Menu

Luksusluokassa Tukholmaan

Vihaan kaikkea, mikä liittyy konseptiin Ruotsinlaiva. Matkustaminen on kivaa ja Tukholma on ihana kaupunki, mutta Ruotsinlaivat ovat kammottavia. Niissä vetoaa minuun vain meri, muuten koko lysti on allekirjoittaneelle yhdentekevää. En pidä väenpaljoudesta, buffassa jonottamisesta, huutavista lapsista tai koirankoppihyteistä. En siis hihkunut innosta kun Katja keksi hulluuspäissään, että lähtisimme lasten kanssaTukholman Junibackenille. Funtsin asiaa hetken ja olin yhteydessä TallinkSiljaan. Esitin kysymyksen: voisiko lapsiperheellä olla laivalla kivaa ja rentouttavaa, siis oikeasti? Meidän annettiin keksiä vastaus itse. Saimme testata Helsinki-Tukholma -välillä Katjan ja lasten kanssa Silja Serenaden Commondore-hyttiä. Takaisin tulimme perushyttityypissä bunkaten. Pitihän luksuskokemusta saada verrattua johonkin. (Blogauksen lopusta löytyy myös tieto siitä, onko laivalla Tukholmaan matkustaminen ekologisempaa kuin lentäminen.)

Tulepas tänne niin hotkaisen sinut suihini! Muahhahhahaaaa!

Lähtisin Katjan kanssa vaikka kuuhun, mutta suhteeni tulevaan risteilyyn oli ristiriitainen. Syynä mm. Facebookissa saamani kommenttien vyöry. “Huomenna Tukholmaan kahden lapsen kanssa. Olenko hullu?”

– Joo, vähän. Hytit on vaan niin luotaantyöntäviä.
– Joo olet. Jos Siljalla meet, niin ainoana järkevänä vinkkinä todettakoon aamu-uinti laivalla: ei ihmisiä ja pääsi puoleen hintaan.
– Viikkarilla on lapsiperheelle paremmat hytit – niissä on sellainen perus-kerrossänky plus parisänky ja sisälle mahtuu vielä rattaat. Ja noi tais olla ihan normihintaisia.
– Viikkari on muutenkin nostanut profiilinsa kakkosluokan bilelaivoista lapsiperheiden pikalomamestaksi. Palvelu on hyvää ja homma toimii. Ja noi perhehytit on ihan huippuja.
– Aivan totta! Mä olin mieltänyt Siljan jotenkin paremmaksi, mutta ei se kyllä enää ole.
– Valitettavasti mun kokemukset Siljasta on todella huonoja. Palvelu tökkii, henkilökunta ei ymmärrä suomea, ruoan taso on luvattoman huono.

Kommentit olivat masentavia, mutta meilläpä oli luvassa  luksusluokan hytti omalla parvekkeella. Voisimme kökkiä siellä vaikka koko menomatkan. 25 neliön yksiö kuulostaa paljon paremmalta kuin muutaman neliön kokoinen kenkälaatikko.

Lykin skidin ja täyteen pakatut lastenvaunut Malmilla junaan ja kävelimme rautatieasemalta botskiin. Opin etukäteen saadusta infosta, että laivalta saa niin potan, lastensängyn kuin sängynlaitojakin, joten niitä ei tarvinnut raahata mukana. On siis aivan mahdollista lähteä reissuun parin kassi voimin ja julkisia käyttäen. Laivalta saa panttia vastaan jopa rattaita,  jos haluaa jättää nekin kotiin. Loma skidin kanssa saa ihan uuden ulottuvuuden, kun ei tarvitse roudata kymmentä kiloa kamaa mukanaan. Voi keskittyä olennaiseen, eli uusien asioiden tutkailuun ja loputtomiin kysymyksiin vastaamiseen.

Kun on kyse niinkin lyhyestä lomasta kuin risteilystä, on itse matkanteko jo lomaa. Siksi tuntuukin älyttömältä mennä vapaaehtoisesti kenkälaatikon kokoiseen hyttiin kärvistelemään — etenkään 2-vuotiaan kanssa.

Minulle luksusta reissaamisessa lasten kanssa on paitsi kevyet matkatavarat, myös se, ettei tarvitse jonottaa. Laivamme lähti klo 17, mutta olimme Islan unirytmin takia terminaalissa tosi ajoissa, kolmelta. Laivaan pääsee jo tuolloin ja jos olisimme menneet paattiin heti, ei jonoista olisi ollut tietoakaan. Odottelimme kuitenkin Katjaa ja Maddea saapuvaksi ja sain huomata, että jostain syystä klo 15.30 kaikki rynnivät laivaan yhtä aikaa. Miksi jengi haluaa sinne 1,5 tuntia ennen lähtöä? En käsitä. Jos siis haluat laivaan nopeasti ja rennolla fiiliksellä, mene sinne joko 2 tuntia tai 10 minuuttia ennen lähtöä.

Pääsimme onneksi melko nopeasti hyttiimme ja siellä viivyimme heti 1,5 tuntia. Lapset pomppivat parisängyllä, hotkaisivat terassin pöydällä tarjolla olleet hedelmät ja marjat ja katsoivat naama kiinni ikkunassa maisemia kun laiva lähti liikkeelle. Mutsit nauttivat lasilliset skumppaa. Oli hillittömän ihanaa ihailla saaristoa, korkealta 10 kannelta ilman, että tarvitsi stressata siitä, missä parivuotias juoksee. Jos olisimme olleet muualla kuin hytissä, en olisi todellakaan saanut olla rauhassa. Isompi lapsi on tietty asia erikseen.

Oma parveke tarkoittaa käytännössä kuvan lasitettua partsia, jonka ikkunat saa vedettyä auki. Skidit työnsivät syleistämme päänsä ulos ja haistelivat meri-ilmaa. Vilkutimme ihmisille Suomenlinnaan. Oli ihan hillitön fiilis! Aurinko porotti ja koko reissujengi oli yhtä hymyä.

Parvekkeen lisäksi luksusta Commo-luokassa on kylppärien koko (niissä on myös pieni kylpyamme), sekä säilytystilan määrä: kamat saa lattialta hyllyille ja kaappiin. Mm. skumpalla varusteltu jääkaappi oli myös kiva juttu. Lisäksi käytävien päässä on lukollinen ovi, joka aukeaa vain hytin varanneille. Satunnaisia ördääjiä eksyy oman oven taakse aika epätodennäköisesti. Lisäksi oman hyvin oven ja käytävän välissä on vielä toiset ovet, joten itsensä saa eristettyä maailmasta aika tehokkaasti.

Viihdyimme hytissämme mainiosti illalliseen saakka. Á la carte -ravintola Bistro Maxime osoittautui hyväksi illallisvalinnaksi. Lapsille oli oma buffa ja homma toimi hyvin. Otin alku- ja jälkkäripöydän ja Katja todisti, että pääruoan ottaminen paikassa oli aika turhaa.

Alku- ja jälkkärivalikoima oli yllättävän hyvä, voin todellakin suositella! Maximen lasten buffa oli ihan ok ja hienoa oli se, että kun henkilökunta huomasi skidien alkavan kiemurrella tuoleissaan, tuotiin heille värityskirja ja kynät. Juuri tällaiset asiat tekevät loman!

Kello oli tässä vaiheessa seitsemän ja olo oli suhteellisen zen. Mutta sitten oli lasten leikkimaailman aika — pakkohan skidien on pallomereen päästä. Meininki oli ihan kamalaa: huutoa, itkua, melua, jengiä kuin pipoa ja stressilevelit jossain todella punaisella. Olin jo hyppäämässä ikkunasta, kun Pikku Myy saapui ilmoittamaan, että kannella seitsemän tapahtuu kohta jotain tosi jännää, ja yhtäkkiä kaikki katosivat jonnekin. Leikkimaailma hiljeni ja me jäimme sinne. Su-per.

Kuva antaa vähän valheellisen kuvan: oikeasti leikkihelv…huoneessa oli 100 lasta.

Kasilta menimme huoneeseen ja nukutin Islan. Iso Madde nukahti levitettyyn vuodesohvaan reippaasti itsekseen. Katja odotti minua skumppapullon kanssa terdellä jonne livahdin, kun skidi simahti. Parantelimme maailmaa auringon laskiessa horisontin taa, lasten nukkuessa lasioven takana. Tämä ei ole millään muotoa mahdollista perushyttityypissä: kun 2-vuotias nukahtaa, saa koko hytti olla hiljaa ja pimeässä. Hyvää lomaa vaan kaikille. Tietenkin voi ottaa reissuun mukaan itkuhälyttimen ja häippästä hytistä jonnekin lähettyville kun lapsi nukkuu, mutta kyllä omalla terassilla istuminen takaa ainakin minulle sata kertaa rauhallisemman mielen.

Heräsin aamulla seiskalta muiden vielä koisiessa ja hiippailin loungen saunaosastolle. Pieni, panorama-merinäkymällä varustettu sauna odotti minua 100-asteisena ja nautin suunnattomasti yksinäisistä löylyistäni. Koko lounge-konsepti on mielestäni kiva: muutaman metrin päässä hytistä on tila, josta löytyy oman saunan lisäksi ilmaiset hedelmät, juomat (ei alkoholia), kahvileivät ja päivän lehdet. Ruotsinlaivojen sisustus on yleensä hyvin 80-lukulaista, tai huonolla tavalla ysäriä, mutta lounge oli ihan esteettinen ja oikeasti hyvin viihtyisä paikka.

Livahdin takaisin hyttiini ja menimme aamiaiselle Commondore-hyttiluokan asiakkaille varattuun Bon Vivant -raflaan. On oikeasti ihan fiksua valita aamiaiselle jokin muu vaihtoehto kuin buffa. Testasimme sen nimittäin takaisin tullessa….aargh.  Aamuisen ruokailuhetken kuuluu minusta olla rauhallinen, eikä se ihmisiä tursuavassa buffetissa vaan ole mahdollista (ainakaan lasten kanssa), vaikka ruoat olisivatkin ihan okei.

Aamiaisen jälkeen odotimme kunnes kaikki olivat poistuneet laivasta ja häivyimme hytistämme reilusti maihintulon jälkeen. Saimme lampsia keskenämme ja rauhassa ulos botskista ja suunnistimme Junibackeniin. Ei siis shoppailua Söderillä, vaan ihan ehta reissu lasten intressejä ajatellen.

Hej jättekiva!

Not

Päivä sujahti nopeasti ja takaisin matkustimme perinteisessä koirankopissa (Promenade-hytti). Meillä oli sentään ikkunanäkymä laivan kävelykadulle, mutta minulle hytti oli juuri sellainen, johon en lasten kanssa haluaisi itseäni sulkea. Emme me juuri aikaa hytissä viettäneetkään. Paluumatkalla tsekkasimme laivan putiikit, söimme illallisbuffetissa ja vietimme hetken lasten leikkimaailmassa. Illallisbuffetista mainittakoon sen verran, että minusta se oli kyllä aika okei! Tarjolla oli esimerkiksi itämaisia kasvisvartaita ja todella hyviä aasialaisia salaatteja, joita en aikaisemmin ole laivan buffeteissa nähnyt. Buffassa ruoka kärsii vaan helposti imagotappion: kun sadat ihmiset ronkkivat samaa lautasta, ei ruoka vaan voi näyttää kovin esteettiseltä. Vaikka keittiössä siis olisi tehty hommat nappiin, on lopputuloksena epäkiinnostavan näköinen mössö — ellei ole nopea ja hyökkää ruoan kimppuun heti kun buffetin ovet aukeavat. Niinhän jengi tekeekin ja sitten saa jonottaa. Tosin: jos on fiksu ja menee niiden pöytien äärelle missä ei ole jonoa, saa kikkailtua itselleen ihan hyvät ruoat aika nopeasti. Toimimme juuri näin ja homma meni ihan putkeen. Söimme vaan valitettavasti Islan päivärytmiin nähden liian myöhään (meille oli varattu 19.30 kattaus), joten vetelimme ruoat vauhdilla ja painelimme pehkuihin.

Kaipasin Commondore-hyttiluokan tilaa ja omaa, rauhallista loungea. Ja parvekettamme. Huoh.

Lounge sijaitsee aivan laivan keulassa. Hyvät näkymät ja rauhallista. Täydellistä.
Oma aurinkoterassi merinäköalalla. Luksusta!

Vaikka kopperossa nukkuminen ei innostanut, sujui yö hyvin ja häiriöittä. Tylsää on vaan se, että kaikkien pitää simahtaa samaan aikaan kuin perheen pienin. Aamulla toimimme frendien vinkin mukaan ja hankkiuduimme kylpyläosastolle ennen aamiaissta. Se oli fiksua sikäli, että buffassa olivat kaikki, uima-altailla ei ketään. Saimme lillua ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Commondore-hyttityypin listahinta on 948€, mutta esimerkiksi ensi viikolle hytti irtoaisi hintaan 604 €. Käyn itse laivalla ehkä kerran 3-4 vuoden välein ja kyllä olisin kokemukseni perusteella valmis maksamaan tämän kalliimman hinnan ja vaikka harventamaan reissamisen väliä entisestään. Kun perheessä on pieniä lapsia, on tilava hytti tärkeä osa matkan sujuvuutta ja miellyttävyyttä. Tosin: ei mun ole mikään pakko Ruotsinlaivoille päästä, yhtä hyvin voi mennä skidin kanssa mökille. Mutta jos haluaa Tukholmaan mukavasti, on iso hytti ja oma terassi, rauha ja rentous huippu juttu.

Ja hei ekonäkökulma! Muistatte ehkä kun menimme kesällä 2009 Berliiniin laivalla. Valitsimme lentokoneen sijaan botskin ja junan, koska ajattelin sen olevan ekoteko. Vihreän langan mukaan Helsinki-Berliini -välillä lentokone on kuitenkin laivaa ekologisempi: “Lentäen päästöt Berliiniin [Helsingistä] ovat vajaat 250 kiloa. Lautalla Hampuriin ja sieltä junalla Berliiniin syntyy 370 kiloa päästöjä”. Hämmentävää, mutta ilmeisesti totta. Myös Helsinki-Tukholma -välillä lentokone on laivaa ekologisempi — ero on tosin pieni.

Lentokoneen hiilidioksidipäästöt ovat hieman laivaa pienemmät, rikki- ja typpipäästöt puolestaan selvästi laivaa pienemmät.

Erikoistutkija Kari Mäkelä VTT:stä täsmentää:
“Suoraan ei voi tehdä johtopäätöstä kumpaankaan suuntaan. Ongelmana on se, että ei ole olemassa oikeaa tapaa laskea päästöjä. Laskelmat voi tehdä monella tavalla, ja kaikki ovat yhtä hyviä tai huonoja.

Yksi lisämatkustaja ei kummassakaan välineessä tuota juurikaan lisää päästöjä. VTT on laskenut päästöt keskimääräisillä matkustajamäärillä. Myös mukana kulkeva rahti on otettu huomioon.

Pelkästään matkustusvälineen tuottamien päästöjen vertailu ei anna riittävää kuvaa. Esimerkiksi laivoilla tehdään paljon muutakin, mikä tuottaa päästöjä. Toisaalta laiva vie suoraan keskustaan, kun taas lentokentältä joudutaan vielä erikseen matkustamaan keskustaan.”

Lähde: maailmankuvalehti.fi

Ekonäkökulmasta katsottuna ei siis ole iso ero, ottaako Helsingistä Tukholmaan laivan vai lentokoneen. Jos diggaa ruotsinlaivatunnelmasta, niin stig ombord! Jos taas haluaa päästä perille nopeasti ja nauttia olostaan Tukholmassa, sitten lentokone on parempi vaihtoehto. Voi myös yhdistää laivan ja lennon: sekä Viikkarilla että TallinkSiljalla myynnissä paketteja, joissa toinen suunta hoidetaan laivalla ja toinen lentäen.

Meillä oli huippureissu ja jos hynää on joskus ylimääräistä, reissaan to-del-la mielelläni Tukholmaan Commondore-luokassa. Rakastan merta ja saaristosta nauttii paremmin meren pinnassa kuin korkeuksissa lennellen. Toisaalta luulen, että nyt kun tiedän laivan ja lentokoneen olevan yhtä ekologisia/epäekologisia, en koe suurta syyllisyyttä valitessani sen nopeamman tavan. Molempi parempi/pahempi siis.

Kurkkaa Katjan matkakertomus Project Mamasta.