Menu

“We know far from all, but enough to act”

Kukaan ei voi elää kemikaalitonta arkea. Luonto on kemikaaleja täynnä, koko luonnollinen elämämme on iso kemikaalicocktail, vaikka siitä karsisi kaiken synteettisen ja siirtyisi takaisin kivikaudelle. Olen aina vähän turhautunut, kun joku alkaa kysellä ”kemikaalittomasta kosmetiikasta tai ruoasta” tai ”kemikaalivapaasta elämäntyylistä”. Ei sellaista olekaan.

Se mistä itse olen kiinnostunut, on kemikaalien vaikutus terveyteemme ja se, millä tavoin arkikemikaalit voivat häiritä hormonitoimintaamme. Hormonihäiritsijäkemikaalit (EDC = endocrine disruptin chemicals) voivat olla joko synteettisiä tai luonnollisia. Ei siis voi ajatella, että luonnollinen kemikaali on aina hyvä tai että synteettinen vastaava on aina paha.

Eräät ihmisen teollisesti valmistamat ja luonnosta peräisin olevat kemialliset aineet saattavat monilla eri tavoilla häiritä hormonijärjestelmien toimintaa ja aiheuttaa haittavaikutuksia. Ihminen voi altistua kemikaaleille muun muassa työpaikalla tai kulutustuotteiden kuten elintarvikkeiden, muovimateriaalien, maalien, pesuaineiden ja kosmeettisten valmisteiden välityksellä sekä epäsuorasti ympäristön kautta (ilma, vesi, maaperä). Ympäristön eläinten kemikaalialtistumisen tapahtuu pääasiassa ravinnon ja veden kautta.

Lähde: tukes.fi

Itseäni kiinnostaa ja huolestuttaa paljon myös se, millä tavoin arkikemikaalimme vaikuttavat luontoon ja eläimiin. Juuri se on iso syy siihen, että käytän luonnonkosmetiikkaa: luonnonkosmetiikan kemikaalit ovat luonnosta peräisin ja kun ne päätyvät sinne takaisin, on luonnolla mahdollisuus tunnistaa nämä alun perin sieltä napatut aineet. Synteettisten kemikaalien osalta tilanne on vaihteleva. Osa hajoaa luonnossa, osa ei,  ja hajoamattomat aineet kertyvät maaperään ja eliöihin, aiheuttaen esimerkiksi juuri ongelmia eläinten hormonitoiminnalle. Tällaiset ilmiöt voivat pahimmillaan järkyttää koko ekosysteemiä. Etenkin lääkejäämät luonnossa on kuumottava aihe. Ja jos kaloista puhutaan: me ihmiset syömme näitä hormonikaloja. Ympäristö estrogenisoituu ja ihminen saa osansa kuormasta. (Kannattaa muuten huomata, että esimerkiksi vegaanikosmetiikka sisältää synteettisiä kemikaaleja, koska vegaaninen tarkoittaa vain ei-eläinperäistä. Vegaanikosmetiikka voi siis olla täysin synteettisistä raaka-aineista valmistettu ja kertyä luontoon, sitä saastuttaen.)

kc-edc7

Hormonitoimintaan vaikuttavien kemikaalien parissa vietin muutama viikko takaperin kolme mielenkiintoista päivää Berliinissä, Endocrine disruptors -konferenssissa. Hämmennyin siitä, kuinka moni asia, joiden olin kuvitellut nauttivat tiedeyhteisössä konsensusta, ei niin tee, ja että tutkijoiden keskinäiset erimielisyydet ovat parhaillaan esteenä EU:n kemikaaliturvallisuuden parantamiselle. Se on huolestuttavaa.

Kansainvälisessä kemikaaliturvallisuusohjelmassa (WHO/IPCS) on kyllä sovittu alustavasta hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien määritelmästä, mutta se on nimenomaan alustava, eikä EU:ssa ole vieläkään yhtenäistä määritelmää sille, mikä oikeastaan on hormonihäiritsijäkemikaali on tai miten se tunnistetaan.  ECHA (European Chemical Agency) oli asettanut termin määrittämiselle takarajaksi juolukuun 2013, mutta asiaa on lykätty, eikä määritelmästä olla vieläkään yksimielisiä. Määritelmän myötä päästäisiin sopimaan tavoista testata ja tutkia mahdollisia hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja yhtenäisen protokollan mukaan. Parhaillaan jokainen kemikaali käsitellään yksittäistapauksena ja siksi prosessit ovat hitaita ja myös epätarkkoja.

Tällaisen asian ei kuvittelisi voivan pitkittyä kovin kauaa ja jäsenmaa Ruotsi onkin sitä mieltä, että haahuilu on saatava päätökseen. Sksi Ruotsi on haastanut Euroopan komission oikeuteen asian pitkittymisen johdosta. Prosessi on yhä kesken, päätös asiaan tullee vuosien 2016, 2017 tienoilla.

Juuri Ruotsi on yksi niistä EU-maista, jotka haluaisivat ajaa varovaisempaa kemikaalipolitiikkaa. Ruotsin kemikaaliviraston (KEMI) Gregory Mooren, esityksessä oli lause, joka kuvastaa länsinaapurimme asennetta hienosti: ”We know far from all, but enough to act”.

kc-edc8

Eri EU-maissa hormonihäiritsijäkemikaalien aiheuttamiin terveysriskeihin suhtaudutaan eri tavoin. Toisissa maissa halutaan pelata varman päälle, kuten Ruotsissa, ja karsia potentiaaliset riskiaineet käytöstä heti, odottamaan uudelleenarviointia. Toisaalla taas toisaalla halutaan pitää aineet käytössä, kunnes ne varmasti voidaan todentaa vaarallisiksi. Etenkin teollisuudelle voi tulla kalliiksi luopua tietystä kemikaalista varmuuden vuoksi, ellei korvaavaa ainetta ole tiedossa. Korvaava, mahdollisesti turvallisempi aine voi olla myös tuplasti kalliimpi. Kyse on pitkälti rahasta. Maailman johtavan kemikaalifirman BASF:n ekotoksikologi Lennart Weltje totesi konferenssissa, että ”kemikaalien hormonihäiritsijävaikutusten tutkiminen on niin kallista, että harvoilla on siihen varaa. Usein mennään halvemmalla, eli tutkitaan vain osittain”.

kc-edc_helen_hakanssonHaastattelin myös konferenssiin osallistunutta, Ruotsin Karoliinisen instituutin professori Helen Håkanssonia (kuvassa), joka kertoi, että Ruotsissa hallitus haluaa kieltää bisfenolin käytön vesiputkistoissa ja että Ruotsi on tehnyt asiasta ehdotuksen myös ECHA:lle. Bisfenoli-a eli BPA on todistettu hormonitoimintaa häiritseväksi (se on Suomessa kielletty esim. tuttipulloista), mutta ainetta käytetään yhä monissa kulutustuotteissa ja esimerkiksi vesijohtojen pinnoitteissa.

Höga halter av ämnet [BPA] har uppmätts i varmvatten från sådana rör. Spädbarn som får välling eller mjölkersättning gjord på ljummet eller varmt vatten riskerar därför att få i sig höga halter av bisfenol A.

– Förbudet behövs för att skydda små barn från att skadas av hormonstörande ämnen som bisfenol A. I Sverige används redan mer miljövänliga material och metoder för renovering av vattenrör och det är bra, säger klimat- och miljöminister Åsa Romson i pressmeddelandet.

Lähde: nyteknik.se

Ruotsissa on havaittu korkeita BPA-pitoisuuksia etenkin lämpimässä hanavedessä. Sitä tosin en ymmärrä, kun Nyteknikin jutussa mainitaan, että etenkin pikkulapset saattavat saada esimerkiksi korvikkeen kautta liikaa bisfenolia elimistöönsä. En tiedä ketään, joka käyttäisi hanan lämmintä vettä sellaisenaan vaikkapa korvikkeen sekoittamiseen. Yleensä hanasta otetaan kylmää vettä, joka sitten lämmitetään kattilassa tai vedenkeittimessä (muovipintaisesta vedenkeittimestä voi myös toki irrota BPA:ta). Kylmä vesi ei liuota BPA:ta samalla tavalla kuin kuuma. No, se ei ehkä ole kuitenkaan olennaista tässä vaan se, että ainetta liukenee ja päätyy ravintoomme veden mukana.

Vielä ei ole todisteita siitä, kuinka iso määrä bisfenolia juomavedessä olisi haitallista ihmiselle. Ruotsissa haluttaisiin kuitenkin “pysäyttää ihmiskoe” ja selvittää lisää, ennen kuin aineen käyttöä putkistoissa jatketaan. Kiinnostunteena odotan, mitä ECHA toteaa Ruotsin ehdotukseen BPA:n kieltämiseksi vesijohdoissa. Tosin: vaikka BPA kiellettäisiin, saatettaisiin tilalle ottaa kemikaali, joka ei välttämättä ole sen turvallisempi, koska kuten konferenssissa moneen otteeseen tuli ilmi, joudutaan uusia kemikaaleja vetämään markkinoilta jatkuvasti sellaisten vaikutusten ilmenemisen vuoksi, joita ei aineessa tiedetty olevan. EU:n kemikaaliturvallisuudessa on uusien lanseerattavien kemikaalien osalta aukko, joka on aika huolestuttavan kokoinen.

Bisfenoliin suhtaudutaan varovaisesti Ranskassakin: Ranskassa on tammikuussa tänä vuonna astunut voimaan laki, jonka mukaan bisfenoli on kielletty kaikista pakkauksista, jotka ovat kosketuksissa ruoan tai juoman kanssa. Vuodesta 2013 lähtien BPA on ollut Ranskassa kielletty elintarvikepakkauksista, jotka on suunnattu alle 3-vuotiaille.

Kukin EU-maa voi tehdä tällaisia omia päätöksiä yksittäisiin kemikaaleihin liittyen, jos vain haluaa. Suomea ei edustanut konferenssissa kukaan, eikä Suomi ollut esillä niillä listoilla, joilla mainittiin tällaisia varovaisuusperiaatteen mukaan toimivia maita. En tiedä mistä se johtuu, että esimerkiksi Ruotsissa ollaan tällaisten asioiden suhteen valveutuneempia kuin meillä, mutta pitää vaan toivoa, että Suomessa aletaan tuttuun tapaan kopioida ruotsalaisten toimintamalleja. Niinhän suomalaisilla usein on tapana. Kunhan ruotsalaiset päättävät ja tekevät ensin…

kc-endocrine

100% varma aineen turvallisuudesta ei tosin voi olla koskaan, myrkyllisyydestä voi. Näin totesi hollantilainen professori Aldert Piersma (kuvassa) selittäessään, että turvallisuus voi aina olla mittavirhe. ”The dose makes the poison not a poison.”

Konferenssi oli asiantuntijoille tarkoitettu. Paikalla oli niin EU:n asiantuntijoita, riippumattomia lääkäreitä ja tutkijoita, kuin teollisuuden edustajiakin. Minä osallistuin konferenssiin lähinnä kuunteluoppilaana, tekeillä olevaan kirjaprojektiini ja blogityöhöni liittyen.

Päädyin juttusille monien tyyppien kanssa, vaikka ekan päivän jälkeen lähinnä ajattelin kaivautua hotellihuoneen sänkyyn ja pysyä siellä, ettei tarvitsisi kohdata näitä alansa huippuammattilaisia ja kokea itsensä maan matoseksi. Sain toisen konferenssipäivän aikana kuitenkin itsevarmuutta ja esittäydyin monille, kirjaprojektistani ja työstäni kertoen ja yllätyin, kuinka helppoa näiden tutkijoiden kanssa oli keskustella. Monien presentaatiot menivät yli hilseeni, ja esityksen ymmärtäminen jumahti jo ekan slaidin tieteellisiin lyhenteisiin. Onneksi apuna oli muutama eri nettisanakirja, joiden avulla sain ratkaistua lennossa yllättävän monta termiä, jotka taas päästivät minut askeleen eteenpäin.

Keskustelin lisääntymisterveydestä pitkään professori Aldert Piersman kanssa. Perustelin lisääntymisterveyteen erikoistuneelle lääkärille, miksi suosin luomua, vältän geenimuunneltua ruokaa, miksi en käyttänyt juuri kosmetiikkaa raskausaikana jne. ja kun olin varma, että hän teilaa käsitykseni kaikesta, olikin hän samaa mieltä yllättävän monesta asiasta. Neljän lapsen isä fillaroi päivittäin 30 kilometriä töihin, suosii luomua ja on sitä mieltä, että suurimmat syyt lapsettomuuteen ovat korkea ikämme, liikkumattomuus, huonolaatuinen ruoka ja stressi. Haluamme lapsia paljon vanhempina kuin luonto alun perin tarkoitti ja tämä biologista aikaikkunaa vastaan taistelu on yksi iso syy siihen, että monet joutuvat turvautumaan esimerkiksi lapsettomuushoitoihin. Liikunnan puute, ravinneköyhä ruoka ja stressaava elämäntyyli vaikuttavat paljon siihen, mitkä mahdollisuudet sukua on jatkaa. Piersma oli kuitenkin yhdestä olennaisesta asiasta kanssani eri mieltä — tai sanotaanko, että hän muutti käsitystäni asiasta, jossa en ollut ymmärtänyt vallitsevan ristiriitaa. Nimittäin spermanlaadun heikkenemisen syyt. Toinen puolestaan liittyi kosmetiikan käytön rajoittamiseen raskausaikana. Ärsyttävä cliffhanger, mutta näihin liittyen joudut odottamaan seuraavaa postausta aiheesta!

kc-edc4

Lähdin Berliiniin hakemaan vastauksia kysymyksiin ja sainkin niitä, mutta paljon enemmän minulla on nyt kysymyksiä kuin vastauksia. Se perinteinen, kun tajuaa koko ajan enemmän siitä, kuinka paljon ei tiedä. Kuinkakohan tästä pienuuden tunteesta pääsee, että kokisi jotakin järkeä työssään taas? Juuri nyt on olo, että kun edes EU-viranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten hormonihäiritsijäkemikaali pitäisi määrittää, onko kuluttaja-aktiivisuudessa mitään järkeä?

No, onhan siinä toki: voimme valita ainakin potentiaalisesti turvallisempia aineita ja tuotteita, mutta sitten taas, kuinka paljon on kyse siitä, onko ko kemikaaleja tutkittu tarpeeksi ylipäänsä? Voimme vaan koittaa luovia ja välttää turhaa tavaraa. Se lienee kaikista viisainta.

Yksi kommentti Jätä kommentti

Kommentit

Niinhän se aina menee, että mitä enemmän tietää sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Mutta aikansa asioita selvitettyään ja pohdittuaan alkaa muodostua jonkinlainen selkeämpi näkemys.

Todellakin ottaa päähän Suomen yleinen linja, että ei olla huolissaan mistään.

Kiitos, kun teet tärkeää työtä kemikaaliasioiden esillä pitämisessä. Toivotaan, että mahdollisimman monet kuluttajat kysyvvät ja valitsevat turvallisempia vaihtoehtoja – ja se edellyttää tietoisuutta.

PS. Kiinnostaa kuinka paljon tuo estrogeenin lisääntyminen ympäristössä on yhteydessä lapsettomuuteen. Esimerkiksi endometrioosin esiintyvyys on lisääntynyt viime vuosina ja elimistön oma estrogeeni liittyy endometrioosiin, mutta mahdollisesti myös ympäristöstä tullut estrogeeni. Ja endometrioosi taas on ihan merkittävä tekijä naisen lapsettomuudessa (olikohan tilasto jotain sellaista, että 30-40%:lla hedelmöityshoitoihin hakeutuvista on endo).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.