Info
x

Tämä blogi on yhteistyössä Imagen ja Suomen Blogimedian kanssa

Image › A-lehdet mediamyynti › Suomen Blogimedia ›

Yllättävä makumatka Saloon

Olen kotoisin Salosta. Sieltä, missä 90-luvulla mentiin Nokialle kesätöihin ja missä on Suomen lainatuin kirjasto. Salossa on aivan varmasti asukaslukuun nähden Suomen tihein kebab-ravintolaverkosto ja Salossa, siellä on Muotikatu. Saloon kannattaa — yllättävää kyllä — mennä myös ruoan takia.

kc-muotikatu2

Muotikatu, siinä se on, ihan selkeesti

Syntymäkaupungistani saa irti paljon huumoria, mutta Salo on myösihan tosi mainio lähimatkakohde. Bloggasin aiheesta vuosi takaperin ja viimeksi tänään sain kuulla kahdelta eri yrittäjältä, että postaukseni on tuonut asiakkaita. Ihan mahtavaa! Nokian lähtö aiheutti Salon seudulle massatyöttömyyden, mutta meitsi paikkaa tilannetta! Postaustani on jaettu yli 700 kertaa, joten näköjään se on kiinnostanut. En kyllä olisi uskonut.

Olen parhaillaan täällä lapsuusmaisemissani ja tajusin noiden muutaman postausta kiittelevän kauppiaan myötä, että Saloahan pitää hehkuttaa useammin, joten täältä pesee.

Salon tori on kaupungin sydän ja vaikka luulin tuntevani sen läpikotaisin, opin eilen, että Kurilan torikahviosta saa paitsi legendaarisia munkkeja, myös ihan parhaita gluteenittomia sämpylöitä, joita olen maistanut. Enpä olisi tullut testanneeksi, ellei myyjä olisi yllyttänyt. Kyllä kannatti! Sämpylä oli niin hyvä, että menin lähtiessä kysymään sämpylän alkuperää, mutta sitäpäs ei minulle kerrottu. Liikesalaisuus. Ymmärrän toki. Jos itse tekisin kahviobisnestä, niin tietty pitäisin mainion sämpylädiilerin omana tietonani. Mutta siis vinkki vinkkinen: kun torikahviot taas talven jälkeen tekevät paluun (eilen oli vika aukiolopäivä ennen kuin aloittavat talviloman), mene Kurilalle ja pyydä sämpyläsi gluteenittomana. Et kadu! … Ja ei, kuvaa ei ole. Oli niin pirun hyvää.

2013-07-09-3649

Salon torin kahvilat, “sininen” ja “punainen”. Punainen on jokirannassa ja sieltä löytyvät ne mainitut sämpylät.

Kuva: vanhamoto.net

Salossa parasta on se, että ehtii näin jälkikasvunkin kanssa, esimerkiksi vauvan päiväunien aikana, kävellä kaikki ydinkeskustan olennaiset läpi. Torikaffehetken lisäksi hain eilen Vita Plazasta ja Punnitse ja Säästästä kookosvettä (juu hain molemmista, en jaksa selittää), raakasuklaata ja kuivaherkkuja edellämainitusta ja bongasinpa muuten Puhdistamon suosikkisuklaatani Plazan apteekin tiskiltäkin (josta hain vauvan öistä käninää vaimentamaan korvatulppia, juhlaa tämä vauva-aika, huoh). Kävin Radiokirppiksellä ja piipahdin tavalliseen tapaani Zapatossa — joka on muuttanut pari metriä lähemmäs jokivartta, entisen Marttilan tiloihin (Marttila löytyy nurkan takaa) ja tein myös löytöretken Herkku ja Lahja Murenaan. Ja mitä löysinkään!

Murenassa käyn melkein aina Salon reissulla. Pääasiassa keittiötarvikkeita ja lähiruokaa sekä ulkomaisia, lisäaineettomia ja fiksuja elintarvikkeita myyvä puoti on Salossa ainoa laatuaan ja väitän, että monia valikoimansa tuotteita ei saa Helsingistäkään.

Salt black TopEsimerkiksi tanskalaisen yrttipuljun, Mill & Mortar -sarjan suolat ovat varmasti jokaisen keittiössä viihtyvän mieleen, enkä ole nähnyt niitä Helsingissä myynnissä missään.

Kuvan, aktiivihiilestä mustan värinsä saanut sormisuola oli pakko hankkia paitsi makunsa, myös esteettisistä syistä. Miltä sen näyttääkään vaikka valkoisen kananmunan tai kalan päällä? En malta odottaa testailua!

Ostin myös sarjan merileväsuolaa (alemmassa kuvassa keskellä), jossa maistuu ihanasti nori. Tämä on ihan killeri maustamaan monia erilaisia kasvisruokia. Se on mustan suolan tapaan tosi kaunista — ja entäpä punaviinisuola sitten? Tanskalaisfirman espanjalaista alkuperää olevat suolat ovat niin upeita ja laadukkaita tuotteita, kauniissa rasioissa vieläpä, että käyvät mainiosti lahjaksi. Eikä pieni suolapurkki maksanut kuin 5,90 euroa. Tiedän, mitä lähipiiri saa joululahjaksi…suolat2Ostin myös saman valmistajan rosmariinimanteleita. Miksen ole valmistanut näitä itse? Olen kyllä paahtanut manteleita pannulla chilissä, mutten koskaan ole testannut valmistaa manteleita rosmariinin kanssa. Ihan loistavaa snäkkiä: kuorettomia manteleita, suolaa, oliiviöljyä ja rosmariinia pannulle, pikainen paahto ja avot. Ihan sairaan hyviä! Heitin näitä tänään salaattiin, ai että toimi hyvin.

Hankin Murenastamyös majoneesia, niinikään ihanassa pakkauksessa. Nicolas Vahé -tuoteperhe pitää sisälläänpaitsi majoneeseja, myös hunajaa, pestoa, hilloa, sinappia, pastaa, öljyä, teetä, olutta… Ruokaa laajalla skaalalla. Kaikkea sellaista, mikä ei vaadi myytäessä kylmäsäilytystä. Sarjassa on useita majoneeseja (aioli, lemon, green pepper, rustique jne.), joista hankin myyjän suosittelemana rustiquen. Nyt kaipaan ex-kodin keittiön avohyllyjä, joilla kaikki tällaiset ihanat ruokatuotteet olisivat edukseen…

renderimage

Koko Vahé-sarja on ihana, suosittelen tutustumaan brändin nettisaittiin. Tanskalaisia nämäkin, tosin perustaja on syntyjään ranskalainen.

En päässyt ulos Murenasta ilman makeaa, bongasin nimittäin hyllystä suosikkimakeisiani: Lakritsfabrikenin gluteenittomat suklaa-chili-suolalakut.

kc-granitherkkujaSuklaa-chili -lakuilla herkuteltiin Kempparissa myös vuosi takaperin

Näistä lähtee järki. Voisin syödä näitä varmaan 100. Onneksi pakkauksessa on vain kolme (joka kyllä on aivan liian vähän). Ja kyllä, nämä ovat samoja, mitä Granit myy Helsingissä. Granitilla tuotteet ovat oman lafkan nimellä, mutta samaa kamaa ne ovat kuin nämäkin. I_h_a_n_i_a! Gluteenitonta ja maidotonta, sairaan hyvää. Näillä herkuteltiin blogissa muuten myös viime syksynä.

… Että aikamoinen ruokaretki tuli tehtyä — ja vain reilussa viidessä minuutissa. Oli näet nahkavekkari ulkona vaunuissa, joten ei ollut varaa pysäyttää liikettä liian pitkäksi aikaa. Vauvat opettavat tehokkuutta, jos jotakin.

 

kc-lifestylekc-salodesign

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten viimekertaisen Salo-postauksen on kaupunkiin auennut ainakin yksi uusi kirppis, Lifestyle Outlet, joka on sekä pöytäpaikkakirppis, että uuden sisustustavaran ja muodin tavaran outlet. Olen käynyt täällä vain kerran, mutta myynnissä oli tosi laadukasta tavaraa. Suosittelen! Kirppis-outlet sijaitsee ihanassa, vanhassa tiilirakennuksessa osoitteessa Tehdaskatu 12, kävelyetäisyydellä torilta ja juna-asemalta.

Torin laidalle puolestaan on auennut “persoonallisen” nimen omaava Salo Design, jossa on ihan makeita juttuja ja myös sisustuspalvelua. Esimerkiksi uudelleen verhoiltu 50-luvun nojatuoli (kuvassa) jäi sieltä keväisellä visiitillä mieleeni. Muistaakseni ko paikka ei kuitenkaan tarjoa verhoilupalveluita itse, vaan verhoilutyö on tehty jossakin muualla, mutta kankaat on hankittu Salo Designista. Kuva on otettu loppukeväästä, joten tuoli ei välttämättä enää ole myynnissä… Pienessä putiikissa kannattaa piipahtaa, jos liikkuu Salon torin tuntumassa.

Salo Designin vieressä, muutaman metrin päässä on muuten myös superpieni ja hyvä kirppis, jonka nimeä en muista… Mutta et voi missata sitä, jos Salo Designin ovesta ulos astuessasi lähdet oikealle. :)

salaatti6-600x412Toinen Keksi osaa salaattihommat

Kuva: TS/Jonny Holmén

Viime postauksessa jäi mainitsemassa kahvila Toinen Keksi, jonka olen sittemmin tekstiin lisännyt. Kiitos vaan te valveutuneet lukijani! Syy mainitsemattomuuteeni oli se, etten yksinkertaisesti ollut käynyt mestassa itse! Kahvila on ihan mainio ja toimipisteitäkin on jo kaksi: Salon keskustassa Turuntiellä ja Halikon puolella Design Hill -kompleksissa. Moniet Helsinki-Turku -väliä autoilleet tietänevät paikan. Hyvää kahvia ja teetä, leivonnaisia, suklaita, salaatteja, voileipiä ja keittoja jne. Oikein maino laatu ja hyvä palvelu. (Lue juttu Design Hillistä ja Toinen Keksistä Turun Sanomien sivuilta.) Tämä on oikeastaan ainoa kahvila torikahvion lisäksi, jossa Salossa ollessani asioin.

splizzalaattiVielä on pakko mainita Splizzeria! Eivät nämä perinteiset pizzahommat oikein blogiini sovi, mutta tämä ei olekaan ihan perinteistä. Splizzerian ideana on kaksi pizzaa yhdessä tai jopa puolikas pizza ja salaatti (kuva). Asiakas voi tilata kaksi puolikasta pizzaa eri täyttein ja täytteet saa valita myös salaattipohjalle siten, että puolet annoksesta on pizzaa ja puolet salaattia. Ihan nerokasta sanon minä, vaikken perinteistä pizzaa syökään. Ja tämän nerokkaan idean takana on muuten — jännittävää kyllä — kirjailijana tunnettu, Salo-kirjallaan Finlandia-ehdokkaana ollut Turkka Hautala. Jännittävää! Splizzeria on avaamassa ovensa ihan näillä näppäimillä myös Turkuun ja Helsinkiin, lue tuore juttu Splizzeriasta NYTin sivuilta. Salon Splizzeria löytyy tietenkin kauppakeskus Plazasta.

Täällä on myös kaksi ihanan perinteistä leffateatteria, Bio Salo ja Bio Jännä. Kuinka sympaattista, että kilpailijoilla on yhteinen nettisivu. :) Olen viemässä tyttöni tänään ekaa kertaa elokuviin, ja soittaessani Bio Saloon varatakseni liput, vastasi omistaja puhelimeen ja kertoi, ettei ole kannattanut satsata kalliseen lipunmyyntijärjestelmään. Että liput saa ennen näytöstä kassalta ja että sekaan kyllä mahtuu. Pikkukaupunkimeininki, tykkään.

Salo — ihan mainio paikka, suosittelen lämpimästi.


Maidon juoja: lopeta se tissuttelu

Se maitopropaganda, jolla meidät suomalaiset on opetettu tissille vielä aikuisenakin, on yksi syistä, jotka saivat minut aloittamaan blogini. Kirjoitin vuonna 2009 postauksessa Kasvisruokavalio ei ole vaaraksi luustolle aiheesta, jota Helsingin Sanomat nosti esille tänään: ruotsalaistutkimuksen mukaan maitotutoteet eivät vahvista luita.

Vuonna 2009 käytin paljon enemmän huutomrkkejä ja kirjoitin selvästi tiedostamattomammalle yleisölle kuin nykyään (olin itsekin keltanokka), joten tekstini on paikoitellen vähän huvittavaa luettavaa, mutta asia on samaa kuin mistä “saarnaan” nykyäänkin:

Joitakin paheita pitää ihmisellä olla, mutta yleinen harhaluulo on, että tarvitsemme maitotuotteita päivittäin! Kuvitellaan, että jos ihminen ei syö maitotuotteita, ovat luut vaarassa. Meidät on aivopesty maitoteollisuuspropagandalla luulemaan, että maito on ainoa tapa pitää luut kunnossa. Maito kuuluu poikasille ja meille muille maidon tulisi ennemminkin olla harvinaista herkkua, ei välttämättä jokapäiväinen ruoka-aine. Etenkin aikuisten maidon käyttäminen janojuomana on minusta hämmentävää. Vähän kuin aikuinen äijä imisi tuttia.

Aina kun puhutaan kalsiumista ja D-vitamiinista, maitoa pidetään itsestäänselvänä ykkösenä. D-vitamiinia saa kalasta (suomalaisten tulisi syödä kalaa 2-3 kertaa viikossa) sekä auringonvalosta. Kalsiumia puolestaan – joka on meille tietenkin tärkeä rakennusaine – sitä saa palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista, seesaminsiemenistä (vaikkapa tahinista), nokkosesta, pähkinöistä ja kaalista, josta se itseasiassa imeytyy maitoa paremmin! Kalsiumia on siis tarjolla kasvissyöjällekin vaikka missä, kunhan syö monipuolista ruokavaliota!

Maitoteollisuus on laiskistanut meidät luopumaan terveellisistä vihanneksista ja siemenistä luomalla helppoja, nopeasti hotkaistavia tuotteita, joita syömällä kyllä saamme D-vitamiinia ja kalsiumia, mutta jonka myötä menetämme paljon muita tärkeitä ravintoaineita. Niiden saamista korvataan sitten lisäravintein ja pillerein: ei mitään järkeä.

Lähde: Kemikaalicocktail 23.9.2009

Oma terveyteni muuttui dramaattisesti parempaan suuntaan kun vedin maitotuotteiden käytön minimiin. Ainoa maitotuotteeni nykyään on se eräs rahka, jonka nimeä en enää kirjoita, kun luulette että mainostan. :) Mutta siitä nyt ei vaan mene maha sekaisin, en tiedä miksi. Mutta menipä maha sekaisin maidosta tai ei, se ei silti muuta sitä, että aikuisen ei tarvitse — eikä myöskään kannata — juoda maitoa.

kc-valio

Valiolla vuonna 2013 maitodokkarin kuvauksissa

Perustaessani blogin vuonna 2008, minulla ei ollut vielä lapsia, mutta nykyään järkyttää paitsi aikuisten terveys myös lasten: skidillä tarvitsee LÄÄKÄRIN TODISTUKSEN, jotta hänelle ei kaadeta päiväkodissa maitoa lasiin. Onhan se nyt naurettavaa, ettei tällaista asiaa anneta perheen oman päätäntävallan piiriin. Tämä kertoo aika paljon maitoteollisuuden vallasta ja lonkeroiden pituudesta: ne todellakin yltävät paitsi terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmateriaaleihin, myös lastentarhan työntekijöiden käytäntöihin asti.

Kun oma lääkärini vuonna 2006…2007 (en enää muista kumpi vuosi oli kyseessä) kertoi, ettei aikuinen tarvitse terveenä pysyäkseen maitoa, hämmennyin ja olin aluksi skeptinen, koska siihen mennessä jokainen lääkäri ja terveydenhuollon ammattilainen oli, päinvastoin, kiinnittänyt huomiota siihen, että olin lopettanut maidon juomisen yläasteella. Aina piti perustella ja aina oltiin huolissaan luustoni kehityksestä. Vasta kun siinä 2006/2007 tienoilla kun lopetin lääkärin suosituksesta myös maitoa sisältävien keittojen, kastikkeiden, jogurttien, jäätelöiden jne. käytön, sain suolistoni kuntoon (lopetin myös vehnän, hiivan ja sokerin käytön).

kc-maito-ohjelmapuffiMaistoin Pilattu maito -maitodokumentissani raakamaitoa

Suurimman osan maitotuotteista voi korvata niin helposti muilla tuotteilla, että se saattaa jopa yllättää. Blogini on täynnä näitä korvaavia ideoita, kun selaat tekstejäni taaksepäin. Itse korvaan maitotuotteet näin:

  • Juomamaito –> lasiin vettä ja treenin jälkeen usein kookosvettä
  • Myslien ja murojen jne. kanssa –> kauramaito, riisimaito, mantelimaito, soijamaito*
  • Jogurtti –> chiasiemenhyytelö ja kaura- tai soijapohjaiset jogurtit*
  • Ruoanvalmistuksessa –> kaura-, soija*- tai kookoskerma
  • Jäätelö –> kaura- tai soijajäde* (tai itse tehdyt jätskit), MUTTA todettakoon, että juuri jätski on heikko lenkkini, mitä tulee maitotuotteiden käyttöön. Jos kus vaan ei pysty kieltäytymään.
  • Suklaa –> raakasuklaa
  • Rahka –> en korvaa millään, vaan käytän maitorahkaa

*Soijasta: käytän itse soijajogurttia, -maitoa tai -kermaa aniharvoin, yleensä siihen liittyy ruoan valmistaminen muille. Esimerkiksi anoppini ei voi syödä kauraa ja siksi jos kokkaan kaikille, käytän kaurakerman sijaan soijatuotetta. En ole itse ollenkaan vakuuttunut, että paljon prosessoidun soijan käyttö olisi terveellistä, mutta en ole asiantuntija ko asiassa.


Uusia kosmetiikkasuosikkeja

Kynnykseni kirjoittaa luonnonkosmetiikasta on noussut. Osittain syynä on se, että aikaa blogille on toistaiseksi todella vähän ja toisaalta se, että bloggaan mielelläni aina useammasta tuotteesta samassa postauksessa. Ettei mene vain yhden ainoan hyvän yksilön kehumiseksi tai huonon haukkumiseksi. Tuotteita on lisäksi testattava mielellään yksi kerrallaan, viikkojen/kuukausien ajan, jotta niistä saa todellisen käsityksen. Hidasta hommaa siis.

Suurin osa testaamastani luonnonkosmetiikasta on ihan hyvää, harvoin kohdalle osuu suoranaisesti huonoja tuotteita. Erinomaisia on joukossa toisinaan ja viimeisen neljän kuukauden aikana onkin plakkariin jäänyt mainioita, uusia tuttavuuksia. Nappaa tästä vinkit talteen, vaikka pukin konttia ajatellen!

b8aa4cb17b1fd07dcc239c790480924233db043bTänä syksynä olen innostunut vihdoinkin kasvoöljyistä. Syy on raskausajan myötä kuivunut iho, jonka jo luulin toipuneen, mutta yhtäkkiä viime kuussa naama meni taas korpuksi. Onneksi meikällä on kuuma linja Liinu´N Organicin Karoliinalle, joka antoi kokeiltavaksi kaksi minikokoista öljytesteriä. (Testerit ovat hyvä tapa tutustua etenkin tyyriiseen luonnonkosmetiikkaan. Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.)

Testasin  Sukin ja RMS-sarjan kasvoöljyjä, jotka miellyttivät molemmat. Päädyin ostamaan Sukin Nourishing -kasvoöljyn, siksi, että se oli näistä kahdesta halvempi. Tarkan markan mimmi kun olen.

Vaikka ostinkin Sukin, myös RMS:n Beauty oil  (kuvassa) oli tosi toimiva, sitäkin voin lämpimästi suositella.

radiant_energy_330x441Öljyrintamalla tuli kesäkuussa vastaan kolmas mainio tuote: Mádaran Radiant Energy -kasvoöljy (kuva oikealla). Öljyjä on sarjassa itse asiassa kolme erilaista: yksi on ikääntyvälle, toinen kuivalle ja kolmas väsyneelle ja elottomalle iholle. Tuote on tehokosteuttaja, joka Sukin ja RMS:n tapaan on silkkaa silkkiä iholle. Käyttöliittymäkin on kiva ja design kohdallaan. Näistä kolmesta öljystä Mádaran tuote imeytyy itselläni kaikista hitaimmin ihoon. Tykkään siitä silti, sillä lopputulos on upea! Laitan sitä sitäpaitsi aina illalla, joten imeytymisessä saakin mennä hetki. Joskus on kivaa, että kauneusrutiineissa menee vähän aikaa. Se on sitä arvokasta laatuaikaa itselle, mitä nykyään on niin vähän. Sukia ja RMS:ää saa vähän jahdata, mutta Mádaran öljy löytyy Hyvinvoinnin tavaratalosta*.

Kaikissa kolmessa öljyissä on paitsi tehoja ja kaunis pakkausdesign, myös ihana tuoksu — niin kuin näissä seuraavissa hajuvesissäkin.

Tuoksurintamalla olen luottanut viime vuodet HDP:n Vamp a NY -tuoksuun. Peilikaapissani sen rinnalla on kuitenkin nyt kaksi uutta tulokasta ranskalaisen Acorellen hajuvesivalikoimastasta; Absolu Tiare sekä saman merkin Delicious-tuoksu* jota on ollut suunnittelemassa kuvankaunis Sara la Fountain.

56cfaebb-1910-43ff-96ac-cb18476a1c9f

Saran nimikkotuoksu on makea, mielestäni hunaja leimaa sitä eniten. Lämmin tuoksucocktail on ruusun, hunajan, mantelin, vaniljan, praliinin ja tonkapavun sekoitus — aika mainio pikkujoulu- ja talvituoksu sanoisin! Tämä voisi olla aika hyvä hankinta joululahjaksikin. Hajuvesien kuvaileminen sanoin on tosi vaikeaa, joten kannattaa katsastaa lisää tietoa Saran tuoksusta täältä.

Toinen käyttämäni Acorellen tuoksu on mainittu Absolu Tiare, joka onkin kuulemma sarjan parhaiten myyviä hajuvesiä. Siinä tuoksuvat appelsiini, jasmiini, Tiaré-kukka ja vanilja. Tuoksu ei ole ihan niin makea kuin Delicious, kirpsakampi vähän. Tosi ihana! (Maahantuoja Ekovistalla on myös nettikauppa).

Lisää huumaavia tuoksuja! Huikea kylpysuolakokemus nimittäin. Todettakoon alkuun, että meillä ei ole aikaisemmin ollut kylpyammetta, joten kokemukseni ko tuotteista ei ole kummoinen. Vanhempieni kotoa amme kuitenkin löytyy ja olen aina toisinaan testannut erilaisia kylpykuulia ja -suoloja, eivätkä ne ole olleet mitään verrattuna tähän Los Angelesin tuliaiseen…

kc-soaptopia3

kc-soaptopia4

Löysin Soaptopian liikkeen maaliskuussa, Losin loman vikana päivänä, muutama tunti ennen kentälle menoa. Ärsytti, kun piti kiireessä kahlata paikka pikana läpi, joten en ehtinyt valitettavasti tehdä perinpohjaista tupatarkastusta. Kyseessä on saippuapaja, joka tekee lukemattomia erilaisia saippuatuotteita, niin palasaippuaa kuin kylpytuotteitakin. Kaikki ttuotteet valmistetaan käsin Los Angelesin myyntipisteen takaosan pajassa.

kc-soaptopia1

Soaptopian palasaippuat ovat kreisejä ja ihania, pahus kun en voinut ostaa mukaan koko valikoimaa! Kaikki ei tosin ole EU-standardeilla 100% luonnonkosmetiikkaa, mutta osa on. Esimerkiksi L.A. Squeeze -kylpysuola, joka tuoksuu huumaavasti sitruunalle ja laventelille. Jos en olisi lukenut tuoteselostetta, väittäisin kiven kovaa, että päätuoksu on sitruunaruoho, sillä RAKASTAN sitruunaruohoa ja sille tämä mielestäni tuoksuu. Suola antaa niin rentouttavan kylpykokemuksen, että tätä on ehkä pakko tilata rapakon takaa jos sitä vaan toimitetaan Eurooppaan. Lafkalla on nettikauppa, jossa suolapussi maksaa 8,5 dollaria.

5d237a1034183df378279e5c7713239318b6fbfeTuoksuista väreihin. Värikosmetiikasta on pakko mainita taas RMS. Sarjan ripsiväristä jo kerroinkin, mutta myös saman sarjan huuli-poskipunavoiteet ovat loistavia. Itse asiassa en omista tällaista, mutta olen testannut Karoliinan liikkeessä näitä voiteita sekä huuliin että poskille useamman kerran. Suosikkisävyni on kuvan pinkki Sacred Lip Shine, joka jotenkin mätsää täydellisesti meikän väreihin. Sarjan Living luminizer -hohtovoiteen sen sijaan omistan ja se on ihan sairaan kätevä! Luminizer tuo iholle luonnollista hehkua ja kuulautta, meikkiin saa sekunnissa astetta upgreidatumman lookin.

Neljäs suositeltava RMS-tuote — minulle se tarpeellisin kaikista — on RMS:n meikkivoide-peiteväri, joka onkin kosmetiikkapiireissä ilmiö. Porukka ramppaa ostamassa Fleminginkadulta kyseistä nappia harvasen kerta, kun satun olemaan työhuoneella. Itselläni on sävy 22, en usko että koskaan olen kokeillut parempaa meikkivoidetta. Kuva on paras mihin kamerallani pystyn… Mutta ehkä siitä havaitsee, kuinka huomaamaton meikkipohja on?

kc-rms.meikkivoide22

Iho näyttää tosi luonnolliselta, ei juurikaan meikatulta. Voide on hämmentävä: vaikka sitä laittaa vain paikallisesti, kuten itse teen, ei rajaa meikittömään ihoalueeseen näe ollenkaan. Se jotenkin sulautuu täydellisesti. Ennen kuin ostat seuraavan L´Oréalisi, suosittelen käymään Karoliinalla testaamassa RMS:n versiota meikkipohjasta. L_o_i_s_t_a_v_a.

Aloe_TranspThumpIhon puhdistuksessa olen alkanut käyttää kerran, pari viikossa Konjac Sponge -puhdistussientä. Sain sen testiin jo vuosi sitten ja hukkasin sen. Noloa, mutta onneksi se tuli vastaan nyt muutossa! Sieni on luonnollista kasvikuitua ja biologisesti hajoava, luonnollisesti ihoa syväpuhdistava pesusieni, jolla saa hellästi mutta huolella putsattua iholta meikin. Käytän sieltä yleensä aina niinä päivinä, kun olen käyttänyt meikkivoidetta, pari kertaa viikossa siis. Ihon saa ehdottomasti puhtaammaksi sienellä hieromalla kuin vain käsipelillä pesemällä. Sienellä on myös kätevä tehostaa esimerkiksi kuorintojen tehoa.

Sienen saadessani, reilu vuosi sitten, oli konjakkisieni suomalaisille melko tuntematon, mutta nyt niitä näkee jo eri valmistajilla. Äkkäsin viime käynnillä Joliessa, että heilläkin on myynnissä yksi, Absolution-brändin konjac -sieni*, hinnaltaan 11 euroa. Hyvinvoinnin tavaratalo myy käyttämäni Aloe Konjac Spongea* 9,80 eurolla. Hyötyyn nähden ei minusta kallis tuote, ehdottomasti hintansa arvoinen!

Hectorin syntymän myötä minulle on lähetetty paljon vauvakosmetiikkaa, joka mielestäni on suurimmaksi osaksi aivan turhaa. Mielestäni vauvan iho tarvitsee yhden tai maksimissaan kaksi voidetta (ohuemman ja paksumman) ja niitäkin vain, jos iho on poikkeuksellisen kuiva. Vauvojen iholle tarkoitetut öljyt toimivat myös hyvin kosteuttamiseen. Saippuatuotteita en käyttäisi tällaiselle muutaman kuukauden ikäiselle ollenkaan. Shampoot ja muut tulevat ajankohtaiseksi vasta joskus vuoden päästä, jos silloinkaan, käytän hänelle siis tällä hetkellä vain voidetta reisiin, joissa jostain syystä on toisinaan kuivia ihoalueita.

kokopoppoo

kc-lavera.babySattuneesta syystä, käytän vauvankin iholle Pihlajavoidetta*, mutta myös jokainen testiin saamani vauvasarjan tuote on ollut hyvä. Esimerkiksi Laveran uudistettu Baby & Kinder Neutral -sarja on nimensä mukaan todella neutraali ja basic, ja toimii mainiosti. Sarjan suihkusaippua hupeni juuri omaan käyttööni: usein vauva- ta lapsisarjojen tuotteet ovat niitä parhaimpia, joista on karsittu kaikki turha. Myös Mádaralta saamani Protective Baby Creme on ihana: tykkään siitä, kuinka voide sulaa kämmenellä ja sulautuu ihoon tosi nopeasti. Esimerkiksi Laveran ja myös testissä olleen  Sophie la Giraffe -sarjan tuotteita saa työstää ihoon kauemmin, toisaalta on aika ihana kyllä käsitellä vauvan ihoa ajan kanssa, sikäli tuotteen ei mielestäni varsinaisesti tarvitse olla mitenkään supernopeasti imeytyvää sorttia.

Mainitussa Sophie la Giraffe -sarjassa minua miellyttää toimivien tuotteiden lisäksi luksuksen tuntu ja tämä onkin ihana sarja vaikka lahjapakettiin, kun haluat hemmotella tuoretta äitiä. Mutta ihan rehellisesti: maksavana asiakkaana ottaisin kyllä vauvalle voiteen litrahinnan perusteella. Kunhan on sertifioitua luonnonkosmetiikka.

Testattavanani on ollut muitakin tuotteita kuin nämä mainitut, lisää niistä myöhemmin, jahka saan niputettua kokemuksiani jotenkin järkevästi.

Kuten näkyy, on luonnonkosmetiikan tontilla taas monia uusia ja aivan mainioita tuotteita, jotka kilpailevat ja voittavat tavanomaisen mennen tullen. Mahtavaa. Vapise L´Oréal, buahahahahaha!

*Affiliate-linkki

Psst… Instagram-tililläni vinkkaan testissä olevista tai jo testatuista kosmetiikkatuotteista reaaliaikaisesti monta kertaa viikossa. ;)


Kun kypsästä tuli raakaa

Raaka on uusi musta. Raakaruoka on muuttanut paitsi käsityksemme siitä, mikä on kakku tai leivos, muuttanut koko sanan raaka merkityksen — kääntänyt sen päälaelleen. Se mikä oli ennen kypsää syötäväksi onkin nyt myös raakaa. Häh?

kc-launch2Kesäkuisen julkkaritilaisuuden herkut olivat melkein kaikki raakaruokaa (juuressipsit poislukien)

Aikaisemmin raakana pidettiin luonnon antimia, jotka eivät olleet vielä syöntikypsiä. Niitä ei voinut tai kannattanut suuhunsa laittaa, harva varmaan halusikaan, syödä nyt vaikkapa raakoja marjoja. Aikaisemmin raakaa oli myös lähinnä ruoka, jota ei vielä oltu ehditty kuumentaa valmiiksi. Raaka oli negatiivista, raa´an ideana oli muuttua kypsäksi, eli positiiviseksi. Raaka negatiivinen, kypsä positiivinen.

Nykyään raaka on terminä kuitenkin hyinkin positiivinen ja ruokatrendeistä kuumimpia. Raaka tarkoittaakin yhtäkkiä syöntivalmista, hämmentävää kyllä.

kc-pinaattismoothie1

Vihersmoothie — raakalempparini

Syön paljon kypsentämätöntä ruokaa: salaatteja, smoothieita, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä jne. Ne ovat ravinteikasta ruokaa, jota ei tarvitse kuumentaa ennen nauttimista. Raakaruoka vuonna 2014 tarkoittaa samaa kuin elävä ravinto ennen vanhaan; ruoka-aineita, joita ei ole kuumennettu yli 46 asteen. Mielestäni elävä ravinto on terminä paljon nykyistä parempi. Se kertoo siitä mistä todella on kyse: ruoka on täynnä hyvää tekeviä vitamiineja ja ravintoaineita, se on elävää, ei kuolleeksi prosessoitua.

Raakaruoka tarkoittaa nykyään toki yksittäisiä raaka-aineita sellaisenaan, mutta etenkin tuotteita, joiden voisi kuvitella olevan prosessoituja: erilaiset raakakakut, -piirakat, -pastat, -kräkkerit ja -patukat kilpailevat suoraan teollisten vastineidensa kanssa. Tavallisen vehnä-maito-sokeri -kakkupalan voi korvata raakakakulla, joka voittaa tavanomaisen terveellisyydessä 100-0, muttei häviä maussa ollenkaan. Suklaapatukan voi korvata raakasuklaapatukalla, sipsit lehtikaalisipseillä, voileivät siemenkräkkerillä, konvehdit raakasuklaa-taatelipalloilla ja löytyypä raakamaailmasta vastine pastallekin. Monille tavanomaisille ruoka-aineille, välipaloille ja herkuille on olemassa raakavastine.

Raakailmiöstä kiittävät paitsi terveysintoilijat, myös allergikot: en esimerkiksi itse voi käyttää lehmän maitoa ja vehnää, valkoista sokeriakin välttelen. Niinpä en ole voinut koskea esimerkiksi kakkuihin vuosikausiin ilman, että herkkuhetkeä seuraa vatsanpuruja, jotka saattavat kestää jopa päiväkausia. Minulle raakakakut tuntuvat suorastaan taivaan lahjalta!

kc-mansikkakakku

Islan 4-vuotisjuhlien raakakakku á la Maria Lönnqvist

Sillä eihän toki ole niin, että saadakseen kokea makean, täyteläisen, tyydyttävän ja ihanan herkkuhetken on turvauduttava valkoiseen sokeriin ja vehnään. Siihen meidät vaan on opetettu. Pirun elintarviketeollisuus! Kookosta, taatelia, manteleita, hunajaa, mulpereita, raakakaakaota… Etenkin lapsille kannattaa tarjoilla raakaherkkuja, sillä heidät voidaan vielä “pelastaa” siltä vehnän ja sokerin ylivallalta, johon me aikuiset olemme totutetut.

Viikonlopun I love me -messuillakin raakatrendi oli yksi näkyvimmistä, eikä esimerkiksi raakasuklaata päässyt pakoon millään (ei sikäli että olisin halunnutkaan). Raakasuklaata oli paitsi kakuissa, smoothieissa ja konvehdeissa, myös kosmetiikkapuolella — kauneusraakasuklaan muodossa. Pakurikääpääkin tuntui olevan kaikkialla, myös kosmetiikkapuolella. (Bloggaan lisää aiheesta myöhemmin).

***

Vaikka messuilla olikin paljon tuttuja tuotteita, joitakin uusia herkkuja bongasin — raakoja ja ihan vaan muuten terveellisiä ja herkullisia.

Söin messuilla ensinnäkin niin hullun hyviä raakakkuja, että eräänkin jälkeen meinasin pökrätä. Onneksi Foodinin Lasse lupasi laittaa minulle kyseisen kakkupalan reseptin, niin voin kokeilla valmistaa sitä kotonakin. Lupaan jakaa sen täällä! Sain myös luentokumppaniltani Maria Lönnqvistiltä uunituoreen opuksensa Raakaleipurin parhaat kakut, joten ihan leipomiseksihan tämä tulee menemään.

Maistelin monella ständillä raakasuklaata ja yksi parhaista oli viime viikolla lyhyesti mainitsemani Puhdistamokc-raaka.appelsiinisuklaan appelsiiniraakasuklaa. Miten se voi olla niin herkullista? Arvatkaa vaan olinko heti kärppänä hamstraamassa messutrjousta, kun sai viisi patukkaa kympillä! Hamsteri osti tietenkin 10 patukkaa. Olisi pitänyt ostaa 20.

Myös CocoVin Supersnack-patukkasarjan uudet maut tarttuivat mukaani, sillä olen tykännyt sarjan edellisistä tuotteista kovasti. Just sopivia makupaloja vaikka teen kanssa nautittavaksi, kun haluaa jotakin herkullista. Patukat ovat gluteenittomia, laktoosittomia, sokerittomia ja lisäaineettomia.

kc-cocovi.supersnack

Ostin kaikkia neljää uutuusmakua (lemon-spirulina, karpalo, mulperi ja mansikka) ja mansikkaa lukuunottamatta ostaisin jokaista vastakin. Mulperi on ihanan toffeinen ja uppoaa skideihin karkin korvikkeena aika varmasti, lemon-spirulina on jotenkin todella koukuttava, karpalo on makean marjaista ja mansikka, no se on oikeastaan tylsin, mutta toki ihan ok sekin.

Näköjään patukat eivät vielä löydy CocoVin nettikaupasta, mutta eiköhän ne pian sinne saada. Nyt tuli oikosulku, että ovatko nämä raakaruokaa, koska olen luullut että ovat, mutta sellaisesta ei kyllä ole pakkauksessa mainintaa… No oli miten oli, ihania ja teveellisiä makupaloja silti.

kc-hurraw.messutHurraw valmistaa raakahuulirasvaa

Raakailmiö näkyi yllättävää kyllä myös messujen kosmetiikkapuolella. Suomeen vastikään myyntiin saatu Hurraw-merkkinen huulirasvabrändi mainostaa olevansa raakatuote, eli ei kuumennettu yli sen 40—46 asteen. Täytyy myöntää, etten ole koskaan tullut ajatelleeksi kosmetiikan kohdalla tätä raakailmiötä, yllättävää kyllä. En osaa sanoa, kuinka paljon asialla on kosmetiikassa merkitystä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna kyseessä on ihan relevantti juttu myös ihonhoidollisesti, koska toki kuumentaminen tuhoaa luonnonkosmetiikan raaka-aineiden tehoaineita. (Tästä kosmetiikan raakailmiöstä pitää blogata vielä erikseen.)

kc-hurrawHurraw-voiteet ovat paitsi “raw”, myös vegaanisia ja luomulaatuisia ja makuja on valittavana kymmeniä. Sain valita viisi ja vaikeaa teki. Yllättävän ihania vaihtoehtoja oli monia. Nämä voiteet ovat Yhdysvalloissa valtava hitti, enkä ihmettele: vegaaninen ja raaka luomukosmetiikka, joka ei ole kallista, jossa on valinnanvaraa ja tuote sopii periaatteessa kaikille. Ihan hitti, kun vielä on osattu panostaa visuaalisuuteen. Tuotteet tulevat myyntiin varsinaisesti marraskuussa, mutta ne ovat jo myynnissä Pretty.fi:n sivuilla. Oma suosikkini, kevyesti punaava,  kirsikan makuinen Black Cherry* sekä mausteinen Chai Spice* löytyvät sieltä myös, kustantavat 4,90 euroa, eli ihan normaalin huulivoiteen verran. Tässä tuotteessa ei luomuus ja luonnonmukaisuus näköjään maksa ylimääräistä.

Raakaleipuri_WEB-200x263Lupasin eilen illalla tälle päivälle kirja-arvontaa. Maria nimittäin lahjoitti blogissa arvottavaksi mainitun kirjansa Raakaleipurin parhaat kakut, joka sisältää lukemattomia ihania raakakakkureseptejä. Kirjassa myös kerrotaan raakakakkujen olennaisista raaka-aineista.

Kirja-arvontaan voi osallistua sunnuntaihin saakka kertomalla kommenttiosiossa, mikä on oma raakaherkkusi. Millä raakaruoalla siis herkuttelet, kun haluat jotain ihan sairaan hyvää? Kommentoijien kesken arvon ensi sunnuntaina 26.10. kirjan, joka tulee tekemään saajansa todennäköisesti hyvin onnelliseksi — kunhan omistat tehokkaan blenderin. Tämän kirjan reseptien toteuttamiseksi tarvitset nimittäin sellaisen.

Psst… Jos raakaruoka on itsellesi uusi juttu, lue Uuden Mustan puolelta Hertan juttu Raakaruokaa aloittelijalle (vuodelta 2011).

*Affiliate-linkki Pretty.fi -nettikauppaan


Näin nappaat messuilijan

Aina on helppo neuvoa muita ja päteä jälkikäteen, miten asiat olisi pitänyt tehdä paremmin. Siksi besserwisseröin nyt oikein kunnolla, minä kun siis olen messuguru, kaksien messujen emännöintikokemuksella.

Suomalaiset mitä ilmeisimmin rakastavat messuja ja täytyy myöntää, että silloin kun messujen sisältö kiinnostaa itseä, niin mikäs siinä. I love me -messujen luonnonkosmetiikka- ja ruokapuoli olivat minusta superkiinnostavia läpikahlattavia ja etenkin eilen sadepäivänä suuntasin askeleeni mieluusti sisätiloihin.

kc-noora.messutHymy auttaa aina — vaikket tietäisi alkuunkaan, mitä olet myymässä.

Valitettavan usein messuilla näkee nuukahtaneita ständejä, joiden äärellä ei ole ketään.  Tiedän, että ko messuilla mukana oleminen ei ole yrityksille halpaa ja siksi ihmettelenkin niitä firmoja, jotka kyllä maksavat itsensä sisään, mutteivät panosta esillepanoon. Osallistumisraha menee hukkaan, jos messupreesens on 20 vuoden takaa tai jos estetiikka vaan muuten ei kiinnosta. Saat myydä aika hiton kovaa tuotetta, jos luulet, että pelkkä tuote myy itsensä.

Tämä on siis minun, messuista kaiken tietävän gurun ensimmäinen ohje: 1) jos osallistut messuille, osallistu kunnolla. Ei sen ständin tarvitse olla iso, pienikin voi olla kiinnostava. Kunhan se on muuta kuin valkoiset seinät ja ankea juliste (jossa ehkä hyvällä tuurilla on kirjoitusvirheitä).

Ja toisaalta taas: se juliste voi olla “ankea”, jos se on hauska. 2) Huumori toimii usein. Tähän tapaan:

kc-messujulisteKai ny reikä kiinnostaa aina!

Tietenkin pysähdyin lukemaan, veikkaan että aika moni muukin.

Messugurun vinkki numero kolme on omistautuminen. 3) Älä pelkästään pönötä pöytäsi ääressä vaan ole aktiivinen, innostunut ja puhuttele ohikulkijoita, mutta älä sorru helppoheikkiyteen. Sellaiset ainakin itse kierrän kaukaa. Myös maistiaiset toimivat erinomaisesti: jokainen ständi, jolla viikonloppuna tarjottiin suklaata tai muita herkkuja, oli porukkaa. 4) Saat maistiaisilla jengin helposti lähemmäs ja samalla voit alkaa jutella, ilman, että tarvitsee huudella perään. Herkkuja kannattaa olla aina — ja 5) testereitä.

Kuvan Hurraw-raakahuulirasvat keräsivät porukkaa kuin kärpästeippi kärpäsiä: jengi liimautui ständiin, jolla sai testailla kymmeniä eri luomuhuulirasvoja. Testaamisen myötä todennäköisesti aika moni innostui ostamaankin, näissä ei ollut tosin paha hintakaan. Satojen eurojen investointeja funtsitaan paljon kauemmin ja tarkemmin kuin muutaman euron huulirasvan ostamista, sikäli 6) messut suosivat huokeahkojen tuotteiden myyjiä. Jos myymäsi tuote on kallis, mieti, miten saat myytyä sen halvalla, esim. osamaksulla jne.

kc-hurraw.messutOnko tää purkkaa? Jotain karkkia ehkä? Eiku huulirasvaa! Ihkuu! Ja viel luomuu!

Hurraw-ständi keräsi porukkaa monesta syystä: värikkäitä tuotteita, 7) tuotteissa kiva ja moderni design, huokea hinta, testereitä kaikista mauista, innostunut henkilökunta jne. Eikä se ständi oikeastaan ollut kovin kummoinen, jos nyt kuvaa katselee. 8) Tärkeää on, että myyjä on läsnä ja osaa kertoa mitä myy ja miksi. Sillä pääsee pitkälle. Ei myöskään kannata vuodattaa koko elämäntarinaansa ja puhua aiheen vierestä. Porukka häippäsee nopeasti tai teeskentelee kuuntelevansa ja häippäsee heti, kun vedät henkeä. 9) Kannattaa keskittyä siihen, mitä asiakas kysyy. Liian monen ständin kohdalla ladeltiin ulkoa opeteltua litaniaa, joka lähinnä haukotutti minua. Eikä kysymyksiini osattu vastata! Tuotteen infot kannattaa todellakin opetella ulkoa, ettei vaikuta myyjänä ihan amatööriltä.

Nämä tyypit eivät haukotuttaneet ja he osasivat asiansa. :)

kc-marielasarkima

Kuva: Mariela Sarkiman Instagram-tili

Jos messujengi on tällaista kuten kuvassa ja koko ständin look on tähän tapaan loppuun saakka hiottu, ei tarvitse ihmetellä, jos naapuriständeille ei eksy kukaan. Näyttävä ja innostunut meininki imee ihmiset mukaansa ja hiljaiset hippiäiset voivat mutista itsekseen vieressä. Mutta ei se ole se koko! Olennaista on saada porukka pörräämään omalle kohdalleen, sillä 11) mikään ei vedä ihmisiä puoleensa kuin toiset ihmiset. Jos jengi pörrää kohdallasi, tulee uusia koko ajan lisää. Ole siis kiinnostava.

12) On tietenkin kannattavaa, että myy jotakin älyllistä tuotetta. Tätä tosin on pitänyt funtsia jo ennen messuja, joten jos olet inessä paskan tuotteen kanssa, on aika vähän tehtävää.

13) Mainio keino saada asialleen näkyvyyttä on luoda ständi, jonka äärellä kaikki haluavat ottaa kuvan.

kc-messut.voice

kc-ioveme.insta

Kuvat:  instagram.com/evamanumusic ja Instagramissa tägättyjä kuvia hashtagilla #iloveme2014

Voicen ständin edessä otettuja fotoja on Insta pullollaan, ehkä heillä oli jokin skaba aiheeseen liittyen? Tämän idean voi helposti kopioida: lanseeraa messuilla kilpailu, johon osallistutaan jakamalla kuva tuotteestasi sosiaalisessa mediassa. Helppoa ja tehokasta.

14) Hanki korttimaksupääte. Kaikilla ei kuitenkaan ole käteistä ja sen hakemaan lähteminen messuilla on ärsyttävää. Todennäköisesti menetät asiakkaasi messuvilinään.

Messuguru kiittää ja kuittaa. Asiaa messuilla bongatuista hyvistä tuotteista pian!

Psst…. Kiitos kaikille, jotka tulitte Maria Lönnqvistin ja allekirjoittaneen luennolle. 130 tyyppiä — huikeaa! Tuli hyvä mieli. :)


Copyright 2011 Kemikaalicocktail · Lataa RSS