Tietoa mainostajalle ›
Menu

Juotko kuollutta maitoa?

juttumyrkkymaitoMP_uu

Kirjani Marjoja ja maskaraa perustuu viiteen eksääni, jotka dumppaamalla elämä helpotti huomattavasti. Yksi heistä oli lehmänmaito.Oletko tullut ajatelleeksi, että maitosi on käsitelty kuolleeksi? Ehkä siksi saat siitä vatsanväänteitä.

Käytän toisinaan lehmänmaidosta tehtyä luomumaitorahkaa ja mässään suklaata jos joku tarjoaa, mutta yleensä korvaan lehmänmaitotuotteet vuohen- tai lampaanmaidolla tai soijatuotteilla. Pääasiassa välttelen maitoa siksi, että alkaa pierettää niin hitosti, vatsa turpoaa ja maha murisee, mutta myös siksi,että Marjoja ja maskaraa varten tekemäni taustatyö osoitti minulle sen, ettei maito ole ollenkaan niin terveellistä kuin yleisesti ajatellaan. Olen vasta aikuisiällä oppinut sen, että kalsiumia ja D-vitamiinia saa helposti tarpeeksi muualtakin, eikä niitä tarvitse saada samasta ruoka-aineesta samalla aterialla.

Kuva: iltalehti.fi

Tällä hetkellä iso ruokatrendi on aitous. Tiedän paljon siitä, mitä eroja on tuoreella vihanneksella ja einesruokaan päätyneellä vihannesmössöllä tai tuoreella marjalla ja sokeroidulla marjavälipalajuomalla. Prosessoidut tuotteet eroavat aidosta raaka-aineesta kuin yö ja päivä. Mikä minulle on ollut aika vieras juttu kuitenkin, on raakamaidon ja perusmaidon ero.  Olen toki tiennyt siitä jotakin, mutta opin eilen paljon uutta Eat & Joy Maatilatorin Eero-Pekka Rislakilta,  joka muuten käyttää tavallisesta maidosta termiä ”nestemäisen roskaruoka”.

Olen pohtinut blogissani lukemattomia kertoja sitä, miksi saan vatsanväänteitä suomalaisista maitotuotteista, mutta en esimerkiksi Berliinissä asuessani saksalaisista. Usein keskustelu on kääntynyt maidon käsittelyyn, homogenointiin ja pastörointiin. Niille, jotka eivät tiedä/muista: homogenointi tarkoittaa sitä, kun maidon rasva pilkotaan pieneksi, jottei se kerry maidon pintaan ja pastörointi taas on maidon kuumentamista mahdollisten mikrobien tuhoamiseksi.

Kuulin eilen Fredrik Coltingin suomennetun Vallankumouksellinen maito -kirjan  (ATAR) julkistamistilaisuudessa, että Suomessa on lain mukaan saanut EU:n myötä myydä raakamaitoa aivan vapaasti. Kuka tahansa kauppias voi siis ottaa raakamaitoa hyllyynsä ja myydä sitä asiakkaille aivan kuten mitä tahansa muitakin laillisia elintarvikkeita. Ihmeellistä on se, että viranomaiset ovat pitäneet yllä aivan toisenlaista käytäntöä. Kun esimerkiksi Italiassa on 1500 raakamaitoautomaattia, joista asiakkaat itse voivat täyttää omia maitoastioitaan, on Suomessa yllä ajattelumalli, jonka mukaan raakamaidon myymisessä piilee vakavia terveysvaaroja. Eat & Joy Maatilatori myi vielä reilu muutama vuosi takaperin raakamaitoa kylpymaidon nimellä, koska viranomaiset pitävät sitkeästi yllä väittämää, ettei raakamaitoa saisi myydä elintarvikkeeksi. Nyt kuitenkin asiat ovat muuttumassa ja raakamaitoa saa jo minunkin lähikaupastani.

Viranomaiset ovat silti varpaillaan raakamaidon suhteen. Rislakki kertoo, että Eviran toimesta paikalliset eläinlääkärit etsivät tiloilla raakamaidosta ”jopa sellaisia tauteja, joita suomalaisessa maidossa ei ole koskaan havaittu”. Tarkka valvonta on  tietenkin on kuluttajan kannalta hyvä asia, mutta mistä tämä ylivarovaisuus johtuu? Rislakin mukaan siitä, että raakamaidon terveysriskejä verrataan suoraan kymmenien vuosien takaisiin olosuhteisiin, jolloin kylmäketju ei ollut yhtä tehokas kuin se on tänään. Muun muassa. Toinen syy on varmasti Valion valta-asema ja se, kuinka kansallinen maitojättimme on saanut meidät kaikki kuvittelemaan, että vain käsitelty maito on meille hyväksi. Ja turvallisempaa.

Mutta kuulkaas tätä: tiedättehän sen, kuinka suolistossamme on bakteerifloora, joka muodostuu hyvistä ja huonoista bakteereista. Olen itse ollut käytännön koekaniini siinä, mitä suolistolle tapahtuu vuosien saatossa, kun lapselle syötetään kymmeniä antibioottikuureja. Antibiootit tappavat suolistosta paitsi haitalliset, myös hyvät bakteerit ja lopputuloksena on rööri, joka ärsyyntyy melkein kaikista ruoka-aineista. Minä en kestänyt aikaisemmin tai kestä hyvin vieläkään maitotuotteita, siis varsinkaan kotimaisia.

Maidossa on luonnostaan paljon hyviä bakteereita (suolisto diggaa), mutta kun maito kuumennetaan — jopa moneen kertaan — kuolevat bakteerit ja lopputuloksena on valkoinen litku, johon sitten lisätään muutamia maitofirman omistamia bakteerikantoja. Nämä probiootit ovat siis yrityksen patentoimia. Ja näitä muutamia hyviä bakteereja mainostetaan isosti maitotölkkien ja maitopohjaisten juomien pakkauksissa. KUN RAAKAMAIDOSSA BAKTEERIT OLISIVAT VALMIINA JA NIITÄ OLISI MONINKERTAISESTI PROSESSOITUIHIN ”TERVEYSMAITOIHIN” NÄHDEN. Sori kapitaalit, mutta kun ärsyttää.

Miksi esimerkiksi Valio sitten tekee nämä maidon käsittelyt, jotka tappavat maidon? Syy on volyymissä. Täytyy voida käsitellä isoja maitomääriä kerrallaan. Eri lähteistä olevia maitoja sekoitetaan isoissä säiliöissä keskenään ja aikaa hyllyyn päätymisessä menee monta päivää (päinvastoin kuin raakamaidon kohdalla). Pastörointi on varotoimenpide, jottei maito lähde pilaantumaan. Ihan siis kuin missä tahansa eineksissä: ei tuore luomutomaatti säily muovin alle pakattuna viikkotolkulla hyvänä, mutta kun se on vedetty eineslinjaston läpi, säilyy safka kauemmin. Tuoreus tapetaan pastöroimalla. Ja homogenoimalla.

Sen lisäksi että maitotuotteista puuttuvat monet luonnolliset bakteerit, on tilalle tuutattu usein paljon sokeria. Mutta siitä ei lisää tässä blogauksessa. Halusin kuitenkin mainita.

Kuva: Vastamainoskilpailutyö Päivi Laine

Kuulin eilisessä tilaisuudessa myös seuraavan, itselleni uuden jutun eilen. Tiedättehän, kuinka kaupan on maitoja eri rasvaprosenteilla. Olen aina kuvitellut, että esimerkiksi punaisesta maidosta ei ole otettu rasvaa pois kun taas rasvaton maito on kuorittu kokonaan. Mutta eipäs vaan! Esimerkiksi Valion maidoissa kaikki maito on kuorittu rasvasta täysin, ennen kuin sitä laitetaan takaisin niin, että saadaan aikaiseksi haluttu rasvaprosentti. Taas lisää prosessointia. Luonnollisen maidon rasvaprosentti vaihtelee, mutta teollisessa msidossa tarkkaa rasvan määrää säädellään edellämainittuun tapaan.

Lopuksi yksi kiinnostavin asia eiliseltä. Tämä on tulevaisuudessa oman blogauksensa paikka, mutta haluan mainita tästä teaserina jo nyt. En tiennyt, että Valio on maailman johtavia nanoteknologian tutkijoita. Rislakki kertoi tiedotustilaisuudessa, että firma mainostaa itseään ulkomailla nanoteknologialla. Tämä ei siis näy kuluttajille, vaan on yritysten välistä informaatiota.  EU-lainsäädännössä — kuten kirjassanikin tätä aihetta avaan — ei ole toistaiseksi riviäkään nanoteknologiasta. Niinpä esimerkiksi elintarvikealalla — jonnen nanohommat ovat vyörymässä hurjaa vauhtia — voi olla jo nanoteknologiaa käytössä ilman, että sitä mainitaan esimerkiksi tuotepakkauksissa. Kysymys siis kuuluu: käyttääkö Valio jo nanoteknologiaa? Patenttihakemuksia firmalla ainakin on* ollut vetämässä jo ennen vuotta 2002 (niin kuin esimerkiksi Lumenellakin, kosmetiikkamaailmassahan nanot ovat jo pidemmällä kuin elintarviketeollisuudessa). Kiinnostavaa…

En avaa nanoasiaa nyt enempää, mutta teen oman jutun aiheesta, lupaan. Ensin pitää haastatella Valiota. 😀

Vielä yksi juttu: tehdäänkö käytännön koe? Jos et kestä maitotuotteita, kokeile raakamaitoa. Minua kiinnostaisi tietää se, että moniko teistä voi nauttia raakamaitoa, vaikka suolisto muuten ei kestä tavallista maitoa ollenkaan. Kommentteja sitten tähän postauksen perään tai mulle meiliin (osoite löytyy tuolta sivun ylälaidan kautta). Olisi mahtavaa jos mahdollisimman moni teistä ryhtyisi koekaniiniksi!

Psst… Pieni juttu blogauksessa mainitusta kirjasta myös Iltasanomista.

*Tieto on Lappeenrannan teknillisen yliopiston julkaisusta Nanoteknologian soveltaminen paperiteollisuudessa esiselvitys Tiia Aromaa, Martti Mäkinen.