeen.

Makeanhimo… Voi hemmetti, miten monta kertaa päätän, että nyt ei makeisia vähään aikaan! Miehellenikin sanon tämän, mutta koska hänellä on hyvä aineenvaihdunta, eikä hän koe makeisia ongelmaksi, hän niitä myös hamuaa. Ole siinä sitten itse syömättä, kun toinen mussuttaa… 😀
Makeaa tekee mieli: ruuan jälkeen. Siis silloin, kun tulee töistä kotiin ja syö perheen kera ruuan. Sen jälkeen alkaa kouluamaan kaappeja. Sitä jatkuu melkein koko illan. Sitä kaappien koluamista. Että eikö tosiaan mitään löydy…?
Sitten viikonloppuna: JES! Viikko ohi, nyt kyllä pistetään elämä risaiseksi ja vedetään kunnon herkkuöverit! Jne…
Tänään. Hakieassani kaupasta syötävää töihin, nappasin kassalta salmiakkiaskin matkaan. Kuitenkin muistin vasta nyt, pari tuntia myöhemmin, että aski jäi autoon…

Minulla on ylipainoa ja näitä syömiseen liittyviä hommia puidaankin viikottain terapeutin kanssa. Vaikka muuten ruokailuun liittyvä tieto on hanskassa, niin makeaan tuntuu olevan välillä ihan fyysinen tarve! Piilosokeria varmasti tulee vaikka mistä, vaikka puhtaampaan ruokailuun koitankin siirtyä. Huonosti nukutun yön jälkeen, erityisesti viikonlopun jäljiltä kun syömisen rytmi on ollut pielessä, tuntuu mahdottomalta kieltää itseltään sokeriherkkuja!

Kun väsyttää tai pitkästyttää, tai on jotain paikallaanpysyvää tekemistä, esim. opiskelua tai tv:n katsomista. Värikkäät, kivannäköiset karkit saavat hyvän mielen aikaan, mutta syömisen jälkeen ne eivät ilahduta enää samalla tavalla.

VÄSYNEENÄ… eli kun kaikki kolme lasta on laitettu nukkumaan tai nyt kun pitäisi opiskella. Apua!

Palkinnoksi hyvästä päivästä ja toisaalta lohdutukseksi huonosta…ruokailun jälkeen pitäisi aina saada jokin pieni makea ja iltaisin tv:n ääressä tekee mieli myös napostella.

Väsyneenä, tylsistyneenä, nälkäisenä, ketutuksessa… Uuuuuh, tilanteita on niiiiiin paljon 🙁

Kuten monella muullakin, himo iskee väsyneenä ja pahana päivänä sokeri on lohtu. Itsellä masennuksen lähdettyä syöksykierteeseen, oli sokeri aivan hurja huume, jolla yritti lohduttaa masentunutta mieltä. Ei toiminut, voin kertoa. Yhä edelleen pyristelen eroon sokerihimosta ja huomaan lohduttavani itseäni pahana päivänä makealla. Suklaa, karkki, leivos, jäätelö. Paremman puutteessa vaikka vehnäleipä tai kidesokeri suoraan pussista. Lopulta sokeripiikin jälkeen olo ei ole sen parempi kuin sitä ennenkään, usein päin vastoin. Eilen sokeripiikkiviikonlopun krapuloissani pohdin, pitäisikö yrittää sokeritonta syyskuuta. En vain ole varma, miten se muka onnistuu kun tuntuu että on heroiinin lailla kiinni siinä valkoisessa aineessa. HELP!

    Onnea Riikka-Emilia, voitit! Saat kohta meiliä 🙂

Stressaantuneena ja väsyneenä

Minulle makeanhimo iskee töissä iltapäivisin kolmisen tuntia lounaan nauttimisen jälkeen ja se makeanhimo iltapäivisin säilyy, vaikka söisinkin esim. banaanin tai ruisleipäviipaleen.

Pahin makeanhimo tulee lounaan ja päivällisen jälkeen. Siihen vielä väsymys päälle niin katastrofi on valmis. Minulla on myös huono tapa käyttää sokeria palkintona ja lohtuna…Olen tietoinen mitä tämä aiheuttaa keholleni, mutta en vaan pääse siitä irti. Aina kun yritän herkkulakkoa, tulee joku takaisku ja repsahdan taas syömään sokeria. Ja sitten tulee huono omatunto kun en onnistunutkaan. Tuntuu että sokerikoukku on vaan ikuinen kierre, josta ei niin vain lähdetäkkään:/

Kierron puolivälistä loppuun. Ei tarvi edes katsoa kalenterista missä vaiheessa mennään kun sen tietää järisyttävällä tarpeella mussuttaa ihan sama mitä, kunhan se sisältää sokeria. Ugh.

illalla, kun viimein lapset unessa ja saa huokaista, tai kun joku asia stressaa niin kaipaa “lohtua”. Silloin on vaikeaa pysyä herkuista erossa!

Lähes poikkeuksetta makeanhimo “iskee” itse opetellusta tottumuksesta ja sokeri toimii palkintona/lohtuna. Perjantaille ja lauantaille tulee ostettua herkkuja, vain koska on viikonloppu. Viikon uurastuksen jälkeen on oikeutettu niihin ja ne ovat palkintoni tai lohdutukseni, sen sijaan kuin esim. perjantaipullo. Aiemmin herkkujen määrä oli hallinnassa, mutta vähitellen toleranssi on kasvanut ja sokeriövereiden jälkeen tuleekin nyt usein tympeä olo ja vain kaduttaa.

Niin kuin varmaan monella muullakin, heikko kohtani ovat viikonloput ja perjantai ilta! Viikolla tulee syötyä säännöllisesti ja terveellisesti, mutta viikonloppuna kunnon ruoka saattaa jäädä välistä ja tulee naposteltua sitä sun tätä ja kaupasta ostettua herkkuja. Ajatusmallia pitäisi varmastikin korjata, kun tuntuu, että pitäisi aina palkita itsensä perjantaina/viikonloppuna…

Makeanhimo tule varsinkin iltaisin. Lohduksi ja palkinnoksi myös makeaa tulee todella usein syötyä. Enää en saa pidettyä vain yhtä herkupäivää viikossa vaan herkuttelen pitkin viikkoa.

Iltaisin, oikeastaan ihan joka ilta. Erityisesti jotain leffaa katsellessa, lukiessa tai opiskellessa. Päiväsaikaan harvemmin tekee makeaa mieli ja kaupan karkkihylly on yllättävänkin helppo ohittaa, mutta illalla makeanhimo iskee ja sen vuoksi on usein könyttävä turhautuneena lähikauppaan vielä uudemman kerran. Iltaisin tuota mielitekoa ei vaan pidättele kertakaikkiaan mikään!

Huono päivä, viikonloppu, mikä tahansa käy syystä kurvata kaupassa karkkihyllylle. Nyt imetysaikana mielestäni makeanhimo on vain korostunut lisää ja haluaisin siitä todellakin eroon.

Väsyneenä ja iltapäiväisin. Hankalan työpäivän jälkeen “palkinnoksi”. Leffaa katsoessa. Aika pirun usein siis.

Väsyneenä, nälkäisenä ja liian kiireisenä kaikki makea huutelee muikeanmakeita asiattomia hävittömyyksiään kaikista nurkista, ovista ja ikkunoista 😀

Sain vierotettua itseäni melko hyvin tavallisesta sokerista ja karkeista siirtymällä raakasuklaaseen ja herkkuihin. Ehkä ongelmani onkin enemmän nyt hedelmäsokeri, millä siitä pääsee eroon?!

Pahimmat makeanhimokohtaukset ovat syntyneet tilanteissa:
-Nälkä (helppo välttää, jos tunnistaa syyn ja on tilanteen tasalla, ja siis syö jotain järkevämpää – jos ajatukset harhailevat ja herkkua on saatavilla, sitä ottaa sen kummemmin ajattelematta)
-Syönyt runsassuolaista (mitä suolaisempi ruoka, sen enempi tekee mieli makeaa vastapainoksi)
-Psyyke tekee tepposet eli tekee mieli tehdä mieli (tälläisiä tilanteita tuli, kun joskus useita vuosia sitten yritin katkaista makeanhimokierrettäni, joka oli äitynyt niin pahaksi, että keskellä yötä piti nousta syömään suklaata ja salmiakkia. Kaksi edellistä syytä huomiova, järkevä ja vitamiinirikas syöminen auttoi pitkälle, mutta tapa ja tottumus veti kaupassa karkkihyllylle. Sekä tuolloin että välillä nykyäänkin saatan joskus kaupan karkkihyllyllä miettiä mitä tekisi mieli. Mitään yksittäistä karkkia ei oikein tee mieli (aiemmin kierteen katkaisun vuoksi, nykyään kyllästymisen vuoksi) , mutta koska tekee mieli “jotain”, niin sitten tulee ostettua “jotain”. Ja tokihan se tulee sitten syötyä.)

Illalla. Nälkäisenä. Kiireisenä. =Usein

Nälkäisenä, väsyneenä, ärtyneenä. Perussettiä!

Huonosti nukutun yön jälkeen. Tiettyyn aikaan kuukaudesta…

Aterian jälkeen ja aina väsyneenä.

Nälkäisenä ja kun tiedän, että karkkipäivältä on jäänyt karkkia jemmaan….ei voi vastustaa!

Kyllä ne pahimmat hetket on kun päädyt väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan, silloin yleensä lähtee jotain pientä turhaa makeaa mukaan..
Toisaalta usein jotain makeaa tekisi mieli myös aterioiden päälle ja usein saatankin päätyä jääkaapille tai kuivakaapeille tähyilemään josko jotain löytyisi – onneksi jo tunnen itseni sen verran hyvin ettei kaappiin tule yleensä mitään jemmattavaa ostettuakaan.

Kun tahtoo palkita itsensä ja toisaalta pienen pienessäkin flunssassa.

Väsyneenä. Ja nyt viimeaikoina on tullut kamalan usein lohduttauduttua herkuilla, kun mies on suurimman osan ajasta muualla ja joudun olemaan kotona paljon yksin.

Töistä lähtiessä, varsinkin rankan päivän jälkeen saattaa iskeä lähes vastustamaton makeanhimo!

Masentuneena, stressaantuneena, syksyllä ja talvella enemmän ja useammin kuin kesällä.

Kun jossain alitajunnassa kuiskii yksin jäämisen pelon peikko, muutokseen joutumisen mörkö tai riittämättömyyden kylmä kummitus.

NYT! Lapset nukkumassa ja ns oma aika päällä. Väsyttää. Haluaisin vain herkutella. Samoin iltapäivällä kin silmiä painaa sinkkisavu niin ettei niitä jaksaisi pitää auki laisinkaan. Vaikka olisinkin syönyt…

Kiireisenä ja stressaantuneena!

Iltapäiväkahvien aikaan. Lapset nukkumassa päiväunia, pyykkikone ladattu, astiat koneessa, lelut kerätty lattialta, vaipparoskis tyhjennetty ja jotenkin kokee että nyt kyllä voisin itseäni piristää jollakin makealla kahvin kanssa…

Melkein aina. Pahimmat ajat on iltapäivällä kun väsyttää ja illalla kun lapset menee nukkumaan ja pitää “palkita” itseään. Jälkeenpäin harmittaa

Illalla ruuan jälkeen. Kouluan kaappeja ja syön kaikkea mitä löytyy. Siksi yritän olla ostamatta kaappiin mitään herkkuja. Lisäksi palkitsen ja lohdutan itseäni makealla.

Makeanhimo iskee usein iltaisin, erityisesti jos katselee tv:sta jotain hyvää.

Kuten edelliselläkin, telkkaria katsoessa käsi hamuaa koko ajan jtkn syötävää. Lisäksi olen tunnesyöjä, niin, että kaikki tunteet käyvät: veetutukseen, iloon, suruun, turhautumiseen kuin muuten vaan. Ja se näkyy painossa….

Etenkin viikonloppuisin, pitkän työviikon jälkeen on kiva hemmotella itseä herkuilla, mutta huomaatkin maanantaina vetäneesi 2 päivää pelkkää mässäilyä ja unohtaneesi järkevät ruokailut.
Kohtuudessa pysyminen siis haastavaa, kun syön makeaa tekee sen jälkeen mieli suolaista ja taas makeaa jne, kierre on jatkuva.

Aika usein, erityisesti iltapäivällä kun menee nälkäisenä töiden jälkeen kauppaan (joo tiedän…) tai illalla kun on saanut lapsen nukkumaan ja rojahtaa hetkeksi sohvalle katsomaan telkkaria.

Aina lounaan jälkeen tulee makeanhimo, samoin illalla iltapalan jälkeen 🙁

Aina, kun yritän keskittyä töissä jonkun raportin kirjoittamiseen tai yliopistolla jonkun tutkielman tai esseen kirjoittamiseen, iskee järkyttävä sokerinhimo. Tuntuu usein lähes mahdottomalta pystyä keskittymään kirjoittamiseen ellei ensiksi kipaise kauppaan hakemaan jotakin naposteltavaa. Vuosien mittaan naposteluiden määrä on vain kasvanut.

Nykyään ylitsepääsemätön makeanhimo iskee ikävästi joka päivä – yleensä illansuussa. Masennus ja ahdistuneisuus siellä taustalla kummittelevat, ja illalla väsymys iskee viimeisen niitin, ja pakka onkin taas sekaisin. Joskus on päiviä, kun ahdistus ajaa herkuttelemaan jo päivällä, siihen liittyy yleensä jokin epätavallinen tilanne. Niitäkin kuitenkin tulee eteen kuukausittain. Ja huonossa olossa sekä painossa sen sitten näkeekin.

Minulla on hyvä olla ja liikun, syön terveellisesti mutta makeanhimo on kova. Olen etsinyt tähän syytä jo useita vuosia, mutta en keksi mikä tähän voisi olla syynä. Makeaa tekee mieli lähes joka päivä. Varsinkin työpäivien jälkeen iltaa kohden. Taateleita tai suklaata tai smoothieta jne.. Terveysherkuissakin on rajansa. Varsinkin nyt asia mietityttää, koska haluaisin tulla raskaaksi. En kuitenkaan halua sokerilla kuorrutettua lasta!

Varsinkin väsyneenä, mutta niin usein muutenkin. Olen järkyttävän koukussa. Help!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.