Tietoa mainostajalle ›
Menu
Lue lisää

Testaan blogissani erilaisia tuotteita ja palveluita. Näistä testituotteista en maksa. Kaikki tämän postauksen tuotteet eivät välttämättä ole testattavaksi saatuja, osan olen saattanut myös ostaa itse.

Vauvan unikoulu tehoaa jo parissa yössä

Ääriväsyneen vanhemman viimeinen oljenkorsi, vauvan unikoulu, olisi ehkä kannattanut tehdä vähän aikaisemmin. Ennen sydämentykytyksiä ja totaaliuupumuksen tunnetta. Nimittäin:

eka yö = 8 heräämistä,

toka yö = kaksi heräämistä,

kolmas yö = yksi herääminen.

Nyt aloituksesta on kolme viikkoa ja vauva nukkuu iltakasista aamukuuteen, kertaakaan heräämättä.

Ällistyttävää.

Kyllä minä unikouluhommista kuulin jo Islan aikana, mutta tyttö nukkui hyvin, eikä ollut tarvetta sen kummemmin opetella nukkumaan. Aina olen miettinyt, että miten kenelläkään on sydäntä huudattaa lastaan, mutta kas, tässä sitä ollaan. Ja kyllä sen kestää. On se sen arvoista, kun vaakakupissa on uni ja yhtenäiset yöt.

Minulle unikoulukuvio tuli kuin tarjottimella Mommy & Me:ssä, jossa olimme käymässä korva-asioilla. Väsymykseni huomannut lääkärimme Hanna suositteli Liisa Niskakankaan Unijuna-luentoa, jolle osallistuinkin heti seuraavana iltana. Jouduin ottamaan Hectorin mukaan luennolle ja siksi osa sisällöstä meni ohi, mutta tajusin siellä takarivissä toisella korvalla kuunnellessani, että tähän ehkä kannattaa nyt tarttua.

Otin kaikki lappuset ja ohjeet mukaani, mutta emme kuitenkaan heti saaneet koulua aikaiseksi — koska olimme niin väsyneitä! Usein väsymys estää vanhempia edes kokeilemasta unikoulua, koska ajatus siitä, että menettää edes osan siitä vähästä unesta mitä saa, on mahdoton.

Emme siis unikouluilleet, ennen kuin vauva alkoi herättää minua öisin tunnin välein. Sen myötä aloin olla aika pian niin hajalla että tajusin, että jotakin on pakko tehdä. Meilasin Liisalle reilu kolme viikkoa sitten alkuviikosta ja saman viikon torstaina hän tuli kotikäynnille.

kc-esitietolomake

Täytin etukäteen kuuden sivun mittaisen kyselykaavakkeen kertoen tarkasti Hectorin päivärytmistä ja nukkumisongelmista. Jotain kertoo väsymyksen tasosta se, että melkein luovutin kuusisivuisen kaavakehirmun täyttämisessä. Kun tajusin, kuinka moneen kysymykseen pitää jaksaa vastata, itkin Samille, että nyt menee ohi se yön pisin unipätkä. Se oli aina alkuyöstä.

Vastaaminen on kuitenkin tärkeää, jotta kouluttaja saa selkeän kuvan lapsen rutiineista ja voi esimerkiksi eliminoida pois riskin sairauksista. Jotkut sairaudet kun aiheuttavat unettomuutta ja levotonta nukkumista.

Liisan tullessa meille vaikutti, että hänellä on meille pläkkiselvä paketti kasassa. Selkeät ohjeet. Pallo heitettiin täysin meille, piti jaksaa kuunnella itkua ekat yöt. On PAKKO sitoutua ja tehdä diili vanhempien kesken, että tämä jaksetaan. Ei voi ajatella, että ”no katsellaan sitten miten menee”. Vauva ei opi unikoulun myötä nukkumaan, ellei hommaan luoda sääntöjä ja rutiineja. Ydinjuttuja oli oikeastaan vain muutama: a) vauvan tulee nukahtaa itse omaan sänkyyn b) päiväsaikaan ei saa nukkua liian pitkiä unia c) kannattaa olla rutiineissa aika kellontarkka.

Käytännössä homma toimii niin, että isä ottaa puikot ekoiksi öiksi. Ideana on opettaa vauva nukahtamaan itse sänkyynsä ja on helpompaa, kun äiti heivataan kuviosta hetkeksi. Menin ekana iltana unikoulun alkaessa kauppaan, etten joutuisi kuulemaan huutoa. Läksin kauppaan kasilta, ja puolikympiltä palatessani, oli talossa hiljaista.

***

Ennen unikoulua, Hector oli tottunut aina nukahtamaan rinnalle, jonka jälkeen aina siirsin nukkuvan pojan omaan sänkyynsä. MOKA.

Siispä muutimme iltojemme kulkua siten, että iltapalan jälkeen vauva saa rintamaidon sängyn sijaan olohuneessa. Tämän jälkeen menemme hammaspesulle, luemme sängyssä kirjaa ja laulamme parit biisit. Sitten poika siirretään omaan sänkyynsä nukk… huutamaan. Sitähän se alussa on. Aivan kamalaa, sydäntä raastavaa huutoa. Vauva seisoo sängyssään, polkee patjaa pienillä jaloillaan ja itkee ja huutaa.

Mutta nopeastipa skidi oppi! Ekana iltana tainnutus kesti vajaan tunnin. Lasta saa koskea ja ottaa välillä syliin, mutta olennaista on se, että hän ei nukahda syliin, vaan että lapsi laitetaan aina hereillä sänkyyn. Sam otti ekana iltana Hectorin syliin useita kertoja. Poika rauhottui helposti ja sitten kun hengitys on tasaantunut, voi lapsen laskea taas sänkyyn.

Ensimmäisenä unikouluiltana lähdin ruokakauppaan ja viivyttelin matkalla, jotta kotona varmaan oltaisiin simahdettu kun tulen. Toisena iltana olin kylvyssä ja valutin vettä, etten kuulisi huutoa seinien läpi, ja kolmantena iltana pakoilin niinikään kylppärissä. Nukuin kaikkina öinä olohuoneessa tulpat korvissa ja pelttarit niiden päällä. Koska minua kerran kiellettiin sekoittamasta pakkaa ja olla osallistumatta, päätin ottaa ilon irti siitä, että saan nukkua kolme kokonaista yötä putkeen. Ei se heti onnistunut, mutta kolmantena yönä nukuin jo yhden heräämisen taktiikalla. Aika mahtava tunne muuten!

kc-kuulokkeet

Me olemme järjestäneet homman käytännössä niin, että olohuoneessa on patja, jolla nukumme vuoroöin. Eihän siinä ole mitään pointtia, että yhden kuolemanväsyneen sijaan perheessä on kaksi. Jokatoinen aamu toinen on ollut kuolleempi kuin toinen, aina toinen on jaksanut vielä esikoisen tarhaan ja käydä kaupassa.

Vauvamme oppi viikossa nukkumaan yönsä putkeen ja 2,5 viikossa hän oppi menemään sänkyynsä ilman itkua. Aluksi häntä itketti aina, mutta se väheni koko ajan, kunnes tämän viikon maanantaina, laskiessani Hectorin nukkumaan tajusin, että nyt vihdoin itkeminen on loppunut täysin. Viime viikonloppunakin se kesti enää viisi minuuttia, kehitys tässä projektissa on ollut huimaa!

Miten lopputulokseen oikein päästiin? Sitoutumalla. Molempien vanhempien on oltava mukana 100%. Unikoulu ei voi olla vain toisen vanhemman projekti. Olennaista meille oli muuttaa muutama olennainen asia arkirutiineissamme:

Iltaunet pois: vauvamme nukkui aikaisemmin kolmet päikkärit. Vielä seiskan aikaan hän saattoi ottaa 30 minsan unet. Tähän oli päädytty siksi, että muutoin tyyppi ei jaksanut syödä iltapalaa ja tankata maitoa, vaan nukahti rinnalle ihan liian nopeasti. Noh, syy tähän kaikkeen oli se, että iltarutiinimme olivat vaan ihan liian myöhäiset vauvan rytmille.

Aikaisemmin sänkyyn: usein iltamme venyi esikoisen takia, mutta nyt vauva menee nukkumaan Islaa aikaisemmin. Vauva nukahtaa tasan kello kahdeksan ja Isla kello yhdeksän. On ihanaa, kun voin taas viettää arvokasta ja herkkää ilta-aikaa myös isomman lapsen kanssa. On myös aika siistiä, että meillä on pariskuntana aikaa olla myös kaksin muutama tunti. (Kröhöm, se tosin menee yleensä töitä tehden. T. kaksi yrittäjää)

Iltasatu: en ollut aloittanut vauvalle iltasaturutiinia ennen unikoulua, mutta otimme sen nyt käyttöön. Satu aaattelee vauvaa hyvin kohti unia ja tuntuu, että hän tosiaan nauttii tästä pienestä hetkestä, ennen omaan sänkyyn laittamista, vaikka onkin usein tosi väsynyt tässä kohtaa.

Iltalaulu: vielä ennen unikoulua en ollut ottanut tätäkään käyttöön, koska aikaisemmin vauva nukahti rinnalle. Iltaimetys saattoi kestää 1,5 tuntia! Nyt satu, laulu ja nukahtaminen hoituu 20 minutiissa. Käsittämätöntä.

Rinnalle nukuttamisen lopettaminen: ehkä se olennaisin juttu kaikista. Vauvan pitää oppia nukahtamaan sänkyynsä itse. Tässä ei saa joustaa, jos haluaa tuloksia. Mikäli vauva sattuisi nukahtamaan satuun, lauluun tai syliin, on hänet hyvä havahduttaa hellästi sänkyyn laskettaessa, että tyyppi tajuaa olevansa omassa, turvallisessa sängyssä.

kc-makkari

Sängyn siirto: aikaisemmin poika nukkui pinnasängyssä oman sänkymme vieressä. Siirsimme sängyn alkoviin neljäntenä yönä aloituksesta ja tuntuu, että hän on rauhallisempi kun emme ole ihan vieressä. TOSIN: 2 viikkoa aloituksesta olimme yökylässä vanhemmillani ja pinnasänky oli siellä oman sänkymme vieressä. Poika nukkui siinä erinomaisesti, mutta veikkaan, että sängyn oleminen vähän etäällä vanhemmista on juuri tuossa alussa olennaista, ettei tyyliin äiti maitoneen tuoksu ihan vieressä.

Yläpuolen kuvassa näkyy valkoinen liukuovi: sen takana on vauvan sänky. Hän nukkuu siis tosi lähellä meitä, mutta siten, ettei näe meitä ihan suoraan. Silloin kun vauvalle aletaan opettaa itsenäistä nukkumista, tehdään se asteittain: ensin ollaan ihan vauvan sängyn vieressä, sitten siirrytään portaittain kohti ovea ja lopuksi ulos huoneesta.

Unirätti ja unilelu käyttöön. Näitä emme olleet käyttäneet ennen unikoulua, mutta otimme ne kouluprosessissa käyttöön niin, että vauvalla on jotakin lohduttavaa mukana omassa sängyssään. Tutista Hector ei tykkää, mutta joillekin se on tosi tärkeä.

Näiden pointtien lisäksi tulee kosketuksen määrää nukuttamisen aikana vähentää myöd asteittain. Se on tärkeää, ettei lapsi opi nukahtamaan ainoastaan esim. silittelyyn. Vielä nyt 3 viikon jälkeenkin joudun nukutuksen yhteydessä käydä toisinaan kerran sängyn luona, jotta vauva näkee minut. Silloin hän rauhoittuu,  menee itse takaisin makuulle ja alkaa nukkua. Käytännössä siis laitan hänet ensin makuulle sänkyyn samalla, kun laulan. Kun laulu loppuu, suhisen shh, shh, shh. Kävelen sitten parin metrin päähän alkovin ulkopuolelle ja suhisen hetken yhä. Sitten lopetan ja odotan. Nukahtaminen tapatuu yleensä 10 minuutissa.

kc-hectorLiisan panos perheemme hyvinvointiin on ollut korvaamaton. Unikoulu Unijunan Kultainen uni -palveluun kuuluu 6 seurantapuhelua, joiden myötä vanhemmat saavat arvokkaita vinkkejä ja neuvoja. Olemme meilailleet ja soitelleet joka viikko, alussa tiheämmin. Liisa esimerkiksi neuvoi pukemaan lapselle päällekkäin kaksi yöpukua, kun viideltä heräämisestä meinasi tulla tapa. No, tein työtä käskettyä ja skidi nukkui heti tunnin pidempään! Usein kuulemma peittonsa pois potkivat vauvat heräävät siihen, että on liian viileää.

Unikouluohjeiden tulisi olla osa äitiyspakkausta. Kuinka monelta lasten kaltoinkohtelemiselta, henkisiltä loppuunpalamisilta ja avioeroilta säästyttäisiinkään, kun vanhemmat eivät olisi alituiseen väsyneitä ja epätoivon syövereissä arjen vastoinkäymisten takia. Äitiyspakkauksessa tulisi olla pieni kirjanen siitä, miten toimia, jos vauva ei opi itse normaaliin rytmiin. Äidin ja isän uupuminen käy paitsi parisuhteen päälle, etenkin mahdollisten muiden lasten niskaan. Meillä väsyneistä vanhemmista on ehdottomasti saanut kärsiä eniten Isla, jonka pienimmätkin vouhotukset alkoivat saada mun pinnan palamaan sekunnissa. Lapsethan tällaisessa eniten kärsii — eivät ne vauvat ehkä, mutta perheen muut skidit.

Liisa Niskakangas, Unijuna. Nämä ovat minulle lähes taikasanoja nykyään. Löydät Liisan Mommy & Me -keskuksesta, kaiken infon sivuiltaan. Meidän pakettimme oli nimeltään Kultainen uni, joka kustantaa 335 €. Palvelunkuvaus on seuraavanlainen: ”1,5 h kestävä unikonsultointi, jossa käymme läpi mm. lapsen unitarpeen, päivärytmin ja teemme unisuunnitelman, joka sopii kunkin perheen tarpeisiin, kasvatusfilosofiaan sekä lapsen ikään ja luonteeseen. Vanhemmat toteuttavat unikoulun ohjeiden mukaan kotona. Edistymistä seurataan noin 15 minuuttia kestävin seurantapuheluin (6 kpl), joissa suunnitelmaa muokataan tarpeen mukaan ja autan vanhempia näkemään edistysaskeleet, pysymään johdomukaisina ja tarjoan tukea”.

Täydellisessä maailmassa vauvat eivät herättäisi vanhempiaan yöllä tunnin välein. Näin kuitenkin monissa perheissä tapahtuu, ja silloin vauva ja vanhemmat tarvitsevat apua. Sitä pitäisi saada neuvolasta, mutta käytännössä homma jää jokaisen omille hartioille. Vaikka neuvoloilla ei olisi resursseja unikouluavun tarjoamiseen, niin toivon, että saamme jonain päivänä edes pienen infopaketin aiheesta äitiyspakkaukseen. Jokainen äiti ja isä voisivat sitten tehdä valinnan itse.

Perheellämme on edessä ihana kesä, kun kaikki saavat taas nukkua! Olin itse asettanut nukkumisprojektin takarajaksi Tukholman matkamme, jolle lähdemme huomenna. Enpä olisi ikinä uskonut, että reissuun mennessä todella olemme tässä pisteessä. Ei voisi tulla miniloma parempaan saumaan!

Kiitos Liisa, en voi kiittää sinua kylliksi! Kiitos myös Mommy & Me -klinikka ja oma lääkärimme Hanna Roiha vuoden kestäneestä yhteistyöstä. Vaikka sisältöyhteistyö oli tässä, jäi meistä teille kyllä vakkariasiakkaat. Pitää kuitenkin sanoa, että toivottavasti ei nähdä pian, lastensa kun soisi olevan terveinä vähintään koko kesän.