Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Kotimaista ja kuohuvaa (ja holitonta)

Olen lähdössä sunnuntaina reissuun, parin viikon lomalle.  Tajusin, että palatessamme huhtikuun lopulla, on vain viikko vappuun. Sehän tarkoittaa, että  kesä on nurkan takana! Ja kun kesä on nurkan takana, tarkoittaa se, että kesän loppu on nurkan takana, joka taas tarkoittaa, että laskettu aikani on ihan just. Raskaus on elämän suurin ihme ja jännää puuhaa, mutta kyllä voisin hyvin ulkoistaa tämän jollekin. En maindaisi. Sori vaan kaikki äitiysfiilistelijät.

Johtunee siis raskaudestani, mutta huomaan koko ajan kaikkialla juhlan aiheita, jotka varten olisi kauhean ihanaa juoda lasi kuohuvaa. Useampi lasi skumppaa. Ei haittaisi ollenkaan.

Olen minä tässä paksuuntuessani nauttinut punaviiniä muutaman siemauksen silloin tällöin, mutta fiksuinta on tietty nauttia raskaana ollessa alkoholittomia tuotteita. Olen testannut alkoholittomia viinejä, optimistisena, mutta turhaan. Suurin osa maistuu vaan pahalta. Juon mielummin vettä ruoan kanssa. Tosin: ravintola Palacessa sain viime viikon blogi-iltamissamme jotakin ihan kohtuullisen makuista. Pahus kun en muista mitä lasiini kaatoivat… Noin muuten alkoholittomat viinit ovat mielestäni huijausta: mehua vähän fiinimmässä pullossa, ei toimi kyllä meikäläiselle. Siispä olen jättänyt alkoholittomat viinit omaan arvoonsa. Juon mielummin vettä — tai hienostellessani Lehtikuohua! Se meinaan on alkoholittoman juhlijan pelastus.

alkoholiton_lehtikuohuKuva: Uusi Musta

Helmikuisilla synttäreilläni teimme porukalle drinkkejä Lehtikuohusta*, jota itse nautin sellaisenaan. Olen aikaisemmin käyttänyt Kuusenkerkkää tilanteissa, joissa joku tarvitsee alkoholittoman vaihtoehdon. Nyt halusin testata verrokkia ja sain juhlia varten muutaman pullon Lehtikuohua testiin. Muistatte ehkä Uuden Mustan jutun, jossa arvioimme erilaiset alkoholittomat kuohuvat? Silloin Lehtikuohu arvioitiin näin:

  • Toimituksen kommentit:
  • Väri lasissa lähellä olutta, mahtava kuohu ja kuplat
  • Herukkainen, nostalginen tuoksu. Kesä!
  • Perinteinen kuohuviinipullo, etiketti ei kovin selkeä.
  • Maku miellyttävän hapan, ei ylimakea. Sopii skoolaukseen, mutta ruokajuomaksi saattaa olla liian herukkainen.
  • Positiivista se, että juoma on raaka-aineiltaan 100% suomalainen.
  • Sijoitus: jaettu 1. sija

Lähde: Uusi Musta

kc-bileet

kc-bileet2

kc-bileet4

kc-ida

Päätimme käyttää Lehtikuohua juhlissa sekä alkoholilla että ilman. Itse join monta lasillista ihan vaan sellaisenaan ja meinasin pissata housuun kun eräs vieras luuli, että juon lasitolkulla alkoholia. Häneltä oli kuulemma “putoamassa pohja pois koko blogilta” kun luuli, että kemikaali-Noora kännää vatsa pystyssä, tsihi.

Valtaosa vieraista sai lasiinsa kuitenkin Lehtikuohua alkoholin kera. Kuohu sopii nimittäin erinomaisesti drinkin pohjaksi. Testasimme ennen bileitä eri vaihtoehtoja ja Jack Daniel´s toimi kuohun kanssa mainiosti! Sekoitussuhdetta en tiedä, koska siippani toimi baarimikkona, mutta muuta drinkeissä ei ollut kuin Lehtikuohua, Jack Daniel´sia ja jääpaloja. Maistoin vähän ja oli kyllä herkkua. Helppo ja maukas drinkki. Tämä sopisi hyvin vaikka vappuun, jos kaipaat vaihtelua skumpan rinnalle.

kc-bileet3

kc-huohut

Meikä saa himmailla alkoholin kanssa vielä pitkään, joten lasistani taitaa löytyä työväen juhlanpäivän aikaan juurikin Lehtikuohua. Sitä ennen kuitenkin juon aika monet tuoreet kasvismehut, olen nimittäin matkaamassa sunnuntaina wellness-trendin mekkaan. Sinne, missä kaikki ovat kauniita ja rohkeita — ja elävät viherpirtelöillä. Joko arvaat minne?

Psst… Koitan olla bloggaamatta lomalta, mutta Instagram-tilillä ja blogin FB-ryhmässä on luvassa minipostauksia reissusta.

*Lehtikuohut saatu sponssina blogin kautta


Ruokapyramidihuijaus

Tänään julkaistiin kotimainen teos nimeltä Ruokapyramidihuijaus. Atena-kustannuksen kustantaman kirjan taustalla on Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan saman niminen blogi (he ovat myös kirjoittaneet kirjan).

pakettiKuva: ruokapyramidihuijaus.blogspot.fi

Kirjailijat vierailivat aamulla Aamu tv:ssä ja Kovanen oli vastikään Kalle Haatasen vieraana radiossa.

En ole seurannut ko blogia säännöllisesti, mutta törmännyt siihen lisääntyvissä määrin viime aikoina. Odotan kirjan saamista käsiini, bloggaan sitten pidemmin aiheesta.

Radio- ja tv-haastattelun perusteella moni kirjan teemoista on itselle vanhastaan tuttuja: mikä määrittelee ruoan hinnan, kuinka isot ketjut jyräävät pientuottajat, mitä luomu tarkoittaa, miten nykyaikainen leipä ja maito eroavat entisajan vastaavista, “aidoista” tuotteista, miten ruoka on enemmän kuin osiensa summa, onko suomalainen ruoka puhdasta, geenimuuntelu jne. Kirja käsittelee myös kalori- ja energiankulutusteemaa, johon en sen sijaan ole juurikaan ottanut kantaa tai opiskellut. Tätä infoa odotan innolla.

Joko olette saaneet kirjan käsiinne? Miltä vaikuttaa?

 


Maiharit, made in Tampere

Tein viime viikolla kengät. No okei: leikkasin pohjat ja tein reijät kengännauhoille ja kiinnitin sirkat (ne koukut, jollaisia on myös luistimissa nauhoja varten) ja vähän ohensin nahkapaloja reunoista — mutta noin muuten kengät kyllä valmistettiin osaavemmissa käsissä.

kc-pihka1

Tamperelainen kenkäpaja Pihka haluaa luoda jalkineita, jotka kestävät käytössä kauan. Veera Markkasen ja Maisa Salosen firma on ollut olemassa vasta vuoden, joten case-esimerkkejä kenkiensä kestävyydestä ei ole, mutta pitkäikäisiksi kenkänsä luvataan. He myös haluavat tietää, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne ontuottanut ja miten. Oppia naiset ovat hakeneet Englantia myöden, yhteinen sävel löytyi Suomessa, naisten opiskellessa Tampereen amk:ssa (nyk. Tredu) jalkineenvalmistajasuutareiksi.

kc-pihka10

Mimmit kutsuivat minut tekemään itselleni kengät ja minähän menin. Pihka järkkää kursseja muillekin, en siis saanut mitään erityisvapautta mennä osallistumaan omien kenkien tekoon, sinäkin voit. Tai ystäväsi: minusta tällainen kurssi kenkineen olisi esimerkiksi ihan loistava lahjaidea.

Sain toki vähän erityisvapauksia, nimittäin kengät maksutta. Sain valita mallistostaan yhdet popt ja ne duunattiin.Valitsin Kauka-maiharit, koska minulla on aina ollut ongelmana löytää sopivia maihinnousukenkiä: jalkani ovat kokoa 38 ja 39 ja koska on aina pakko ottaa kengät isomman jalan mukaan, on etenkin maihareissa aina vasen kenkä aivan liian iso.

Omistan yhdet maiharit, kumiset Dr Martensit, jotka hankin vastikään alesta. Ne ovat mun city-kumisaappaat ja siinä roolissaan oikein ok, mutta ei niitä voi pitää kuin paikasta A paikkaan B siirtyessä, niin hiostavat ne tietenkin ovat. Omistin Martensit myös joskus 19-vuotiaana, mutta jouduin myymään ne juuri erikokoisten jalkojeni takia, ne vain eivät toimineet ollenkaan. Olen kokeillut vuosien varrela lukemattomia maihareita, mutta aina niissä on tökkinyt koko. Oikean ollessa sopiva, on vasen ihan liian iso ja kenkäpari näyttää jaloissani kaiken kaikkiaan liian kömpelöltä.

Olin siis varovaisen innoissani ajatuksesta, että saisin mittojeni mukaan valmistetut maiharit.  Josko vihdoinkin mulla olisi ne kukkamekon — ja noh, minkä tahansa — kanssa yhteensopivat jalkineet?

Aluksi testasin eri kenkämalleja ja -kokoja ja myös jalkojen koko ja linkan paksuus mitattiin. Päädyimme tekemään 38-kokoiset kengät, joista oikeaa jalkinetta pidennettiin varpaista ihan aavistuksen verran. Molempien kenkien kärkeä myös korotettiin hiukan, koska mulla on tosi korkeat varpaat (tai siis kynnet kaartuu tosi korkealle). Mm. nämä ovat olleet ne ongelmana monissa kaupan kangissä: liian matalat kärjet.

kc-pihka3

Valitsin kenkiin käytettävän nahan ja nahan värin, sekä vuorikankaan. Halusin mustat, simppelit maiharit, ilman sen kummempia kikkailuja. Vuoreksi valitsin maastonvihreän, pehmeän nahan. Vuorikangas tosin ei valmiissa lopputuloksessa näy, sitä tuli vain kengän kärkeen sisäpuolelle.

Osa Pihkan käyttämästä nahasta on kierrätettyä, osa on hankittu vanhoista kenkätehtaista ylijäämänä. Suomessa on viime vuosina lopettanut monta tehdasta, joiden jämät ovat Veeralla ja Maisalla käytössä.  Uudet nahat tulevat osittain Suomesta ja osittain muualta, esimerkiki minun valitsemani nahka on peräisin Tanskasta. Nahka syntyy yleensä lihateollisuuden sivutuotteena. Siannahkaa Pihkassa ei käytetä, koska sitä ei eurooppalaisena saa, eikä eettisyydestä voi siis olla varma. Mimmit haluavat käyttää vain eurooppalaisia materiaaleja.

kc-pihka6

kc-pihka2

Sisäpohjat, ihan ite leikkasin

Aluksi kengän osat piirrettiin nahkaan, ihan kuin minkä tahansa vaatteen kaavat. Tämän jälkeen osat leikattiin ja aloitettiin ompelu. Oli liimaamista, rei´ittämistä ja yllättävn isojenkin työvälineiden (mun pään kokoisen lekan) käyttöä, mutta käsityötä kaikki alusta loppuun. Olin yllättynyt siitä, kuinka kustomoitua kaikki on! Ja homma oli myös osittain todella fyysistä: vaiheessa, jossa lesti piti saada kengän sisään, käytettiin voimaa isosti.

kc-pihka8

kc-pihka7

kc-pihka5

kc-pihka9

Saimme kengät lähes valmiiksi perjantaisen visiittini aikana. Vain pohjan ylijäämäreunojen leikkaus jäi tekemättä ja kengän muotoilu, sitä ei ihan hetkessä voikaan tehdä. Kenkiin ängetään (ja tungetaan ja moukaroidaan) lestit paikoilleen ja popot jätetään muotoutumaan lestien ympärille.

Hain kengät eilen postista ja jännitin ihan hulluna, että ovatko ne sopivat? Ja onko pohja ok, omaan makuuni kun pohja olisi saanut olla paksumpi ja massiivisempi, mutta sellaista vaihtoehtoa ei pajalla ollut.

kc-pihka11

Mutta hitto että kengät ovat täydelliset! Ne tuntuvat jalkaan tehdyiltä — sitähän ne ovat. Pehmeät, kevyet, sirot ja ronskit samalla. Olen varma, että ne pehmenevät käytössä entisestään, mutta että on olemassa maiharit, jotka eivät edes aluksi hankaa ollenkaan? Ihmeellistä. Olen käyttänyt näitä nyt kaksi päivää ja tykkään niistä ihan lapsellisen paljon. Mun ekat nahkamaiharit kymmeneen vuoteen!

kc-pihka

Taidanpas laittaa jalkaani nämä, kun lähden sunnuntaina kahden viikon lomalle. Sen kukkamekon kaveriksi. Ja minne reissaan? Siitä lisää joko juuri ennen tai heti jälkeen matkan…

Ja tosiaan: sain kengät ilmaiseksi, mutta maksoin junalipun, joten noin satasen nämä minulle kustansivat. Tavalliselle kuluttajalle näiden Kauka-maihareiden hinta on 335 euroa ja jos teet jalkineet työpajan yhteydessä, on hinta 279 euroa. Ei todellakaan paha hinta kustomoiduista jalkineista!

Pihka järkkää myös laukuntekokursseja ja bongasinkin pajalta muutaman ihanan veskan.

kc-pihka.kengat3

kc-pihka.laukku

kc-pihka.laukut

kc-pihka.laukku2

Vaikka olenkin ehkä aika tiedostava kuluttaja, avaa tällainen käsityöläisyyteen tutustuminen omia silmiä silti entisestään. Nahkakenkien ei kuulu maksaa muutamaa kymppiä, sillä hinnalla niiden tekijälle ei yksinkertaisesti jää ansaitsemaansa palkkaa. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun ostaa nahkakengät — ja muotia ylipäänsä.

Go Pihka!


Tehdäänkö Vaatevallankumous?

Edellistä postaustani ei ollut kaavailtu mitenkään taktisesti edeltämään tätä kyseistä, mutta aika hyvin nämä kaksi sopivat julkaistaviksi peräkkäin. Väittäisin itseni laskelmoineen, ellen tietäisi toisin. Mutta samapa tuo, onpahan tehokkaampi viesti.

kc-vaatevallankumous

Ota kalenteri esiin ja merkkaa sinne huhtikuun 24. päivä. Silloin tapahtuu Vaatevallankumous:

24. huhtikuuta tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Rana Plaza -tehdasrakennus sortui Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa ja yli 1 100 vaatetehtaan työntekijää kuoli.  Vuosipäivänä 24. huhtikuuta vietetään Vaatevallankumousta (Fashion Revolution Day), jolloin ihmiset ainakin 54 eri maassa vaativat vaateteollisuudelta lisää läpinäkyvyyttä ja reiluja tuotanto-oloja.

”Vaatevallankumous kerää yhteen tavallisia ihmisiä, suunnittelijoita, vaatekauppoja, korjausompelijoita, järjestöjä ja monia muita, jotka haluavat osoittaa huolensa vaatetuotannon oloista. Kerromme yhdessä, että haluamme vaatteita, joiden alkuperää ei tarvitse piilotella”, sanoo Vaatevallankumouksen Suomeen tuonut Heidi Korva.

Kaikki Vaatevallankumoukseen osallistuvat esittävät kysymyksen: Kuka minun vaatteeni tekee? Kampanja huipentuu Vaatevallankumous-päivään, jolloin ihmiset ympäri maailman pukevat tahallaan jonkun vaatteen päälleen nurinpäin, ottavat itsestään valokuvan ja jakavat sitä sosiaalisessa mediassa (#insideout). Tavoitteena on, että mahdollisimman monet lähettäisivät kuvansa myös vaatemerkille ja kysyisivät vaatteensa alkuperästä ja tekijöistä.

Vaatevallankumous on innostanut monia suomalaisiakin ihmisiä, yrityksiä ja yhteisöjä järjestämään omia tapahtumiaan teemapäivän johdosta.

”Kiinnostus Vaatevallankumousta kohtaan osoittaa, että ihmiset haluavat muutoksia vaateteollisuudelta. Monet ovat ehkä kokeneet voimattomuutta surullisten ja traagisten vaatetuotantouutisten äärellä. Vaatevallankumous antaa nyt tilaisuuden toimia asian puolesta”, sanoo Riikka Suominen, toinen teemapäivän Suomen järjestäjistä.

Lähde: Vaatevallankumous-tiedote

Olen ehdottomasti mukana ja asia on tosi tärkeä. Toki omassakin kaapissani on epäeettisiä vaatteita, tai sanotaanko, että todennäköisesti on, koska kaikkea ei voi tuotteista tietää. Tärkeintä olisi ymmärtää, että halvalla hinnalla on aina syynsä ja halpuus kannattaa kyseenalaistaa. Eikä korkea hintakaan ole valitettavasti tae eettisyydestä. Tärkeää on viedä kauppoihin signaalia siitä, että on kiinnostunut siitä, missä vaatteet on tehty ja kuka ne tekee.

kc-pihka

Vietin viime viikolla kiinnostavan päivän kenkäpaja Pihkassa Tampereella: pääsin valmistamaan itselleni maiharit (kuvassa). Bloggaan tästä lisää pian, mutta voin sanoa, että jos jokainen pääsisi näkemään, miten esimerkiksi kengät tehdään, olisi niistä todennäköisesti valmis maksamaankin enemmän.

Opin esimerkiksi, että  kaupassa 50 euroa maksavista nahkakengistä jää noin 20 euroa materiaaleihin, rahtiin ja työntekijän palkkaan. Mieti: 20 euroa kaikkeen edellämainittuun. Paljonko veikkaat, että tekijä saa? Itse olen varautunut maksamaan nahkakengistä aina satasia, minusta se on ihan ymmärrettävä hinta.

Ei kannata ajatella, ettei yhden kuluttajan tekosilla olisi väliä. Kyllä on, jos massa on tarpeeksi iso. Siksi: tehdään kimpassa Vaatevallankumouksesta sosiaalisen median ilmiö Suomessakin! Vaatteet ylösalaisin 24. huhtikuuta ja viestiä myös kaupan suuntaan. Niin sitä maailmaa muutetaan vähän kerrallaan. Ja yhtä iso asia kuin signaalin vieminen kauppaan on se, että suosit pieniä ja paikallisia valmistajia. Jospa seuraavat kenkäsi olisikin tehty Suomessa?

Muistutan teitä Vaatevallankumouksesta vielä lähempänä h-hetkeä uudestaan. :)


Vuoden viherpesijä: Hennes & Mauritz

Jos seuraat Twitter ja/tai blogin FB-tiliä huomasit ehkä eilen ihmettelyni: Hennes & Maritz on valittu maailman eettisimmäksi yhtiöksi (eikä muuten ekaa kertaa). Tuskin olen ainoa, joka nimitystä ihmettelee.

Ethisphere Institute ei ole ihan riippumaton taho, joka reilusti reittaisi maailman kaikki yhtiöt (ihan mahdoton tehtävä sitäpaitsi). Ethisphere Institute saa rahaa firmoilta, joita se arvioi. Will Evans kritisoi maailman eettisin -listausta vuonna 2010 Slate-lehdessä, kannattaa lukea.

Tosin: H&M on aivan varmasti joutunut sen verran syyniin historiansa aikana, että sen on tarvinnut tehdä paljon parannuksia toiminnassaan. Ja sehän on vain hyvä juttu. Maailman eettisin tuntuu silti minusta liioitellulta.

hm2 Kuvan lähde: estonianfreepress.com

Jo ennen eilen julkaistua eettisyys-uutista olin alkanut kirjoittaa postausta liittyen kyseiseen vaatejättiin, minua nimittäin alkoi kiinnostaa se, miten vaateketjun ylijäämäkuteet kierrätetään/hävitetään. Tähän kysymykseen päädyin luettuani Outin tuoreen blogauksen H&M:n “eettisestä ja ekologisesta” Conscious Collectionista.

kc-outi.hm

Outi avautui Conscious Collectionista kovin sanoin ja komppaan kollegaani viherpesuasiassa. H&M on todennäköisesti näkyvimpiä viherpesijöitä, joita muotibisneksestä löytyy. Firman Conscius Collection saa ilmestyessään aina paljon näkyvyyttä ja myös uusin mallisto on esitelty monissa suomalaisissa muotiblogeissa, melko kritiikittömästi (ei yllätä).

Se että yksi mallisto silloin tällöin käyttää tavanomaista ekologisempia materiaaleja ei millään tavalla poista sitä faktaa, että kaikki muu hemppalan kama on sitä tavanomaista. On toki hienoa, että H&M tekee edes tämän verran tietoisuuden lisäämiseksi, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, voisi vaatejätti tehdä aika paljon enemmänkin. Tai itse asiassa vähemmän: vähemmän rytkyjä, mutta laadukasta ja ekologisemmin. Miksi conscious on se poikkeusmallisto? Miksei unconscius ole poikkeusmallisto? 

kc-nytimes

Muutama vuosi sitten luin useasta lähteestä — mm. The New York Timesista (kuvakaappaus) — että H&M:n myymättä jääneet vaatteet silputaan tai viillellään käyttämättömiksi sen sijaan että ne esimerkiksi kierrätettäisiin. Vaatejätti vastasi tuolloin: “It will not happen again. We are committed 100 percent to make sure this practice is not happening anywhere else, as it is not our standard practice.”

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, mutta muotimme valtaa kaatopaikkoja.

Jokainen suomalainen ostaa vuosittain noin 13 kiloa uusia vaatteita ja kilon kierrätysvaatteita. Saman verran tekstiilejä heitetään pois. Roskikseen niitä viskataan runsaat yhdeksän kiloa ja hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoitetaan kierrätettäväksi noin viisi kiloa.

“Poistotekstiilejä ajautuu kaatopaikoille pelkästään kuluttajilta 90 miljoonaa kiloa vuodessa. Se on silmitöntä haaskausta”, sanoo Suomen Poistotekstiilit ry:n puheenjohtaja Helena Hinkkala.

Lähde: Helsingin Sanomat / 18.4.2013

Ongelma ei ole ainoastaan kasvavissa jätevuorissa, vaan myös kemikaaleissa, joita muotiteollisuuden kautta pääsee ympäristöön. Maailmanpankin mukaan tekstiiliteollisuus aiheuttaa 17-20% teollisuuden aiheuttamasta vesien saastumisesta. Pelkästään tekstiilien värjäämisen myötä vesistöihin päätyy 72 erilaista, myrkyllistä kemikaalia, joista 30:tä ei saada luonnosta pois.

SHWOPLABJOANNALUMLEYKuva: catwalkqueen.tv

Kemikaalinäkökulma olisi kiinnostava ja oma postauksensa — ja olen pahoillani että tuuttaan näin paljon asiaa yhteen postaukseen —  mutta mitä tapahtuu vaatteille, jotka eivät mene kaupaksi? Kuningaskuluttaja selvitti asiaa vuonna 2010 ja Kunkun jutussa mainitaan, että kaatikselle ei välttämättä päädy vain kuluttajien heivaama tavara, vaan mahdollisesti myös myymätöntä materiaalia suoraan kaupasta. Ei kai se voi olla totta?! Että joku vääntää minipalkalla hikipajassa rytkyjä, jotka päätyvät suoraan roskikseen?

Halusin tietää, mikä on tilanne Suomen H&M-liikkeissä ja olen kuluneen viikon meilaillut H&M:n viestintäosaston Tiina Miettisen kanssa. Kirjeenvaihtomme näet alla:

Miettinen / H&M: “Kaikki H&M:n tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään aina myymälöissä loppuun. Myytäväksi kelpaamattomat tuotteet, kuten tuotereklamaatiot ja mallikappaleet annetaan hyväntekeväisyyteen tai ne kierrätetään. Emme kuitenkaan koskaan anna hyväntekeväisyyteen vaatteita, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksiamme tai kemikaalirajoituksiamme”.

Noora “Tuo “kaikki jotka täyttävät laatuvatimuksemme” ihmetyttää, eivätkö kaikki liikkeenne tuotteet täytä laatuvaatimuksianne? Myyttekö tuotteita, jotka eivät kelpaa hyväntekeväisyyteen tai kierrätykseen?”

Miettinen / H&M: “Jokainen tuotteemme käy läpi useita laatu- ja turvallisuustestejä ennen kuin se saapuu myymälään. Huolimatta pitkälle kehitetystä tuoteturvallisuusjärjestelmästä on kuitenkin mahdollista, että joskus tuote, joka ei vastaa H&M:n standardeja päätyy myymälään. Tällöin meillä on erityinen tuotteen takaisinvetorutiini, jotta voimme varmistaa, että kyseiset tuotteet vedetään myynnistä nopeasti. Onneksi tällainen on harvinaista. Viimeksi olemme tehneet tuotteen takaisinvedon vuonna 2012, jolloin vedimme myynnistä juomapullon, koska oli riski, että juomapullon suuosa rikkoutuu. Näitä myynnistä vedettyjä pulloja ei siis ohjattu hyväntekeväisyyteen”.

hm2

Noora: “Paljonko vaatteita a) Suomen b) globaalisti H&M:llä jää vuositasolla myymättä?

Miettinen / H&M: “Kaikki tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään. Näin toimitaan sekä Suomessa että globaalisti.”

Eli mikäli tuote ei täytä H&M:n laatuvaatimuksia, vedetään se myynnistä. Näin on käynyt viimeksi vuonna 2012. Käytännössä siis kaikki vuoden 2012 jälkeen H&M:lle myyntiin tullut on Miettisen mukaan myyty, koska “kaikki tuotteet, jotka täyttävät laatuvaatimuksemme, myydään”. Tämä tuntuu uskomattomalta. Kaikkea ei kuitenkaan ole myyty, koska reklamaatiot ja mallikappaleet ovat poikkeus —  niitä onkin tonnikaupalla! Miettinen kertoo, että Suomen H&M lahjoitti vuonna 2013 Karjalan Apu -järjestölle 46 073 tuotetta ja poltettavaksi (lämmöntuotantoon) on päätynyt viime vuonna 6200 kg tuotteita.”Hyväntekeväisyyteen ja lämmöntuotantoon menevät sellaiset tuotteet, jotka ovat myytäväksi kelpaamattomia, kuten tuotereklamaatiot ja mallikappaleet”. On kyllä melkoista tuhlausta tuottaa muotia, josta pelkästään Suomessa yli 6000 kg on myytäväksi kelpaamatonta. Kuvitelkaa, mitä tämä tarkoittaa globaalisti?

Summa summarum: H&M ei ole maailman eettisin yhtiö, moni on varmasti eettisempi, eikä firma liioin ole kovin ekologinenkaan, kun pelkästään Suomen markkina-alueen uudesta tavarasta yli 6000 kg (plus ne 46 073 tuotetta, jonka painoa en tiedä) on myyntikelvotonta. Yksi tietoinen mallisto vuodessa ei tätä faktaa muuta, Hennes & Mauritzin Conscious Collection -mallisto se on silkkaa viherpesua, jolla yritys kiillottaa imagoaan tasasin väliajoin. Siitä se voitaisiinkin palkita: vuoden viherpesijä, olkaa hyvät.

EDIT: Väitin alkuperäisessä blogauksessani, että H&M:n vaatteita valmistettiin vuonna 2013 romantaneessa, surullisen  kuuluisassa bangladeshilaistehtaassa. Näin ei kuitenkaan H&M:n mukaan ole asian laita, joten poistin pätkän tekstistä.


Copyright 2011 Kemikaalicocktail · Lataa RSS