Menu

Zero Waste: kuinka sen teen, osa I

Muoviton maaliskuu lähenee loppuaan. Muovin maailmanvalloitus on kuitenkin vasta alkanut. Muovisia tavaroita tuotetaan kiihtyvään tahtiin ja viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmassa on tuotettu enemmän muovia kuin koko viime vuosisadan aikana. Sen lisäksi että muovia on juomassamme vedessä, sitä saattaa olla myös hengittämässämme ilmassa. Enkä ihmettele vaikka olisi, sillä muovia tuntuu olevan minne ikinä katsookin.

En tiedä, voiko negatiivista kokemusta kutsua ahaa-elämykseksi, mutta jonkinlaisen herätyksen koin nähtyäni videon muovipussien täyttämästä valaasta. Oli alkuvuosi 2017.  Jollain tapaa oma ekomatkani alkoi kuitenkin jo kymmenen vuotta aiemmin.

Olin juuri viettänyt kolme kuukautta katulapsityössä Kenian slummeissa ja palaamassa kotiin jouluksi. Mieleeni on tatuoitunut hetki, kun odottelin lentoa Heathrow’n lentokentällä Harrod’sin jouluikkunan edessä. Muistan ajatelleeni, kuinka voisin taas nauttia yltäkylläisestä elämästäni hyvällä omalla tunnolla. Kontrasti meidän ja kenialaiseen slummiin jääneiden välillä oli yhtä räikeä kuin näyteikkunan glitteriset joulukoristeet.

Meni muutama kuukausi ja join taas tyytyväisenä latteani take away -kupista. Jotain kuitenkin muuttui pysyvästi jo tuolloin: ennen Keniaan lähtöäni olin elänyt railakasta shopaholicin elämää, suurinta vapaa-ajan hupiani oli ollut kierrellä kaupoissa ja tehdä alelöytöjä. Keniaan lähtiessäni jouduin kuitenkin karsimaan tavaramäärän minimiin, sillä kolmen kuukauden vaatteet piti mahduttaa yhteen laukkuun. Oli yllättävän hauskaa keksiä asuja hyvin rajallisella määrällä vaatteita! Kotiin palattuani valtava vaatemäärä ei tuntunut enää tavoiteltavalta, vaan päinvastoin joltain, joka vei energiaani ja aikaani. Nykyään tällaiselle kolmen kuukauden mittaiselle, minimalistiselle vaatekokeilulle on oma someilmiönsä, Project 333.

Valasvideo oli kuitenkin viimeinen sysäys siihen, että päätin vähentää radikaalisti omaa kulutustani ja ennen kaikkea tuottamaani muoviroskaa. Bea Johnsonista ja zero waste -elämäntavasta kuulin vasta myöhemmin, enkä sillä kertaa kokenut valtavaa hurahtamista. Pikemmin koin saavani nimen elämäntavalle, jota kohti olin jo päättänyt pyrkiä.

  1. Aloita jostain

Nollahävikki, nollahukka, roskaton elämä, jätteetön elämäntapa. Zero waste -ajattelussa on kyse kaatopaikalle (tai Suomessa poltettavaksi) päätyvän jätteen vähentämisestä minimiinsä tai jopa olemattomiin. Jätteeksi määritellään kaikki, mitä ei voi kierrättää ja huomiota kiinnitetään erityisesti kertakäyttömuoviin.

Aloitin oman zero waste -projektini kieltäytymällä muovipulloista, take away -kupeista  ja muovikasseista ja korvaamalla ne kestoilla. (Sittemmin olen muuttanut kantaani suomalaisesta muovikassista, joka on varsin eri asia kuin maailmalla käytettävät muovipussit.) Kieltäytyminen (refuse) on ensimmäinen zero waste -elämäntapaa ohjaavasta ”viidestä ärrästä” ja tietyllä tapaa kaikkein oleellisin. Nimittäin seuraavat vaiheet, karsi (reduce), käytä uudelleen (reuse), kierrätä (recycle) ja kompostoi (rot), ovat oleellisia vasta silloin, jos kieltäytyminen ei syystä tai toisesta ole toteutunut.

Kuulen monesti sanottavan, että eihän niitä kestokasseja kuitenkaan muista ottaa mukaan. Itselleni kassi on nykyään yhtä itsestäänselvyys kuin lompakko tai kännykkä, joita ilman en yksinkertaisesti lähde kauppaan tai jotka palaan tarvittaessa hakemaan. Seuraava ajatus on, ”no entäs roskapussi?”. Voin kertoa, että viisihenkisessä kotitaloudessani kesti yli puoli vuotta ennen kuin kaikki kotoa löytyvät muovipussit oli käytetty loppuun, joten tähän ongelmaan tuskin tarvitsee tarttua ihan heti. Sitä paitsi, mitä enemmän kierrättää, sitä vähemmän sekajätettä ylipäätään kertyy (zero waste -idolini onnistuvat mahduttamaan roskansa pieneen lasipurkkiin). Mutta vastaukseksi: hyödynnän roskapussiksi kaikki mahdolliset pakkaukset, joita en voi välttää (kuten wc-paperi- tai sipsipussit). Näiden loppuessa ostan satunnaisesti kierrätysmuovista valmistetun muovikassin, joka on eri kassivaihtoehdoista kaikkein ekologisin. Tiesitkö, että esimerkiksi kangaskassia tulisi käyttää yli 250 kertaa, jotta se olisi muovikassia kestävämpi valinta? Siksi välttelen muovin lisäksi myös turhia puuvillatuotteita.

Ideaalitapauksessa muovikassiakin käytetään useita kertoja ennen kuin se päätyy roskapussiksi, vaikkapa salikassina tosiäijien tapaan. Vielä pienempi hiilijalanjälki on tietenkin ohuella pussilla, joskin näitä ei ole yhtä helppo käyttää useaan kertaan. Rullassa kierrätysmuovisia roskapusseja on vaikeampi löytää, omani olen metsästänyt Clas Ohlsonilta.

Zero waste on ennen kaikkea ajattelutapa. Kuudes R olkoon rethink. Mieti vielä kerran, voisiko jonkin tavaran tai materiaalin uudelleenkäyttää tai ostamisen sijaan korvata jollain muulla. Tai tsekkaa valmiit vinkit Bean Top100-listalta.

  1. Pelkistä

En ole luonteeltani minimalistinen tyyppi, pikemmin päinvastoin. Mielsinkin pitkään zero wasten ja hamstraamisen tietyntyyppisinä saman toiminnan eri muotoina. Jo lapsuudenkodissani otettiin talteen lahjapaperit ja kauppojen kauniit pahvipakkaukset, joita käytettiin yhä uudelleen ja uudelleen. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen valtavaan tavaramäärään, joka kotiini on kertynyt: mitä eroa loppujen lopuksi on käyttämättömänä kaapeissa lojuvalla tavaralla ja kaatopaikalla lepäävällä roskalla? Eikö ole valtavaa luonnonvarojen tuhlausta, että kotonani on iso kasa tavaroita, jotka voisivat olla käytössä muualla?

Kiitos Konmarin, moni on hankkiutunut eroon turhasta tavarasta. Jopa siinä määrin, että hyväntekeväisyysjärjestöille aiheutuu siitä ongelmia. Minun roskani voi siis olla myös toiselle pelkkä roska ja olen opetellut lahjoittamaan vain niin hyväkuntoista tavaraa, että voisin antaa sen vaikka ystävälleni. Joskus minun roskani voi kuitenkin olla jonkun toisen raaka-aine ja unelmoin yhteiskunnasta, joka perustuisi kiertotalouden periaatteelle. Kierrättämistäkin oleellisempaa on kuitenkin kiinnittää huomiota omaan ostamiseen alun alkaenkin.

  1. Osta harkiten

Kiinnittämällä huomion tuottamaani roskaan, olen nähnyt uudella tavalla sen, miten kulutan. Tajusin, etten ostanut tavaraa ja vaatteita, vaan elämäntyyliä. Ostin vuosikausia erilaisia nahkatakkeja ja valkoisia kauluspaitoja, kunnes tajusin olevani mukavuudenhaluinen ja boheemimpi neulepaitatyyppi. Lopetin myös ostamasta tavaroita ihmiselle, joka kenties olisin tulevaisuudessa. Blenderiä ostaessani pohdin, olenko oikeasti ihminen, joka tekee aamuisin smoothien vai toivoisinko vain olevani. Tavara voi joko mahdollistaa elämäntyylin, jonka aidosti haluan, tai muistuttaa jatkuvasti, ettei elämäni ole sellaista kuin toivon. Ja tyytymätön ihminen on altis kuluttamaan.

Loppujen lopuksi zero waste ei ole muuttanut elämässäni muuta kuin sen, mitä tavaraa ostan – tai jätän ostamatta. Jokin aika sitten blenderini hajosi. En osannut heti päättää, minkä merkin mixerin hankkisin tilalle ja huomasin pärjääväni vallan hyvin sauvasekoittimellani! Loppuneen tuorekelmun tilalle voi ostaa mehiläisvahakääreen tai huomata, että lautanen sopiikin täydellisesti kattilan kanneksi tai uunivuoan päälle. En käytä enää itse pillejä, mutta olen ostanut lapsilleni kauniit kestopillit. Pumpulin ja meikinpoistoaineen sijaan käytän nykyään vanhoja villaisia imetysliivinsuojiani ja kookosöljyä (oma pohdintansa on, kuinka paljon syötäväksi kelpaavaa ruokaa kannattaa käyttää kosmetiikkana). Nyt odotan, että hoitoaineeni loppuu ja voin ostaa tilalle uuden putelin sijaan palahoitoaineen.

Moni ajattelee, ettei yksittäisen kuluttajan valinnoilla ole merkitystä. Suomessa syntyvistä kasvihuonepäästöistä peräti 68 prosenttia on kuitenkin peräisin kotitalouksilta, siis sinulta ja minulta. Me suomalaiset käytämme vuosittain 900 miljoonaa hedelmäpussia, eikä siitä voi syyttää poliitikkoja tai yrityksiä. Vaikka eihän Suomella ole väliä kun olemme niin pieni maa, vai? Hiilijalanjäljessä mitattuna lukeudumme suurimpiin ja olemme ensimmäisten maiden joukossa saavuttamassa ylikulutuspäivän parin viikon sisään, nelisen kuukautta ennen muuta maailmaa. Jos kenialaiset ja koko muu maailma eläisi kuten me, tarvitsisimme neljä maapalloa.

  1. Tee parhaasi

Mikäli jo erehdyit luulemaan minua superekoksi, voin kertoa, että ajan bensa-autolla ja olen kasvattanut kolme lasta pääosin kertakäyttövaipoilla. Auton vaihtaminen ei ole yhtä helppoa kuin vaikkapa shampoon (etenkään silloin, jos autoon pitää mahduttaa kolmen alle kouluikäisen istuimet), eivätkä omat voimavarani ole riittäneet kestoiluun. Siksi olen sitoutunut tekemään parhaani elämän muilla osa-alueilla.

Olen huomannut, että raha, tottumus ja helppous ovat useimmiten epäekologisten valintojen taustalla, on sitten kyse roskaruoasta, wet wipeseista tai muovisista juomapulloista, joita maailmalla ostetaan miljoona joka minuutti. Pitkällä tähtäimellä ekologisempi kestotuote kuitenkin usein säästää vaivaa ja rahaa. Ostin posliinisen kestomukini vuonna 2014 ja olen laskenut sen säästäneen ainakin sadan take away -kupin verran joka vuosi. En joudu enää koskaan muistamaan kaupassa, onko pumpuli tai tuorekelmu päässyt loppumaan. Ekologisuus edellyttää kuitenkin uusien tapojen omaksumista ja alkuun hieman vaivannäköä. Eivät tuotteet sinänsä ole kestäviä, vaan tavat.

Kuten mikä tahansa iso elämänmuutos, zero waste on jatkuvaa oppimista ja prosessi, joka todennäköisesti kestää läpi elämän. Siksi en ajattele pienintäkään ekotekoa turhaksi, vaan pikemmin askeleeksi kohti osittain utopistista, jätteetöntä määränpäätä. On kannustavaa ajatella, että kun olen muuttanut jonkin vaikkakin ihan pikkiriikkisen tavan, tiedän, etten koskaan palaa enää sen osalta entiseen. Suurin virhe on olla tekemättä mitään, koska voi tehdä vain vähän.

8 kommenttia Jätä kommentti

Kommentit

Olipa hyvä kirjoitus, kiitos!

En löytänyt Clas Ohlsonin sivuilta noita mainitsemiasi kierrätysmuovista tehtyjä roskapusseja, olisiko sinulla laittaa suoraa linkkiä tuotteeseen?

Hei! Mitenkäs ruoan ostaminen? Itsellä tulee paljon jätettä esimerkiksi pakkauksista.

Kiitos kommenteista!
Ruokapuoli on niin iso kokonaisuus, että siitä luvassa ihan oma postauksensa 😉
En ole löytänyt noita roskapusseja verkkokaupasta, mutta tunnistaa etiketistä helposti. Ovat siis kierrätettyä polyeteeniä (eli sitä ohuempaa hedelmäpussisorttia) ja tilavuudeltaan 25l.
Sinillä on puolestaan 100% kierrätysmuovisia jätesäkkejä niille onnekkaille, joilla on oma jätesäiliö ja jonne kipata roskat suoraan. Mutta. Oma mutu on, että ihan se kaupan kassan kierrätysmuovipussi olisi ekoin vaihtoehto, joskin kallis, jos pussia käyttää useasti ennen roskapussiksi päätymistä (kauppakassina, treenikassina, satulansuojuksena, lasinpalautuspussina, uimakassina jne.).

Hei!
Olihan pusseja sittenkin netissä, kaupasta löytyy myös valkoisena tai sinisenä 🙂

fi/Roskapussit-joissa-solmittavat-kahvat/34-8002

Ja asenteuden muuttaminen auttaa itseä ja myös muita. Näin maailmalla matkatessa kun menen täyttämään vesipulloani aina tyrkytetään vain uutta muovipulloa selitän että haluan vähentää roskaamista, joka on täällä saudeissa ihan uusi ajatus. Toivittavasti asia jää kytemään edes jonkun mieleen ja tavat täälläkin muuttuvat.

Tosi inspiroiva kirjoitus. 🙂

Ei, vaan kangaskassia tulisi käyttää 7000 kertaa, jotta se olisi muovikassia ympäristöystävällisempi. 20 000 kertaa, jos se on luomupuuvillaa. Ja paperikassiakin 43 kertaa. https://theworldnews.net/fi-news/tutkimus-muovipussi-onkin-kauppakasseista-ymparistoystavallisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos sinulla ei ole tunnusta, voit rekisteröidä sellaisen täällä.