Menu

Puinen leikkuulauta on muovista fiksumpi

Muovi on elämässämme todennäköisesti jäädäkseen ja monessa paikassa tosi kätevä (esim. pakastaminen), mutta moni kodin muoviesineistä ja -asioista on aivan turhia.

Tyhjensin muutama vuosi sitten keittiöstämme kaiken turhan muovisen. Tavaraa tuli iso muovikassillinen ja taitavat ne vieläkin olla kellarissa, varmuudeksi tallessa, mutta enpä kyllä ole niihin kertaakaan kaapeista poistamisen jälkeen kajonnut. Lapsen muoviset ruokalaput jäivät käyttöön (tosin nekin voi kyllä korvata kankaisella ja on meillä niitäkin), samoin muutama melamiinimuovinen lasten astia yhä löytyy, nuolija on olemassa ja lasisten säilytysrasioiden kannet sekä pakasterasiat. Muun muovin heivasin. En halua käsitellä ruokaani muovilla yhtään enempää kuin on pakko.

Esimerkiksi leikkuulauta. Miksi käyttää muovista, kun puinen on tutkitusti hygienisempi, täysin luonnollinen ja vieläpä kauniskin?

Muovia markkinoidaan usein hygieniasyistä, helppohoitoisuutensa vuoksi. Huolissaan ollaan esimerkiksi salmonellariskistä, että kun raakaa lihaa leikataan alustalla, päätyy bakteereja veitsen tekemiin loviin ja siksi pitäisi suosia muovia, jonka voi pestä koneessa. Puisen laudan putsaaminen ole kyllä yhtään sen hankalampaa kuin muovisenkaan ja elinkaaren lopussa se maatuu.

Olet varmaan kuullut sanonnan, että puinen leikkuulauta desinfioi itse itsensä. Mitä se oikein tarkoittaa? Ehkä tätä.

Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkimuksissa todettiin jo vuonna 1993, että monet bakteerit kuolevat itsekseen puisella leikkuualustalla, mutta jäävät eloon muovisella.

Puisen ja muovisen leikkuulaudan eroja bakteerien selviämisnäkökulmasta tutkivat 90-luvun alussa mikrobiologit Dean O. Cliver ja Nese O. Ak (College of Agricultural and Life Sciences). He käyttivät kokeessaan seitsemää erilaista puupintaa ja neljää erilaista muovipintaa. Laudoille levitettiin mm. salmonella, kolibakteeria, listeriaa ja lautoja pidettiin yön yli erilaisissa olosuhteissa (sekä huoneenlämmössä, että kylmässä).
Tutkijat huomasivat, että jo kolmen minuutin kuluttua bakteerien levittämisen jälkeen, 99,9% bakteereista oli kuollut puisella alustalla, mutta muovisella alustalla kaikki bakteerit olivat tallella. Itse asiassa huoneen lämmössä yön yli säilytetyllä muovialustalla bakteerien määrä oli kasvanut. Vastaavissa oloissa olleella puualustalla ei ollut bakteereita ensinkään.
Tutkijat etsivät tutkimuksia siitä, että muovinen leikkuulauta olisi puista hygienisempi, mutta eivät löytäneet yhtäkään julkaisua aiheesta.

“This flies in the face of the prevailing wisdom,” says Cliver. “It isn’t what I expected. Our original objectives were to learn about bacterial contamination of wood cutting boards and to find a way to decontaminate the wood so it would be almost as safe as plastic. That’s not what happened.” Cliver is quick to point out that cooks should continue to be careful when they handle foods and wash off cutting surfaces after they cut meat or chicken that may be contaminated with bacteria. “Wood may be preferable in that small lapses in sanitary practices are not as dangerous on wood as on plastic,” he says. “This doesn’t mean you can be sloppy about safety. It means you can use a wood cutting board if that is the kind you prefer. It certainly isn’t less safe than plastic and appears to be more safe.”

Lähde: University of Wisconsin-Madison News

Mistä johtuu, että puinen alusta hoitelee bakteereita kuin itsestään? Cliver selitti asiaa myöhemmin näin:

One explanation for wood’s resistance to bacterial growth-a theory that Cliver would like to test-is that the cell walls of the wood have an affinity for water and that they extract water from the bacteria that come in contact with them, causing those bacteria to die.

Lähde: chicagotribune.com

Mikrobiologi Dean O. Cliverilta löytyy tuoreempaakin näkemystä asiaan vuodelta 2006, jolloin hän on todennut, että puupinnan bakteerit eivät kuole heti, mutta eivät myöskään palaa laudan pinnalle. Maikkarin Maku-sivuston juttu on skandalöösin kuuloinen, mutta mikäli käyttää muovista leikkuulautaa, saattaa se todella olla kodin “pahin bakteeripesäke”, koska bakteerit voivat jäädä muoviin muhimaan.
kc-leikkuulauta2

Itse käsittelen leikkuulaudalla lähinnä kasviksia ja tofua, toisinaan kalaa, enkä ole koskaan ollut bakteerikammoinen. Itselläni ei ole tarvetta muovilaudalle, enkä usko, että oikeastaan on juuri kellään muullakaan.

Enemmän olen silti pohtinut sitä, että aina lautaa vasten leikatessa, leikkaan paitsi ruokaa, myös itse alustaa. Onpa leikkuulautasi muovinen tai puinen, on sen pinta todennäköisesti karhea ja viiltoja täynnä. Muovisesta leikkuulaudasta päätyy muovihippusia ruokaan väistämättä. Mielummin leikkaan luonnollisen ruokani luonnollisella alustalla.  Yleensä pesen sen vain vedellä. Päivittäin. Mikäli leikkaisin siinä raakaa lihaa tai kalaa (tapahtuu tosi harvoin), käyttäisin putsaukseen myös pesuainetta.

Oletko itse putsannut keittiötäsi muovista? Mistä muovituotteista et voi luopua?

7 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Muovisia kauhoja ja muita lämmitettävän ruuan sekoitusvälineitä ei ole keittiössämme ollut vuosiin. Ei myöskään mukeja, kippoja – onkohan mitään. Paitsi se leikkuulauta. Saaperi, että onkin pitänyt hankkiutua siitä eroon jo ajat sitten. Toisaalta suoritan leikkelyni useimmiten lasisen lautasen tms päällä, koska olen tiedostanut muoviällötyksen rispaantumisen ja yök.
No, toisaalta olen 70-luvun lapsi ja takaraivoon on istutettu “muovin ylivoimainen hygieenisyys puuhun verrattuna”. Hieno kampanja ollut, joo.
Kiitos, Noora muistutuksesta.

Paljon on muovia saanut lähteä…Lapsille piharetkille on muovisia eväsrasioita. Töihin ostin lasisen juomapullon (käyhän siihen vaikka toki entinen kossupullo 🙂 ) Mitä kauemmin ruoka tai juoma muovin mutkassa lötköttää, sitä enemmän se inhottaa. Leikkuulauta on onneksi aina ollut puinen!

Olen kuullut jostain ettei puulastoja ja -lautoja saisi pestä astianpesuaineella tai astianpesukoneessa ollenkaan, koska puu käyttäytyy siten, että se imee itseensä ne myrkyt, jotka siirtyvät ruuanlaitossa sitten itse ruokaankin. Testasin asiaa puulastoilla ihan käytännössäkin. Lastat, jotka pestiin astianpesukoneessa muuttuivat harmaanvärisiksi ns. kuolleen puun väriseksi, ja lastat joita pestiin vain lämpimällä vedellä säilyttivät värinsä, mutta olivat selkeästi imeneet itseensä rasvaa ruuasta, jota vesi ei ollut poistanut. Nytpä siis mietinkin että mikä aine olisi oikea lastojen ja leikkuulautojen pesuun, kun käsitellään esim. raakaa kalaa tai maitotuotteita. Jolloin niitä haluaisi pestä, mutta en oikein tiedä mikä olisi “vähiten haitallinen” puhdistusaine tähän tarkoitukseen?

Ei missään tapauksessa puisia juttuja astianpesukoneeseen! Puu imee itseensä tuota pesuainetta ja lämpötila koneessa on korkea. Puiset välineet pestään lämpimällä vedellä ja tarvittaessa voi käyttää pikaisesti käsiastianpesuainetta. Yleensä aineita ei tarvita. Lopuksi huuhdellaan kylmällä vedellä jolloin puunsyyt sulkeutuvat. Eli puu “avataan” lämpimällä, suljetaan kylmällä. Sama pätee vaikka saunan lauteiden pesuun. Kaikista astioista maitotuotteet huuhdellaan aina ensin kylmällä vedellä, muuten maito “palaa” kiinni astiaan. Puisissa välineissä oleva rasva, joka ei pesemällä lähde ei ole ollenkaan haitaksi. Puutahan käsitellään öljyillä kosteudenkeston parantamiseksi. Itse käsittelen puisen leikkuulaudan säännöllisesti öljyllä. Hommaan käy mikä tahansa ruuan laittoon käytettävä öljy, esim. oliiviöljy. Kuten Nooran postauksesta voi lukea, puu ei elätä bakteereja pinnallaan.

Kenelläkään vinkkiä mistä saisi ostettua kotimaisia (ohuita) puisia leikkuulautoja?

    Minulla on Jäskepuun ohut leikkuulauta.

Olen putsannut keittiön muovisista kipoista ja kupeista vuosia sitten. Muovikauhat lentävät roskiin sitä mukaan kun hajoavat. Leikkuulaudat vielä löytyy muovisina. Yksi lasinen leikkuulauta myös, jota käytetään eniten. Minä myös olen tiedostanut muovisen leikkuulaudan rispaantumisällötyksen, siksi ne ovat vähemmällä käytöllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.