Villiturkis, eettisesti ok?

Instagram-tiliäni seuraavat tietävät, että olin viime viikolla tutustumassa eettisiin turkistuotteisiin. Kyseessä on Marita Huurinaisen Wild-turkismallisto, jonka tuotteet on valmistettu villeinä eläneiden eläinten turkiksista. Konsepti on kiinnostava ja aivan varmasti mielipiteitä jakava.

Huurinainen käyttää materiaalina Luonnonturkisyhdistyksen kautta hankkimiaan turkkeja, jotka ostetaan suoraan metsästäjiltä. Esimerkiksi supikoirakantaa on Suomessa pakko rajoittaa, koska vieraslajilla ei ole  luonnossamme vihollisia.  Aikaisemmin nämä eläimet vain ammuttiin, nyt niiden turkki hyödynnetään.

Siinä missä turkistarhauksen saisi puolestani lopettaa kokonaan, en näe Huurinaisen käyttämässä turkiksessa eettistä ongelmaa. Tiedän, että osa teistä todennäköisesti on eri mieltä. Että turkis on aina turha, oli lähde mikä tahansa. Haluan silti haastaa teidät ajatusleikkiin.

1. Turkis on pitkäikäinen ja kestävä materiaali, aivan kuten nahkakin, jota monet käyttävät mukisematta.

Jos vertaa tuotantoeläinten elinolosuhteita vapaana eläneeseen turkiseläimeen, on minusta aivan selvää, kumman käyttö on eettisempää.  Jos hyväksyy tavalliset kananmunat, leikkeleet, maidon tai broilerinlihan, ei villiturkiksen pitäisi olla ongelma. Edes tavanomaisen turkiksen ei pitäisi olla tehotuotettua ruokaa kuluttavalle ongelma, sillä tehotuotannossa monien eläinten olot ovat aivan yhtä ahdistavat kuin turkistarhauksessa pidettävien eläintenkin. Voi toki ajatella, että ruokaa tarvitsemme, turkiksia emme, mutta kyllä sitä ruokaa löytyy tehotuotannon ulkopuoleltakin.

2. Turkis on materiaalina ekologinen: 100% luonnollinen, 100% maatuva.

Villiturkiksen ekologisuutta ei voi kiistää. Ympäristönäkökulmasta villiturkis on erittäin ok.

3. Suomalainen villiturkis on paikallinen ja työllistävä materiaali.

Se ken arvostaa lähituotantoa, osannee antaa arvoa villiturkikselle. Luonnonturkisyhdistys myös maksaa metsästäjille tuotteista hyvän hinnan, mikä rohkaisee metsästäjiä nylkemään turkiksen talteen sen sijaan, että vain jättäisi eläimen metsään.

4. Turkis on luksusta.

Onhan se, ja juuri siksi niin moni kokeekin, että emme tarvitse turkista mihinkään. On aivan totta, että suomalainen pärjää ilman turkkia tai turkissomisteita, mutta pelkkä tarpeettomuus on minusta ontuva peruste, jos materiaali on eettistä.

Huurinainen käyttää tuotteissaan supikoiran lisäksi myös punakettua, villiminkkiä ja näätää. Kaikki turkikset ovat peräisin eläimiltä, jotka ovat eläneet koko elämänsä vapaina, niille ominaisessa ympäristössä. Huurinainen käyttää myös mahdollisuuksien mukaan roadkill-turkista, mutta ongelma kadun varteen kuolleiden eläinten turkin hyödyntämisessä on se, että turkki pitäisi nylkeä eläimeltä mahdollisimman pian sen kuoltua, eikä tien poskessa makaavasta raadosta välttämättä saa tietoa tarpeeksi nopeasti.

Teoriassa villiturkis on omasta mielestäni okei. En näe siinä minkäänlaista ongelmaa — paitsi imagon. Kukaan kun ei voi tietää, onko turkiskaulukseni ollut villi ja vapaa vai tarhattu ja kidutettu. Sepä se. Eihän t-paidastakaan voi helpolla sanoa, onko se viiden vai viidenkymmenen euron tekele, onko se Made in China vai Suomi, mutta väärintulkitsemisen todennäköisyys on turkiksen kohdalla silti isompi. Turkis on materiaalina niin leimautunut, että melkoisen ison laivan saa Suomessa kääntää, jotta yleinen mielipide muuttuisi myönteiseksi.

Huurinainen tekee mielestäni hienoa työtä perinteisen ja eettisen materiaalin hyödyntämisessä, mutta jännityksellä odotan kuluttajien reaktioita. Wild-malliston kohderyhmä ei ole rikas töölöläisrouva, vaan nuoremmat, trendikkäämmät kuluttajat. Kertokaapa kohderyhmä: onko villiturkis materiaalina ok vai ei?