Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Allekirjoitathan

Hoi te 35 000 ihmistä siellä. Olisipa hienoa nähdä teistä jokaisen nimi tämän adressin yhteydessä. Ydinvoimassa ei ole järkeä. Uusiutuvissa energiamuodoissa on! Järkeä ei ole myöskään siinä, että luomme riippuvuussuhteen seuraavaksi 70 vuodeksi venäläiseen ydinvoimaan sen sijaan, että panostaisimme energiantuotannon omavaraisuuteen.

Postaukseni on lyhyt, koska allekirjoitusaikaa on enää 14 minuuttia. Reagoithan? Kyse on isosta asiasta ja meidän jokaisen velvollisuus on tuoda oma äänemme kuuluviin, kun se on mahdollista. Löydät paljon lisää tietoa aiheesta osoitteesta puhutaanydinvoimasta.fi.

kc-vetoomus

ALLEKIRJOITA TÄÄLLÄ.

Allekirjoittamiseen tarvitaan vain nimi ja sähköpostiosoite.


Heraa hiuksiin

Shampoo oli ensimmäisiä tuotteita, jotka vaihdoin tavanomaisesta luonnonkosmetiikkaan. Tämä tapahtui vuoden 2007-2008 tienoilla enkä enää edes muista, mitä shampoota käytin, ennen kuin aloin ostaa tuotteet ekokaupoista. On oikeastaan ihan outo ajatus, että olen joskus käyttänyt tavallista shampoota ylipäänsä.

Viimeiset 18 vuotta hiukseni ovat olleet lyhyeksi leikatut. En jaksa nähdä vaivaa hiusten laittamiseen, eikä nykyään olisi aikaakaan, joten lyhyt malli on hyvä valinta, helppo ja nopea laittaa.

kc-hiukset.jouppi

Kuva: Kaisu Juoppi / IMAGE

Kokemukseni mukaan, lyhyeen, ohueen tukkaan lähes kaikki ekoshampoot ovat aika okei, eikä minnulla siksi ole ollut selkeitä shampoosuosikkejakaan. Hoitoaineita en ole juuri käyttänyt, eikä tukkalaite ole kaivannut muotoilutuotteita, joten hiushommista ei blogissa ole juuri puhuttu (hiusten värjäämisestä tosin paljonkin).

Ennen kuin taas hiljattain leikkasin hiukseni lyhyeksi, ehdin kasvatella niitä poikkeuksellisesti vuoden verran. Ajattelin, että kun nyt maha kasvaa, niin kasvakoot hiuksetkin. Keväällä hiukseni olivat ponnarimittaiset ja silloin huomasin, että eroja ekoshampoiden välillä on enemmän kuin olin ajatellut.

kc-latvat2Tammikuussa postasin mainiosta, tuuheuttavasta Schoenenberger-merkkisestä rosmariinishampoosta, johon tykästyin niin paljon, että tilasin ekaa kertaa ikinä luonnonkosmetiikkaa verkkokaupasta (en edes muista, mistä nettikaupasta tilauksen tein). Tilasin kerralla neljä pullollista ja mietin, että pitääkö vastaisuudessa tosiaan tilata shampoo aina muualta, että eikö nyt ihan kaupasta löytyisi joku yhtä hyvä verrokki?

Hyvä verrokki tipahti yllättäen samoihin aikoihin postiluukusta, kun sain testiin tanskalaiset Unique-hiustuotteet. Ne eivät löydy vielä ekokaupoista, mutta loppuvuodesta tätäkin sarjaa tulee saamaan Suomen markkinoilta, joten meitsin ei tarvitse tilata sitä toista verkosta, voin ostaa tätä samalla kun hoidan vaikkapa Ruohonjuuressa muita ostoksia. Onneksi, sarja nimittäin on hyvä!

Keväällä hiukseni olivat omalla mittapuullani pitkät

 

Uniquen tuotteet valmistetaan tuulivoimasta saadulla energialla ja sarjalla on Ecocert-sertifikaatti. Mikä tekee Uniquesta — nimensä mukaisesti — uniikin, on juustoteollisuuden ylijäämähera, joka on sarjan tuotteiden pääraaka-aine.

Organic whey contains a rich source of proteins, vitamins, minerals and lipids, that all have a fantastic effect on skin and hair. Denmark produces a huge amount of organic cheese, and for every kilo of cheese produced you are left with 9 kilo of whey. We developed an enviromentally friendly method where a large amount of water normally used in cosmetic products, are replaced with organic whey. The result is a higher degree of ecology and much more effective and advantageous products than you will normally find on the market.

Lähde: uniqueproducts.dk

Hienoa, että ylijäämäheralle on keksitty näin hyvä käyttötarkoitus ja että sillä vieläpä korvataan vesi!

kc-unique

Olen käyttänyt nyt muutaman kuukauden ajan Unique-sarjan piparmintun tuoksuista volume-shampoota, joka on mielestäni ihan yhtä pätevä kuin mainittu, nettikaupasta hamstraamani Schoenenberger-shampookin.  Uusi heratuttavuus antaa oikeasti tuuheutta ja kaivattua karheutta/tekstuuria ohuisiin hiuksiini, jotka varmaan ovat aika tyypilliset Suomi-hiukset (värini vaan on aika paljon tummempi kuin suomalaisilla yleensä).

kc-hiukset2Olen tykästynyt myös sarjan Sea Salt Spray -suihkeeseen, jota käytän hiusten muotoilemiseen. Tätä hiukan kutreihin, pari kevyttä painallusta ja lopputulos on sopivasti after beach. Sarjan hiuksiin jätettävä hoitoaine tekee hiuksista tosi sileät, mutta koska haluan tukkalaitteeseeni tekstuuria, enkä sileyttä, olen nyt ollut käyttämättä hoitoainetta. Keväällä, kun hiukset olivat pidemmät, käytin hoitoainetta toisinaan, ja tuossa yläpuolen kuvassakin sitä muistaakseni on käytetty. Hiuksista tulee sileät ja kiiltävät.

Käytössämme on myös saman sarjan lastenshampoo, josta skidi tykkää. Ei kuulemma kirvele silmissä. Tähän tosin todettava, että ehkä Isla on vaan vihdoinkin oppinut pitämään silmiä kiinni, kyse ei ehkä ole niinkään shampoosta, mene ja tiedä…

Mutta hyvä sarja siis, peukutan! Kuvassa hiukseni nykytilassa: vain shampoo ja suolasuihke käytössä.

Uniquen tuotteet löytyvät marraskuun tienoilla ekokaupoista ja voisin kuvitella, että tyyliin Sokos olisi myös kiinnostunut näistä. Jos olet menossa ensi kuussa I love me -messuille, saa tuotteita kuulemma myös sieltä.

Bisnesidea: eikö Suomessakin joku voisi alkaa käyttää maitoteollisuuden sivutuotteita ja kehittää uutta luonnonkosmetiikkaa? Annan kyllä projektille mainostilaa, jos on tarvis. Pulju pystyyn vaan! Ei niiden parhaiden idisten aina tarvitsisi tulla ulkomailta…

Psst… Omat ekoshampoosuosikit saa toki luetella blogauksen perään! Kerro minkälainen hiuslaatusi on ja mitä tuotetta/tuotteita käytät. Itsekin otan mieluusti vinkkejä vastaan!


Kivikauden ruokaa modernilla otteella

Jos olet seurannut blogiani alusta asti, muistat ehkä minun maininneen kirjan Kivikautta kiloille? Tämä Heljä Suuronen-Geibin teos puhuijo yli 10 vuotta takaperin nyt niin trendikkäästä paleoruoasta, kirja teki minuun ison vaikutuksen ja käynnisti ruokavalioremonttini. Tajusin tuolloin ekaa kertaa, että viljat ja maitotuotteet eivät ehkä olekaan ruokavalion osana niin tarpeellisia kuin olin kuvitellut.

Kutsuin blogini alkuaikoina ruokavaliomuutostani fiksuiluksi, kun en oikein tiennyt, miten määrittelen maidottoman, lähes viljattoman, sokerittoman ja hiivattoman dieettini, jolle lääkärini minut laittoi. Enkä oikein osaa nimetä dieettiäni vieläkään. Se kun ei ole gluteeniton, täysin maidoton tai viljaton, vegaaninen jne. Sittemmin olen oppinut termin fleksari, se kuvannee ruokavaliotani parhaiten.

Kivikauden ruokavalion puolesta puhuu moni asia ja paleoruoka ajatuksena kiehtoo minua kovasti. Perimämme on muuttunut viimeisen 40 000 vuoden aikanaalle prosentin verran. Ruoansulatuselimistömme on kuin kivikauden ihmisen, vaikka ruokavaliomme on kaukana siitä. Minusta on aivan järkeenkäypää, että elintasosairaudet yleistyvät ja ihmiset ovat alituiseen sairaita ja jo lapset kärsivät liikalihavuudesta — moni meistä syö väärin tai painottaa ruokavaliossaan vääriä pääraaka-aineita. Surullista on erityisesti se, että lapset kärsivät aikuisten tietämättömyydestä/laiskuudesta. En mene paleoruokavalioon tässä sen syvemmin, mutta lukaise juttuni, jonka kirjoitin Helsingin Sanomiin kesällä 2012, siitä selviävät paleon perusteet.

Itse syön kala-kasvispainotteisesti. Viime vuonna, treenatessani viisi kertaa viikossa, kasvatin lihan määrää ruokavaliossani. Nyt olen takaisin itselleni luonnollisemmassa rytmissä: syön lihaa ehkä kerran, kaksi viikossa. Voisin syödä harvemminkin. Kalaa syön useammin. Maitotuotteita en käytä Ehrmannin maitorahkaa lukuunottamatta (en saa siitä vatsanväänteitä) ja leipänä nautin vain 100% ruisleipää, kerran, pari viikossa. Hiivasta ja vehnästä pidättäydyn lähes kokonaan, satunnaisia herkutteluhetkiä lukuunottamatta. Itselleni paleoruokavalio ei siis tuottaisi ongelmaa, olen oikeastaan syönyt lähes paleosti monta vuotta, minulle kun eivät soijatuotteetkaan oikein uppoa (niitä ei paleoruokavaliossa käytetä).

b4cd44f19e7e1604dd5e2a8f50eecff7Kivikauden ruokavaliossa suurin haaste monelle saattaa olla se, että viljat ja etenkin leipä on pannassa. Leivästä luopuminen kuitenkin tekisi monelle hyvää, sillä silloin tulee lähes automaattisesti lisättyä kasvisten syömistä — ellei sitten ala mättää tilalle  jotain jogurttijuomia ja vastaavia. Nekin ovat tosin paleovaliossa pannassa — tai siis sokeri on, joten kaikelle sokerilla makeutetulle saa sanoa luolamiesruokavaliossa heipat.

Maitokaan ei kuulu paleovalioon, mutta tanskalainen menestyskirjailija ja -kokki Thomas Rode Andersen on toista mieltä ja ehkä juuri siksi hänen kirjansa Paleokeittokirja on myynyt Tanskassa yli 80 000 kappaletta. Andersenin malli kivikauden ruokavaliosta on moderni, koska rasvaiset ja mahdollisimman vähän käsitellyt maitotuotteet ovat ruokavaliossaan sallittujen listalla.

Luin kirjan läpi vastikään ja pakko sanoa, että Andersenin kirjan alkusanat tekivät vaikutuksen. Taas kerran kirja on omakohtaisen elämänmuutoksen myötä syntynyt teos, jonka viestissä juuri siksi on tehoa: komea mies on itse todiste siitä, että lösähtänyt nelikymppinen voi saada itselleen miesmallin kropan ja uutta puhtia elämään muuttamalla ruokavaliotaan ja aloittamalla liikunnan harrastamisen (mies on hurahtanut myös CrossFitiin).

kc-pahkinaleipa

Kirjassa on ihanan helppoja reseptejä! Resepteissä on perusraaka-aineita ja itse bongasin heti muutamia kiinnostavia makupareja. Monissa resepteissä on lihaa, mutta jokaisen lihareseptin kyljessä on aina kasvislisukkeenkin resepti, joten vähintään puolet kirjasta on mainion kuuloisia kasvisruokia. Ja kirjan jauhottoman pähkinäleivän — sitä valmistan heti kun uunimme on korjattu…

Pyysin Atenalta yhden kirjan arvontaan, haluan pitkästä aikaa lahjoa yhtä teistä. Voit siis saada tämän kiinnostavan opuksen itsellesi, jos keittiösi kaipaa uusia ideoita. Osallistua voit erittäin helposti, huudat vaan kommenttiosiossa HEP 17.9. mennessä. :D


Nukkuuko lapsesi muovissa vai villassa?

Siihen nähden, että nukumme melkein kolmanneksen elämästämme, tietää aika harva meistä, missä nukkuu. Sängyssä, joo, mutta minkä materiaalien päällä ja alla? Sängyn ja tyynyn toki halutaan olevan ergonomisia, mutta mistä ne on valmistettu? Tiedätkö, mitä tyynysi sisältä löytyy? Tai mistä patjasi on tehty?

Aloin itse miettiä näitä juttuja kun Isla syntyi neljä vuotta sitten. Törmäsin asiaan hankkiessamme lastenvaunuja. Minulle valkeni että kemikaaleja, joita ei hyväksytä edes leluissa, voi löytyä lastenvaunuista; vaunumateriaaleissa on jopa ftalaatteja. Laittaisinko ihmisenalun nukkumaan kesäkuumalla koppaan, jonka materiaaleissa on mahdollisesti hedelmällisyyttä heikentäviä ja hormonitasapainoa häiritseviä aineita? No en varmasti.

Aloin selvittää, mitkä vaunut olisivat parhaat ja törmäsin ikävään faktaan: saksalaisen kuluttajatesti Stiftung Warentestin mukaan kaikissa testaamissaan, 14 eri vaunumerkissä, oli haitallisia kemikaaleja. Kaikissa! Briot, Tautoniat, Bugaboot, Emmaljungat, Gessleinit… Hämmentävää. Löysin kuitenkin yhden vaunumerkin, jonka tuotteet on valmistettu täysin luonnolliista materiaaleista; itävaltalaiset Naturkindit, jotka laitoimme oitis tilaukseen. Naturkindit ovat merkkinä yhä markkinoiden ainoat lastenvaunut, joiden materiaalit ovat täysin luonnollisia, kemikaalittomia, myrkyttömiä ja jopa luomulaatuisia. Kelatkaa. Miten tämä voi olla mahdollista? Yksi ainoa brändi.

kc-nk1Esikoisen Naturkindit palvelevat nyt uutta tulokasta

Vaunuista se siis alkoi. Lapsi nukkuu yönsä kuitenkin sängyssään, joten aloin funtsia sängyssä olevia materiaaleja. Vauvalla oli tuolloin käytössään patja ja peitto. Vaahtomuovipatja, lakanat, toisinaan kosteussuoja ja peitto.

Aloin syynätä materiaaleja: vaahtomuovipatja, sehän on muovia. En ollut miettinyt, että lapseni todella nukkuu muovin päällä. Peitto oli ontelokuitua, joka tarkoittaa polyesteria, joka on tekokuitu (valmistettu öljystä). Lakanat sentään olivat puuvillaa, mutta noin muuten lapseni nukkui muovissa, vaikka olin vauhkonnut lastenvaunujen materiaalien suhteen. Melko absurdia! Ja hyvä esimerkki nykyihmisen tietämättömyydestä.

Oli siis aika laittaa patjahommat uusiksi, mutta arvatkaa kauanko siinä meni? Neljä vuotta… Vasta nyt, toisen tulokkaan kohdalla päätin vaihtaa Islallekin patjan ja petarin  fiksumpaan.

Katja pohti blogissaan näitä samoja aiheita viime huhtikuussa ja moni alkoi kysellä kommenttiboksissa jatkokysymyksiä. Päätimme Katjan kanssa ryhtyä “sotaan” muovissa nukkumista vastaan, kun löytyi kotimainen ja fiksu vaihtoehtokin: Porin Villa ja Peite*! Tämä postaus on toinen kahdesta sisältöyhteistyöpostauksesta, jonka teen Porin Villa ja Peite -kamppikseen. Halusin ehdottomasti tuoda esille tämän firman, joka tyypilliseen suomalaiseen tapaan tekee mainioita tuotteita, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Tähän kaivattaisiin nyt vähän ikeamaista maailmanvalloitusmeininkiä!

kv-vp.tyynyUuden tyynyni täyte: 100% lampaan villaa

Porin Villa ja Peite  on kotimainen toimija tekee patjoja, petareita, peittoja ja tyynyjä luonnollisista materiaaleista Suomessa. Esimerkiksi futoninsa sisältä löytyy villaa, puuvillaa, kookosta ja hevosen jouhia. Ei muovia, ei turhia kemikaaleja, ei hormonihäiritsijöitä.

Olen ollut aika pihalla petivaate- ja patjamateriaaleista siihen nähden, että kuitenkin syynään vastaavia aiheita ruoka-, kosmetiikka- ja lelupuolella. Mutta kun kaikkeen ei riitä aika ja kapasiteetti! Nolottaa siis myöntää, että kurkkasin tyynyni sisälle varmaan ekaa kertaa koskaan nyt kesäkuussa, kun kiinnostuin siitä, mitä sieltä löytyy. Ylemmässä kuvassa on uusi tyynyni, jonka sisus on 100% lampaan villaa. Vanhan tyynyni sisältä sen sijaan löytyi vain muhjua, josta ei ole hajuakaan mitä se on ollut, mutta sen tiedän, että ei todellakaan ole kyse luonnonmateriaaleista. Olisi pitänyt valokuvata se ennen kuin heivasin tyynyn roskikseen… Oli korkea aika laittaa tyyny uusiksi.

kc-petari

Porin Villa ja Peite -yhteistyön myötä uusiksi meni myös Islan tyyny, peitto ja petari. Kaikki ovat Eco Wool -sarjan tuotteita, joissa päällinen on kemikaalivapaata puuvillaa ja täyte on 100% lampaan villaa. Arvatkaa miksi olen tästä erityisen iloinen? Koska tieto, jonka mukaan lapsen kannattaa altistua varhaislapsuudestaan lähtien eläimen karvalle, sai alkuviikosta lisävahvistusta. Münchenin kansainvälisessa hengityselinsairauksia käsittelevässä konferenssissa julkaistiin maanantaina tutkimus, jonka mukaan lapsen astmariski pienenee jopa 41%, jos hän altistuu eläimen turkille varhaislapsuudessa. Keritty villa ja turkis ovat toki eri asioita, mutta loogiselta tuntuisi ajatus, että myös eläimen karva edesauttaisi samaa asiaa kuin taljakin. Tässä ote Uusi Suomen uutisoimasta tutkimuksesta:

Müncheniläisen tutkimuslaitoksen tutkija Christina Tischer käytti aineistonaan 3 000 saksalaislapsesta koostuvaa ryhmää. Lasten terveystietoja on seurattu vuosia.

Tischer erotteli joukosta kaupungeissa asuvat lapset, joiden vanhemmat olivat käyttäneet eläinten turkkia peittona tai makuualustana aikana, jolloin lapsi oli alle kolme kuukautta vanha.

Tutkimuksen nyt julkisessa selosteessa ei kerrota, minkä eläimen turkki tai talja oli ollut käytössä. Tieto selvinnee, kun tutkimus julkaistaan virallisesti.

Jo aiemmin on tiedetty, että altistuminen monipuoliselle bakteeri- ja mikrobikannalle voi vähentää allergioita ja astmaa. Tätä pidetään selityksenä sille, miksi maalla varttuneilla lapsilla havaitaan harvemmin yliherkkyyksiä kuin kaupunkilaislapsilla.

Nyt tehty tutkimus luo lisää valoa tämän teorian toiminnalle osoittamalla, että myös kaupunkilaislapset hyötyvät eläimen nahan mikrobikannalle altistumisesta.

Taljaan käärittyjen lasten alttius eri astman riskitekijöille aleni Tischerin tutkimuksessa 79 prosenttia kuuteen ikävuoteen asti. Vielä kymmenvuotiailla taljalasten alttius oli 41 prosenttia alempi kuin vertailuryhmän.

Lähde: uusisuomi.fi / alkuperäinen lähde: erscongress.org

 kc-taljaVauva tykkää kölliä lampaantaljalla

Tässä bakteereja ja likaa kammoavassa maailmassa etenkin kaupunkilaislapset kasvavat helposti ympäristössä, josta puuttuvat vastustuskykyä kehittävät ja pöpöt (lue juttuni Altistu luonnolle, vältä allergia/ 2013). Tämä taljan astmaa ehkäisevä vaikutus tuntuu tosi loogiselta ja tukee ajatustani siitä, että haluan lapseni tyynyn ja patjan sisään mielummin lampaan villaa ja hevosen jouhia, kuin öljystä tuotettua muovia misään muodossa.

Mikäli joku muu on halukas laittamaan lastensa patjoja, tyynyjä tai petareita uusiksi, on Porin Villa ja Peitteellä nyt käynnissä kampanja Kempparin ja Project Maman lukijoille: saat 12.10 asti -20% alennuksen lasten futonsetistä tai Villa vuodevaatesetistä  ja vielä maksuttoman kotiinkuljetuksenkin. Löydät tuotteet ja voit tehdä tilauksen Porin Villa ja Peitteen kampanjasivulla.

Tämä aihe saa jatkoa vielä toisen postauksen verran, lisää asiaa aiheesta siis pian!

Psst… Lue myös Kuningaskuluttajan juttu: Mitä tyynyt sisältävät?

*Sisältöyhteistyökumppani


Keskivartalo kuntoon: belly binding

Olette nähneet Insta- ja FB-feedissä kuvia minusta kietoutuneena korsettiin viimeisten viikkojen aikana. Kyseessä on ikivanha menetelmä synnytyksestä palautumiseen, belly binding, eli suomeksi vatsan sitominen. Olen veivannut tämän 13-metrisen kangaspalan ylleni päivittäin nyt kolmen viikon ajan ja täytyy sanoa, että tulokset vakuuttavat.

uk.bellybinding

Belly Bind ekaa päivää päällä.

Ei sikäli: luonto jeesii synnyttänyttä ja kroppa on suunniteltu palautumaan synnytyksestä itsestäänkin, ja etenkin imetys tekee tehtävänsä — jos siis ajatellaan ihan vaan kilojen karisemista. Vatsan sitominen ei kuitenkaan ole vain estetiikkaa, vaan se auttaa paitsi vatsalihasten palautumista, myös ehkäisee mahdollisia selkävaivoja, jotka voivat alkaa vaivata, jos lihaksisto ei palaudukaan ja äidille jää vatsan keskelle erkauma. Vatsan sitominen myös auttaa sisuskaluja löytämään paikkansa uudelleen ja ehkäisee epämiellyttäviä sisäelinten muljahteluita.

a2079151390ce09361b067_mEn olisi tiennyt mitään korsettihommista, ellei alunperin Hanne olisi kertonut, kuinka aikoo käyttää sellaista synnytyksen jälkeen. Jenkeissä modernit wrapit (kuvassa) ovat ihan yleinen juttu, suorastaan trendi. Hollywoodin julkkismutsit wräppäävät itsensä ja niin tekee myös tavallinen nainen Yhdysvalloissa:

Everybody’s doing it.

Jessica Alba admitted to wearing two corsets day and night to help whittle her waist back to its prepregnancy size.

Gwyneth Paltrow poured herself into two pairs of Spanx to push her post-pregnancy pudge into submission.

***

“I bound my post-pregnancy belly for 40 days and nights and I absolutely believe that wrapping your belly is the best method to get your body back,” Brooke Burke told us in an exclusive interview.

“After four babies, the proof is in the pudding but I didn’t do it without help,” said the Dancing with the Stars co-host, who created her own line of wraps for new moms.

Lähde: nydailynews.com ja modernmom.com (myös kuva)

Kuvan moderni wrap on siitä kätsy, että se menee vaatteiden alle. Mutta voin vain kuvitella, kuinka hiostava se on… Itse testasin vähän erilaista menetelmää, Belly Bindiä. Pitkä kangaspala kiedotaan tiukasti keskivartalon ympärille päivittäin, vähintään kolmen viikon ajaksi. Uudelleenkiedottava bindi on aina oikean kokoinen, eikä jää isoksi vatsan kutistumisen myötä (niin kuin wrapille voi käydä). Lisäksi puuvillakangas on ekologinen valinta ja koko liina tosi simppeli konseptiltaan.

Otin alunperin korsettiasian puheeksi Bebes-liikkeessä, koska ajattelin tämän edistyksellisen äiti-vauvaputiikin olevan Suomessa askeleen edellä muita. Bebesiin saattaakin pian olla tulossa myyntiin wrappeja, mutta vielä niitä ei sieltä saa. (EDIT: Käpylän Hippulasta saa kuulemma wrappejä jo nyt!). Löysin kuitenkin vaihtoehton — tai vaihtoehto löysi minut! Doula nimeltä Tara Lange pyörittää Babyjoy-nimistä yritystä ja otti minuun yhteyttä kertoen, että opettaa äideille Malesiasta lähtöisin olevaa Bengkung Belly Bindingia, tapaa sitoa vatsaa, että pian olisi luentokin aiheesta. Menin tietty ja päätin testata Belly Bindiä synnytyksen jälkeen.

Opin, että Belly Bind:

  • Auttaa kuromaan äidin vatsaa, lantiota ja kylkiluita kapeammaksi
  • Pitää imettäessä ja vauvaa kantaessa ryhdin hyvänä
  • Ehkäisee selkä- ja niskavaivojen syntymistä
  • Nopeuttaa synnytyksen jälkeisen verenvuodon prosessia luonnollisella tavalla
  • Auttaa erkaantuneisiin suoriin vatsalihaksiin vetäen ne lähemmäksi toisiaan

(Lue lisää BB:n hyödyistä täältä.)

Jos naiselle jää synnytyksestä paha erkauma, eikä sitä hoida kuntoon, saattaa se ilmetä esimerkiksi pahoina alaselkäkipuina. Aika harva nainen kuitenkaan ehkä hoksaa, että selkäkipujen takana saattaisi olla vatsan puolen ongelma!

Minä halusin olla ehdottomasti koekaniinina, koska nopea palautuminen todellakin kiinnosti, enkä kokenut menettäväni testaamisessa mitään. Tara tuli meille kotiin sitomaan minut viikon päästä synnytyksestä, kas näin homma hoituu:

Löydät Taran sivuilta saman homman selostettuna.

Vaikka korsetti näyttää monimutkaisesti sidotulta, ei se ole sitä, kuten videokin todistaa. Ekat päivät Sam hoiti sitomisen, mutta huomattuani, että saan korsetin laitettua itsekin, aloin kuroa sitä itsekseni. Kun on kaksi lasta, ei ole helppoa löytää aamusta aikaa sidontahommille (heh) ja minun päivärytminikin on ihan hakusessa. Usein nukun vauvan kanssa silloin, kun Samilla olisi aamulla aikaa laittaa minulle korsetti. Niinpä päätin hoitaa asian omin käsin.

Pidän korsettia yötä päivää, mutta aamulla se kyllä vaatii uudelleenasennusta yön jäljiltä. Käytännössä laitan sen päälleni siis kahdesti päivässä, illalla suihkun jälkeen ja aamulla saatuani skidin ekoille päikkäreille. Hommaan ei mene kuin 3-4 minuuttia.

kc-bb1

Belly Bind ekana päivänä ja kolmen viikon käytön jälkeen

Onko kolmessa viikossa tapahtunut muutosta? Vasemmalla kuva, miltä vatsan seutu näyttiekana päivänä korsetin kiedonnan jälkeen (eli 8 päivää synnytyksestä). Oikealla oleva kuva on otettu tänään, tasan neljä viikkoa synnytyksestä. Eroa ei ehkä heti huomaa, mutta hyvä vertailukohta on rintavarustukseni: rinnat ovat kuvissa saman kokoiset, mutta rintoihin nähden vatsa on laskeutunut huomattavasti oikeanpuoleisessa kuvassa.

Tältä keskivartaloni näyttää nyt, kuukausi synnytyksestä:

kc-bb2

Vatsa pömpöttää yhä, mutta aika vähän. En tarkalleen muista, miten nopeasti keskivartalo palautui esikoisen jälkeen, mutta en usko, että näin nopeasti! Voin jo käyttää omia vaatteitani ja se tuntuu tosi vapauttavalta.

Synnytykseni oli helppo ja nyt korsetin myötä on olo, että haluaisin jo palata salille ja lähteä lenkille. Maltan nyt kuitenkin vielä, mutta on mahtavaa kokea, että vartalo tuntuu siltä kuin aina. Ettei ole toipilas.

kc-bb3Mikäli hippilook miellyttää, voi Belly Bind päällä lähteä mainiosti ihmisten ilmoille. Jos valitsee värikkään kankaan, toimii korsetti kuin asusteena. Minulla on valkoinen Bindi, joka ei näytä asusteelta vaan isolta laastarilta. :) Toisaalta, olen ollut tähän saakka lähes koko ajan kotona, joten asia ei ole haitannut. Ne muutamat kerrat, jotka olen ollut ihmisten ilmoilla, olen jättänyt Bindin kotiin.

Nukkuminen sen kanssa on yllättävän iisiä, vaikka se aluksi epäilyttikin.

En tiedä kuinka kauan pidän korsettia, mutta saattaa hyvinkin olla, että kiedon itseni siihen kotioloissa kolmen kuukauden ajan. Tämä eka kolme viikkoa ainakin on mennyt hujauksessa.

Suositus muuten on, että bindiä käytetään ainakin kolme viikkoa yötäpäivää ja sen voi laittaa 4-5 päivän päästä normaalista alatiesynnytyksestä. Jos on kokenut sektion, joutuu homman kanssa odottelemaan 2-3 viikkoa. Kiinnostavaa on se, että bindiä voi alkaa käyttää vaikka vuosia synnytyksen jälkeen, ei siis kannata ajatella, että homma olisi jotenkin “menetetty”, vaikka et olisikaan synnyttänyt hiljattain!

Itse kävin Taran ja fysioterapeutti Ira Rissasen Pömpöttääkö-luennolla, jolla kerrotaan mm. erkaumaongelmasta ja vatsan sitomisen hyödyistä. Ira on Kätilöopistolla lantionpohjafysioterapeuttina ja suosittelen ehdottomasti jokaista odottajaa käymään luentonsa, sen verran kiinnostavaa oli asia alusta loppuun. Miksei näistä hommista puhuta mitään neuvolassa?! (Alleviivattakoon, että Ira luennoi siis Taran kanssa oman yrityksen kautta, ei Kätilöopistolla, vaikka työskenteleekin siellä fysioterapeuttina.)

Ira kertoi, että mikäli vatsalihakset eivät palaudu, voi erkaumaongelma aiheuttaa mm. mainittuja alaselkäkipuja, mutta myös lantionpohjan kipuja,  laskeumavaivoja, virtsankarkailua sekä ulosteen- ja ilmankarkailua. Nämä ovat todella arkoja juttuja, joihin naiset harvoin kehtaavat hakea apua. Hienoa, että Rissanen ja Lange nostavat arkoja aiheita esille ja kertovat tavoista saada itsensä kondikseen.

Vatsan sitominen ei ole uusi juttu, vaan se on kokenut uuden tulemisen:

Wrapping or binding the body after a baby is nothing new in many cultures, and is rooted in traditions from all over the world. Japanese women wear a “sarashi” for binding, Latino women wrap themselves with a “faja,” and there are similar traditions everywhere from Asia and the Middle East to Europe and South America. In fact, North Americans may be the last people to this popular party.

Lähde: nydailynews.com

Suomessakin on muuten oma vatsan sitomisen historiansa: vielä vuonna 1971 on todistettavasti tekniikkaa käytetty ainakin kotisynnytysten yhteydessä, mutta sittemmin tavasta luovuttiin. En löytänyt verkosta juuri mitään tietoa, mutta eräs lukijani lupasi haastatella mummoaan, joka kuulemma tietää aiheesta jotakin. Laitan infoa teille heti kun olen viisaampi.

En ole Belly Bind -aiheessa ekspertti, joten kannattaa lähestyä suoraan Taraa, mikäli on kinkkisiä lisäkysymyksiä… Minulta toki voi kysellä omia fiiliksiä, jos joku jäi askarruttamaan!

Hinnasta: Tara tekee kotikäyntejä synnyttäneille ja tällainen Belly Bind ja tunnin opetussessio kustantavat 105 euroa, mikäli bindin vuokraa kahdeksi viikoksi. Jos sen haluaa vuokrata kuukaudeksi, kustantaa homma 135 euroa ja mikäli bindin haluaa lunastaa itselleen, on hinta 180 euroa. Tara kertoi, että tähän mennessä yksikään äiti ei ole halunnut palauttaa korsettiaan. Kertonee jotakin siitä, kuinka hyödylliseksi naiset sen kokevat.

Itse olen todella yllättynyt ja iloinen siitä, että löysin tavan nopeuttaa omaa palautumistani. Lämmin suositus!


Copyright 2011 Kemikaalicocktail · Lataa RSS