Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Chiajogurtti ja Whole Foodsin muut ihmeet

Tutustuin Whole Foods -ketjuun New Yorkissa vuonna 2008. Blogasin aiheesta silloin ja hehkutin etenkin take away -ruoan laatua. Vuonna 2010 aprillasin teitä, että saamme vihdoinkin Whole Foodsin Suomeen ja moni oli innoissaan — kunnes myönsin kyseessä olevan pilan. Sain aikamoiset kiukut niskaani. ;)

Oli selvää, että kun vietämme kaksi viikkoa Kaliforniassa, teen muutaman ruokatripin paikallisiin ruokakauppoihin. On hankala tutkia elintarvikevalikoimia, kun lapsi kysyy jotakin kolmen sekunnin välein (mikä kyselyikä?). Vietin siis pari tuntia Whole Foodsissa ja tutustuin myös Real Food-kaupan valikoimiin.  Valitettavasti kaavailemani Walmart-perusmarkettireissu jäi tekemättä: olisin mieluusti käynyt kauhistelemassa tavallisen amerikkalaisen marketin valikoimia, sillä vuonna 2003, ollessani San Diegossa, muistan ihmetelleeni silmät lautasina monia juttuja, jotka olivat minusta ihan selkeitä maailmanlopun merkkejä. Sen sijaan, että olisivat jääneet amerikkalaiseksi hömpötykseksi, ovat esimerkiksi valmiiksi kuoritut ja pilkotut hedelmät sittemmin saapuneet Suomeen, vaikka vuonna 2003 nauroimme niitä kavereiden kanssa melkein pissat housuissa. Niin se maailma muuttuu…

kc-wh

Kävin tällä reissulla Whole Foodsissa sekä Los Angelesissa että San Franciscossa. Varsinaisen tutkimusmatkani toteutin Friscossa, mutta jo matkan ekoina päivinä L.A.:n Venicen WH:ssa pisti silmääni asia: volyymi. Astuessani liikkeeseen tajusin, että ketju on ottanut ison loikan siitä, mitä homma oli Nykissä vuonna 2008. Kun saavuin kasvisosastolle tuntui, kuin olisin ollut melkein minkä tahansa supermegahypermarketin hevi-osastolla. Kaikkea oli älyttömästi ja esimerkiksi tomaatit olivat pääni  (okei kahden nyrkkini) kokoisia. Mikä mahtaa olla ketjun hävikki? Entisten työntekijöiden mukaan ruokaa lentää paljon roksiin:

As to the wastefulness of Whole Foods… it must’ve been one of the most appalling experiences of my life when I spent a day working in the Bakery, and at closing time threw away enough food to feed a hungry mass. Not only did we throw the food out, but it was thrown into a trash compactor so as to eliminate any possibility of salvaging the food. Occasionally, they would give some bread to nonprofits, but don’t believe what they say… they are throwing tons of good food away.

Lähde: gawker.com

… Ja voiko tämä kaikki olla luomua?

whole_foods_reno_nvKuva: nuwildroots.wordpress.com

No ei ole, eikä Whole Foods niin väitäkään. Ketju ei ole edusta pelkästään luomua, vaan on ennemminkin tiedostavan ihmisen ruokakauppa. Esimerkiksi hevi-osastolla on paljon “local”-lamaa, joka on tietenkin kiva. Kaliforniassa on about täydellinen ilmasto mitä tulee minkä tahansa viljelyyn ja maistoinkin reissussa elämäni parhaita avokadoja ja mangoja. Ostimme Whole Foodsista monena päivänä hedelmäboksin, jossa oli sekaisin kiivin, mangon, mansikan, omenan jne. palasia. Enpäs vaan tajunnut, että kyseessä eivät ole luomuhedelmät, vaan ihan tavalliset, tosin paikalliset hedelmät.

En saanut auton ikkunasta napattua kuvaa, mutta alkaessamme ajaa kohti San Franciscoa ohitimme monia mansikkapeltoja. Miltä näyttivät työntekijät “locally produced”-pelloilla? Kokovalkoisissa suoja-asuissa ja hengityssuojaimin varustautuneina he ruiskuttivat ja käsittelivät mansikoita, joita myydään tiedostavien ihmisten ruokakaupassa. Aika kaukana luomumansikoista ja veikkaan, että aika kaukana edes tavallisista suomalaisista mansikoista. Vai oletteko nähneet Suomessa koskaan porukkaa töissä mansikkapellolla vastaavissa varusteissa? Whole Foods ei myöskään voi mennä takuuseen siitä, että sen valikoima olisi täysin GMO-vapaa. Todella sääli.

Olen paljon kirjoittanut siitä, että nyppii se, kun porukka Suomessa luulee, että pelkkä suomalaisuus on sama asia kuin luomu. Sitä se ei ole, mutta suomalainen mansikka on kyllä varmasti vähemmän kemikaaleja sisältävä, kuin ameriikan serkkunsa. Tämä on tosin näppituntumani, katsotaan jos löytäisin jostakin vertailua, näin äkkiseltään en törmännyt verkossa lähteisiin.

Järkytyin siis ymmärrettyäni, että Whole Foods myy ihan tavallisia kemikaali-kasviksia, koska ne ovat paikallisia, ja se riittää lafkan kriteerien täyttämiseen. Meni vähän maku.

Silti: pulju myy monia AIVAN MAHTAVIA tuotteita ja niistä olen tietty ihan pähkinöinä! Jos haluaa noudattaa gluteenitonta, maidotonta, vegaania tai sokeritonta ruokavaliota, suosia vain luomua tai on raakadieetillä, on WH taivas maan päällä. Vaihtoehtoja vaihtoehtoruokavalioiselle on paljon ja runsauden pula muodostuu melkein ongelmaksi. Huomasin, että paitsi gluteenittomuus ja raakaruoka, ovat etenkin chian siemenet, lehtikaali ja kookos isoja terveystrendejä.

kc-kookosvesi

Juon kookosvettä treeneistä palautumiseen monta kertaa viikossa ja nyt reissussa nautimme kookosvettä koko perhe melkein päivittäin. Isla rakastaa sitä ja ostan skidille mielummin luonnollisen makeaa vettä, kuin keinotekoisilla aromeilla makeutettuja mehuja. Usein luonnollisetkin 100% mehut ovat aika tujua kamaa ja laimennan ne aina vedellä. Kookosveden maku on pienen suuhun juuri sopiva.

Kookosvesiä olikin jenkeissä myynnissä jopa kaikilla huoltoasemilla, joilla pysähdyimme. Suomessa tuotteita saa vasta ekokaupoista ja tavallista paremmin varustetuista marketeista (esim. Stockan Herkusta), mutta eiköhän trendi levinne täälläkin vähintään tavallisiin ruokakauppoihin.

Kookokseen törmäsin myös ystävieni jääkaapissa. Asuimme Friscossa ystäviemme luona ja kun Minna veteli eräänä aamuna paahtoleivälle jotakin valkoista, kiinnostuin oitis. Earth Balancen Organic Coconut spread -kookoslevite on täysin kasviperäinen tuote ja oiva vaihtoehto esimerkiksi vegaaneille.

kc-kookoslevite

Käytän leivällä yleensä aitoa voita, mutta en syö leipää kauhean usein, en välttämättä edes joka viikko. Mikäli haluat kiinnostuksesta verrata kookoslevitteen ravitsemuksellista ulottuvuutta vaikka oman jääkaappisi rasvoihin, alta löytyy tuoteseloste ja tiedot tuotteen koostumuksesta. Löydät saman isompana täältä. Tiedoksi, että tämä mainittu tuote on 283 gramman purkissa, kaavion tiedot on laskettu “per serving”, eli per 14 grammaa.

nutr-coconut-organicTykkäsin kookoslevitteen mausta ihan älyttömästi ja ostaisin tätä jatkossa aivan varmasti, jos Suomesta vaan saisi vastaavaa. Melkein raahasin pari tonkkaa mukanani Losista, mutta koska se olisi vaatinut jonkin laisen kylmäsäilytysratkaisun kehittämistä matkalaukkuun, luovutin. Olen ajatellut olla yhteydessä Ruohonjuureen, josko voisivat harkita tuotteen ottamista myyntiin.

Levitteitä kookoksesta voi toki tehdä itsekin, esimerkiksi Cocovin sivuilta löytyy kookoslevite kolmella tapaa. Ainon treeniblogista puolestaan löytyy resepti chilisen kookoslevitteen tekoon. Nämä itse tehdyt eivät kuitenkaan kokemukseni mukaan ole ihan sama juttu kuin tämä Friscossa maistamani, mutta toki kiinnostavia ja terveellisiä vaihtoehtoja.

kc-kookosjogurtti

Jenkeistä kotoisin oleva, sittemmin Suomeen asettunut ystäväni Lauren puolestaan kehotti tutustumaan Whole Foodsissa kookosjogurttiin. Kyseessä on 100% vegaaninen tuote, jonka pääraaka-aine on kookos. Ostin pyhiinvaellusretkeni päätteeksi purkin Coconut Groven maustamatonta kookosjogurttia (vaihtoehtona olisi ollut myös monia maustettuja versioita) ja nautin sen heti kaupan ulkopuolella (miten niin kiinnostunut?).

kc-kokonutgroveMaustamaton kookosjogurtti on väriltään harmahtavaa (ei kovin houkutteleva) ja koostumukseltaan vanukkamainen. Maku on miedon kookoksinen ja pelkältään vähän nihkeä, mutta toisaalta suurin osa meistä käyttänee maustamattomia jogurtteja hedelmien, marjojen, myslin ja/tai hunajan kanssa. Korkkasinkin kuivamarjapussin ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Ehdottomasti tuote, jolla saattaisi olla Suomessakin kiinnostusta. Toinen relevantti, uusi tulokas Ruohonjuuren hyllyyn sanon mä. Löydät tarkan tuoteselosteen ja oheisen ravitsemusinfon ehkä selkeämmin merkin omilta sivuilta.

Kookosen lisäksi törmäsin kaikkialla chiaan. Olen noin vuoden verran käyttänyt chiansiemeniä itse, lähinnä chiapuuron muodossa, mutta Whole Foodsissa sitä oli kaikkialla myslisekoituksista raakakakkuihin ja patukoista jogurtteihin.

 

kc-chiagranola

lc-chiajogurtti

Chiamysliä en testannut (ajattelin, että voin valmistaa sitä itsekin), mutta Epic Seedin Chiajogurtteja kokeilin. Idea on ihan sama kuin meikäläisissä jogurteissa tai hilloviileissä: “hillo” pohjalla ja maustamaton jogurtti/viili päällä. Epic Seedin tuotteissa jogurtti on maustamatonta, makeus on siis vain “hillossa”, joka käytännössä on maustettua chiahyytelöä. Jokaisessa 188 gramman pikarissa on 17 grammaa proteiinia ja 850 mikrogrammaa omega-3 -rasvahappoja. Harmittaa kun en kuvannut muistiin jogurttien tuoteselostetta ja ravitsemusinfoa, koska en löydä brändin nettisivuilta tarkkoja tietoja, mutta Nutrition happiness -blogista löysin tämän listan:

Strawberry Flavor
Calories: 150
Fat: 1 gram
Carbohydrates: 17 grams
Protein: 17 grams
Fiber: 3 grams
Omega-3 = 850mg
Omega-6= 310 mg

Tiedot ovat siis yhdelle pikarille, jonka koko on mainittu 188 grammaa. Sokerin määrää tuosta vaan ei saa selville, koska ymmärtääkseni sokrua on jonkin verran tuotteen chiahyytelö -osassa. No oli miten oli, chiahyytelöä voi toki tehdä itsekin ja käyttää maustamattoman turkkilaisen jogurtin kanssa hillon tapaan, jos vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa. Mun on ehkä pakko kokeilla…

Chiaa oli myös raakakakuissa, joita myytiin Whole Foodsissa samaan tapaan kuin meillä valmisruokia. Samin kanssa ihmettelimme, kuinka kakku oli ihan älyttömän hyvää, vaikka olikin tällainen valmistuote. Ihan kuin Johan & Nyströmin tiskistä. Todettakoon, että tällä tuotteella ei tietenkään ole pitkää myyntiaikaa, raakakamaa kun on, mutta kiva että mukaansa voi saada tällaista(kin), Suomessa kun raakakakkuja saa vain kahviloista tai itse tekemällä.

kc-raakakakku

Huh, mitäs vielä…

No patukat ja “sipsit”. Mitä voin sanoa, patukkavalikoimaa oli “ihan kivasti”:

kc-wh.patukat

kc-chiapatukka

Olen erilaisten eväspatukoiden suurkuluttaja ja testaisin reissussa monia. Greens Plus -sarjan Chia-patukka oli todella positiivinen kokemus, en tiedä saakohan näitä Suomesta? Jos ei, niin voisin melkein jostain nettikaupasta tilata. Mitä tulee käyttämiini Quest Bareihin, joita Suomessa saa vain muutamasta paikasta, myytiin niitä jopa ankeimmilla kioskeilla — ainakin Los Angelesissa.

Lehtikaalisipsejä teen itse, koska ne maksavat Suomen ekokaupoissa niin kamalasti, mutta eivät ne Kaliforniassakaan halpoja olleet. Oli silti pakko kiinnostuksesta testata muutamaa tuotetta ja etenkin Kaia Foodsin Kale Crunch -tuotteet olivat herkkua. Rakastuin täysin myös saman merkin Organic Veggie Crunch -lastuihin, joita roudasin mukanani Suomeenkin.

kc-veggiecrunch

Lastuissa on lehtikaalia, porkkanaa, chiasiemeniä, kookosta, seesaminsiemeniä, omenaviinietikkaa, inkivääriä, valkosipulia, kookospalmusokeria, tamari-kastiketta… Ah, ihan älyttömän hyviä! Näitäkin haluaisin Ruohonjuureen.

Whole Foods-ketjun valikoima on mahtava, mutta elitismi hommassa häritsee. Asiakaskunta on selvästi keskivertoamerikkalaista varakkaampaa ja ruoka on myös aika kallista. Tuntuu, että Whole Foodsissa käydään etenkin näyttääkseen kuka on, sen lisäksi että halutaan ostaa “puhdasta” ja luomua. San Franciscossa tutustuin Real Food -ketjuun, joka on lähempänä meikäläistä Ruohonjuurea. Tässä on minusta sitä, mitä Whole Foodsilta olisin odottanut. Olen vähän pettynyt WH:n massiivisuuteen. Mutta niin se kai on, että Amerikassa kaikki on isoa.

Vaikka postaus keskittyykin näihin ihaniin ja suhteellisen terveellisiin ruokiin, söin reissussa paljon muutakin. Mm. hodarin, hampurilaisen, ranskalaisia useaan otteeseen ja aika paljon jälkiruokia, koska ruokailimme paljon ulkona. Ravintoloissa tulee helposti tilattua jälkkäri. Täytyy sanoa, että sekä hodari että hampurilainen olivat pettymyksiä, vaikka söin molemmat paikoissa, joissa ne kyllä osataan tehdä todella laadukkaasti. Ei vaan nappaa… Ranskalaisia ängetään kaikkialle ja niitä tuli maisteltua etenkin skidin lautaselta moneen kertaan. Lasten annokset jenkeissä ovat kyllä… Noh, aika kamala on valikoima. Aikuisten annokset taas ovat aina vähintään puolet liian isoja. Liikaa tulee syötyä helposti.

Vaikka kaipaankin Suomeen Whole Foodsin valikoimaa, haluan pysyä kaukana amerikkalaisesta suuruudenhulluudesta. Ehkä sitten kuitenkin mielummin pienempi ekokauppa, kuin massiivinen “eko”tavaratalo.


Sinne ja takaisin: Kalifornia

Olen elossa! Olo on tosin aika heikko, koska aikaero rasittaa melkoisesti, mutta kai tästä parissa päivässä tokenen. Blogin FB-ryhmää ja Instagram-tiliäni seuranneet tietävät meikän olleen Kaliforniassa, pääni ja päivärytmini taitaa olla siellä vieläkin.

kc-venice1

kc-venice3

Loma suuntautui juuri Kaliforniaan, koska Sam oli kaupungissa duunikeikalla. Lensimme skidin kanssa perästä ja lomailimme pari viikkoa sekä Los Angelesissa, että San Franciscossa. Jakaudun loppukesästä ja tiedän, että tuskin neljän hengen voimin lähdemme ihan helposti kaukomatkalle, joten sauma mm. Pacific Highwayn tsekkaamiseen oli hyvä toteuttaa juuri nyt. (Varsinkin kun siippa oli mestoilla jokatapauksessa.)

Postaan reissuun liittyen varmaan useampia kertoja, niin paljon blogiin liittyvää asiaa jäi plakkariin.

kc-santamonica

kc-kookosvesi

Losissa ja Friscossa tein tietysti tutkimusmatkoja Whole Foodsiin ja tutustuin moniin kiinnostaviin elintarvikkeisiin (kookos, lehtikaali ja chia ovat muuten ISO juttu rapakon toisella puolella). Hamstrasin pari kiloa lähdekirjallisuutta tekeillä olevaa kirjaani varten ja shoppailin Venicen Abbot Kinneyllä (kiitos Kirsikka vinkeistä). Friscossa kolusin kirppareita ja törmäsin Liisa Jokiseen! Tutustuin nerokkaaseen parklet-konseptiin (tästä lisää myöhemmin) ja söin ekaa kertaa burmalaista ruokaa. Ja varsin upeaa meksikolaista. Huh, mitä makuja… Esimerkiksi avokadot eivät ole koskaan maistuneet yhtä hyvältä kuin Kaliforniassa.

Luonnonkosmetiikkarintamalla oli vähän hiljaista, mutta löysin sentään paikallisen saippuatehtaan ja pari kiinnostavaa kosmetiikkabrändiä (mm. Etta and Billie, kuvassa). Näistä lisää myöhemmin.

kc-ettabillie

Ihailin reissussa lakkaamatta suloisia taloja ja pihoja ja sitä, miten ihmiset ovat niin iloisia ja rentoja — ja avoimia. “Nice shoes” saattoi ohikulkija tokaista kadulla. “You´re the cutest pregnant person ever” huudahti toinen. Kun aurinko paistaa joka päivä ja hedelmät (sekä bagelit) maistuvat siltä kuin olisi paratiisissa, vieressä on silmänkantamattomiin hiekkarantaa ja korkeita palmuja, ei kai naamalla voi kuin olla tällainen virne.

kc-hat

kc-frisco

kc-venice2

Lukuisten rantojen lisäksi hengailimme monissa leikkipuistoissa. Ja treenasimme Islan kanssa autossa ta-vut-ta-mis-ta. Ihailimme Pacific Highwayn aivan älyttömiä maisemia (bloggaan tästä erikseen) ja näinmme valaan! Ja hylkeitä! Ja saukkoja! Ja Anthony Kiediksen! Ja lukemattomia viiniviljelmiä.

Näin myös, että mansikkapelloilla työskennellään niin voimakkaiden kemikaalien kanssa, että työntekijöillä on suojapuvut ja hengityssuojaimet. “Local” ei todellakaan ole sama kuin luomu… Ihmettelin, miksi kahviloissa saa aina kertisastiat, vaikka ei ottaisi annostaan mukaan. Roskaa syntyi useissa tilanteissa tahtomattani ihan kauheasti. Ruoka-annokset olivat lähes poikkeuksetta niin isoja, että yhdestä annoksesta riitti aina kahdelle — tai jopa kolmelle. Amerikassa kaikki on isoa, siltä tuntui. Etenkin Friscossa silmiin pisti kodittomien määrä: samalla kun hipsterit heittävät ruoastaan puolet pois, kaivavat toiset jämiä roskiksesta.

Matka oli upea kokemus, joka sai kuitenkin arvostamaan monia asioita, joita meillä täällä on. Palaan näihin, kun jetlag helpottaa.

HUOM: Kempparin toinen uutiskirje lähtee tilaajilleen nyt torstaina. Jos et vielä ole tilaaja, voit tilata uutiskirjeen tästä.


Kotimaista ja kuohuvaa (ja holitonta)

Olen lähdössä sunnuntaina reissuun, parin viikon lomalle.  Tajusin, että palatessamme huhtikuun lopulla, on vain viikko vappuun. Sehän tarkoittaa, että  kesä on nurkan takana! Ja kun kesä on nurkan takana, tarkoittaa se, että kesän loppu on nurkan takana, joka taas tarkoittaa, että laskettu aikani on ihan just. Raskaus on elämän suurin ihme ja jännää puuhaa, mutta kyllä voisin hyvin ulkoistaa tämän jollekin. En maindaisi. Sori vaan kaikki äitiysfiilistelijät.

Johtunee siis raskaudestani, mutta huomaan koko ajan kaikkialla juhlan aiheita, jotka varten olisi kauhean ihanaa juoda lasi kuohuvaa. Useampi lasi skumppaa. Ei haittaisi ollenkaan.

Olen minä tässä paksuuntuessani nauttinut punaviiniä muutaman siemauksen silloin tällöin, mutta fiksuinta on tietty nauttia raskaana ollessa alkoholittomia tuotteita. Olen testannut alkoholittomia viinejä, optimistisena, mutta turhaan. Suurin osa maistuu vaan pahalta. Juon mielummin vettä ruoan kanssa. Tosin: ravintola Palacessa sain viime viikon blogi-iltamissamme jotakin ihan kohtuullisen makuista. Pahus kun en muista mitä lasiini kaatoivat… Noin muuten alkoholittomat viinit ovat mielestäni huijausta: mehua vähän fiinimmässä pullossa, ei toimi kyllä meikäläiselle. Siispä olen jättänyt alkoholittomat viinit omaan arvoonsa. Juon mielummin vettä — tai hienostellessani Lehtikuohua! Se meinaan on alkoholittoman juhlijan pelastus.

alkoholiton_lehtikuohuKuva: Uusi Musta

Helmikuisilla synttäreilläni teimme porukalle drinkkejä Lehtikuohusta*, jota itse nautin sellaisenaan. Olen aikaisemmin käyttänyt Kuusenkerkkää tilanteissa, joissa joku tarvitsee alkoholittoman vaihtoehdon. Nyt halusin testata verrokkia ja sain juhlia varten muutaman pullon Lehtikuohua testiin. Muistatte ehkä Uuden Mustan jutun, jossa arvioimme erilaiset alkoholittomat kuohuvat? Silloin Lehtikuohu arvioitiin näin:

  • Toimituksen kommentit:
  • Väri lasissa lähellä olutta, mahtava kuohu ja kuplat
  • Herukkainen, nostalginen tuoksu. Kesä!
  • Perinteinen kuohuviinipullo, etiketti ei kovin selkeä.
  • Maku miellyttävän hapan, ei ylimakea. Sopii skoolaukseen, mutta ruokajuomaksi saattaa olla liian herukkainen.
  • Positiivista se, että juoma on raaka-aineiltaan 100% suomalainen.
  • Sijoitus: jaettu 1. sija

Lähde: Uusi Musta

kc-bileet

kc-bileet2

kc-bileet4

kc-ida

Päätimme käyttää Lehtikuohua juhlissa sekä alkoholilla että ilman. Itse join monta lasillista ihan vaan sellaisenaan ja meinasin pissata housuun kun eräs vieras luuli, että juon lasitolkulla alkoholia. Häneltä oli kuulemma “putoamassa pohja pois koko blogilta” kun luuli, että kemikaali-Noora kännää vatsa pystyssä, tsihi.

Valtaosa vieraista sai lasiinsa kuitenkin Lehtikuohua alkoholin kera. Kuohu sopii nimittäin erinomaisesti drinkin pohjaksi. Testasimme ennen bileitä eri vaihtoehtoja ja Jack Daniel´s toimi kuohun kanssa mainiosti! Sekoitussuhdetta en tiedä, koska siippani toimi baarimikkona, mutta muuta drinkeissä ei ollut kuin Lehtikuohua, Jack Daniel´sia ja jääpaloja. Maistoin vähän ja oli kyllä herkkua. Helppo ja maukas drinkki. Tämä sopisi hyvin vaikka vappuun, jos kaipaat vaihtelua skumpan rinnalle.

kc-bileet3

kc-huohut

Meikä saa himmailla alkoholin kanssa vielä pitkään, joten lasistani taitaa löytyä työväen juhlanpäivän aikaan juurikin Lehtikuohua. Sitä ennen kuitenkin juon aika monet tuoreet kasvismehut, olen nimittäin matkaamassa sunnuntaina wellness-trendin mekkaan. Sinne, missä kaikki ovat kauniita ja rohkeita — ja elävät viherpirtelöillä. Joko arvaat minne?

Psst… Koitan olla bloggaamatta lomalta, mutta Instagram-tilillä ja blogin FB-ryhmässä on luvassa minipostauksia reissusta.

*Lehtikuohut saatu sponssina blogin kautta


Ruokapyramidihuijaus

Tänään julkaistiin kotimainen teos nimeltä Ruokapyramidihuijaus. Atena-kustannuksen kustantaman kirjan taustalla on Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan saman niminen blogi (he ovat myös kirjoittaneet kirjan).

pakettiKuva: ruokapyramidihuijaus.blogspot.fi

Kirjailijat vierailivat aamulla Aamu tv:ssä ja Kovanen oli vastikään Kalle Haatasen vieraana radiossa.

En ole seurannut ko blogia säännöllisesti, mutta törmännyt siihen lisääntyvissä määrin viime aikoina. Odotan kirjan saamista käsiini, bloggaan sitten pidemmin aiheesta.

Radio- ja tv-haastattelun perusteella moni kirjan teemoista on itselle vanhastaan tuttuja: mikä määrittelee ruoan hinnan, kuinka isot ketjut jyräävät pientuottajat, mitä luomu tarkoittaa, miten nykyaikainen leipä ja maito eroavat entisajan vastaavista, “aidoista” tuotteista, miten ruoka on enemmän kuin osiensa summa, onko suomalainen ruoka puhdasta, geenimuuntelu jne. Kirja käsittelee myös kalori- ja energiankulutusteemaa, johon en sen sijaan ole juurikaan ottanut kantaa tai opiskellut. Tätä infoa odotan innolla.

Joko olette saaneet kirjan käsiinne? Miltä vaikuttaa?

 


Maiharit, made in Tampere

Tein viime viikolla kengät. No okei: leikkasin pohjat ja tein reijät kengännauhoille ja kiinnitin sirkat (ne koukut, jollaisia on myös luistimissa nauhoja varten) ja vähän ohensin nahkapaloja reunoista — mutta noin muuten kengät kyllä valmistettiin osaavemmissa käsissä.

kc-pihka1

Tamperelainen kenkäpaja Pihka haluaa luoda jalkineita, jotka kestävät käytössä kauan. Veera Markkasen ja Maisa Salosen firma on ollut olemassa vasta vuoden, joten case-esimerkkejä kenkiensä kestävyydestä ei ole, mutta pitkäikäisiksi kenkänsä luvataan. He myös haluavat tietää, mistä materiaalit tulevat ja kuka ne ontuottanut ja miten. Oppia naiset ovat hakeneet Englantia myöden, yhteinen sävel löytyi Suomessa, naisten opiskellessa Tampereen amk:ssa (nyk. Tredu) jalkineenvalmistajasuutareiksi.

kc-pihka10

Mimmit kutsuivat minut tekemään itselleni kengät ja minähän menin. Pihka järkkää kursseja muillekin, en siis saanut mitään erityisvapautta mennä osallistumaan omien kenkien tekoon, sinäkin voit. Tai ystäväsi: minusta tällainen kurssi kenkineen olisi esimerkiksi ihan loistava lahjaidea.

Sain toki vähän erityisvapauksia, nimittäin kengät maksutta. Sain valita mallistostaan yhdet popt ja ne duunattiin.Valitsin Kauka-maiharit, koska minulla on aina ollut ongelmana löytää sopivia maihinnousukenkiä: jalkani ovat kokoa 38 ja 39 ja koska on aina pakko ottaa kengät isomman jalan mukaan, on etenkin maihareissa aina vasen kenkä aivan liian iso.

Omistan yhdet maiharit, kumiset Dr Martensit, jotka hankin vastikään alesta. Ne ovat mun city-kumisaappaat ja siinä roolissaan oikein ok, mutta ei niitä voi pitää kuin paikasta A paikkaan B siirtyessä, niin hiostavat ne tietenkin ovat. Omistin Martensit myös joskus 19-vuotiaana, mutta jouduin myymään ne juuri erikokoisten jalkojeni takia, ne vain eivät toimineet ollenkaan. Olen kokeillut vuosien varrela lukemattomia maihareita, mutta aina niissä on tökkinyt koko. Oikean ollessa sopiva, on vasen ihan liian iso ja kenkäpari näyttää jaloissani kaiken kaikkiaan liian kömpelöltä.

Olin siis varovaisen innoissani ajatuksesta, että saisin mittojeni mukaan valmistetut maiharit.  Josko vihdoinkin mulla olisi ne kukkamekon — ja noh, minkä tahansa — kanssa yhteensopivat jalkineet?

Aluksi testasin eri kenkämalleja ja -kokoja ja myös jalkojen koko ja linkan paksuus mitattiin. Päädyimme tekemään 38-kokoiset kengät, joista oikeaa jalkinetta pidennettiin varpaista ihan aavistuksen verran. Molempien kenkien kärkeä myös korotettiin hiukan, koska mulla on tosi korkeat varpaat (tai siis kynnet kaartuu tosi korkealle). Mm. nämä ovat olleet ne ongelmana monissa kaupan kangissä: liian matalat kärjet.

kc-pihka3

Valitsin kenkiin käytettävän nahan ja nahan värin, sekä vuorikankaan. Halusin mustat, simppelit maiharit, ilman sen kummempia kikkailuja. Vuoreksi valitsin maastonvihreän, pehmeän nahan. Vuorikangas tosin ei valmiissa lopputuloksessa näy, sitä tuli vain kengän kärkeen sisäpuolelle.

Osa Pihkan käyttämästä nahasta on kierrätettyä, osa on hankittu vanhoista kenkätehtaista ylijäämänä. Suomessa on viime vuosina lopettanut monta tehdasta, joiden jämät ovat Veeralla ja Maisalla käytössä.  Uudet nahat tulevat osittain Suomesta ja osittain muualta, esimerkiki minun valitsemani nahka on peräisin Tanskasta. Nahka syntyy yleensä lihateollisuuden sivutuotteena. Siannahkaa Pihkassa ei käytetä, koska sitä ei eurooppalaisena saa, eikä eettisyydestä voi siis olla varma. Mimmit haluavat käyttää vain eurooppalaisia materiaaleja.

kc-pihka6

kc-pihka2

Sisäpohjat, ihan ite leikkasin

Aluksi kengän osat piirrettiin nahkaan, ihan kuin minkä tahansa vaatteen kaavat. Tämän jälkeen osat leikattiin ja aloitettiin ompelu. Oli liimaamista, rei´ittämistä ja yllättävn isojenkin työvälineiden (mun pään kokoisen lekan) käyttöä, mutta käsityötä kaikki alusta loppuun. Olin yllättynyt siitä, kuinka kustomoitua kaikki on! Ja homma oli myös osittain todella fyysistä: vaiheessa, jossa lesti piti saada kengän sisään, käytettiin voimaa isosti.

kc-pihka8

kc-pihka7

kc-pihka5

kc-pihka9

Saimme kengät lähes valmiiksi perjantaisen visiittini aikana. Vain pohjan ylijäämäreunojen leikkaus jäi tekemättä ja kengän muotoilu, sitä ei ihan hetkessä voikaan tehdä. Kenkiin ängetään (ja tungetaan ja moukaroidaan) lestit paikoilleen ja popot jätetään muotoutumaan lestien ympärille.

Hain kengät eilen postista ja jännitin ihan hulluna, että ovatko ne sopivat? Ja onko pohja ok, omaan makuuni kun pohja olisi saanut olla paksumpi ja massiivisempi, mutta sellaista vaihtoehtoa ei pajalla ollut.

kc-pihka11

Mutta hitto että kengät ovat täydelliset! Ne tuntuvat jalkaan tehdyiltä — sitähän ne ovat. Pehmeät, kevyet, sirot ja ronskit samalla. Olen varma, että ne pehmenevät käytössä entisestään, mutta että on olemassa maiharit, jotka eivät edes aluksi hankaa ollenkaan? Ihmeellistä. Olen käyttänyt näitä nyt kaksi päivää ja tykkään niistä ihan lapsellisen paljon. Mun ekat nahkamaiharit kymmeneen vuoteen!

kc-pihka

Taidanpas laittaa jalkaani nämä, kun lähden sunnuntaina kahden viikon lomalle. Sen kukkamekon kaveriksi. Ja minne reissaan? Siitä lisää joko juuri ennen tai heti jälkeen matkan…

Ja tosiaan: sain kengät ilmaiseksi, mutta maksoin junalipun, joten noin satasen nämä minulle kustansivat. Tavalliselle kuluttajalle näiden Kauka-maihareiden hinta on 335 euroa ja jos teet jalkineet työpajan yhteydessä, on hinta 279 euroa. Ei todellakaan paha hinta kustomoiduista jalkineista!

Pihka järkkää myös laukuntekokursseja ja bongasinkin pajalta muutaman ihanan veskan.

kc-pihka.kengat3

kc-pihka.laukku

kc-pihka.laukut

kc-pihka.laukku2

Vaikka olenkin ehkä aika tiedostava kuluttaja, avaa tällainen käsityöläisyyteen tutustuminen omia silmiä silti entisestään. Nahkakenkien ei kuulu maksaa muutamaa kymppiä, sillä hinnalla niiden tekijälle ei yksinkertaisesti jää ansaitsemaansa palkkaa. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun ostaa nahkakengät — ja muotia ylipäänsä.

Go Pihka!


Copyright 2011 Kemikaalicocktail · Lataa RSS